sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Siniset varjot

Tämä talvi on ollut erikoisen kaunis aurinkoisine päivineen, huurteisine puineen ja sinisine varjoineen. Kävimme valokuvaamassa talvista luontoa ja runollisia pikku taloja Stundarsissa, Vaasan lähistöllä sijaitsevassa entisajan museokylässä. Saimme hienoja kuvia muistoksi tästä kunnon talvesta. Pieni savenvalajan talo loisti punaisena, kuin puolukka mättäällä. Huurteiset riippakoivun oksat talon seinustalla loistivat valkeuttaan. Hangella tuhannet lumikiteet tuikkivat timantteina kilpaa auringon kanssa ja siniset varjot, nuo kuvan täydelliseksi tekijät, piirtyivät juuri oikeisiin kohtiinsa maisemassa. Ilo silmille, ja kiitos Jumalalle, että tällaista luonnon rauhaa voi vielä löytää ja katsella!

Kuinka viisaita ne ihmiset ovat olleetkaan, jotka ovat tallentaneet menneen ajan perinteen tuohon Stundarsin maisemaan. Nuo pienet talot kertovat paljon kävijöilleen siitä, miten ennen elettiin. Kaikkien nuorten olisi hyvä nähdä, että aina ei ole voinut sytyttää sähkövaloa sisälle tullessa, vaan tuvan valaisi päre, kynttilä tai öljylamppu. Ehkä se opettaisi heillekin kiitollisuutta nykyisen elämän mukavuudesta kodeissamme. Perinnekylän lähistölle on noussut vanhojen pohjalaistalojen kylä, johon muuttavat ne ihmiset, jotka viihtyvät maalla ja ovat löytäneet maalaismaiseman rikkaudet elämänsä kehyksiksi. Voi vain kuvitella, kuinka onnellisia he löydöstään ovat.

Onnellisuus on taas puhuttanut eduskunnassakin. Pitäisi keksiä onnellisuusfoorumi tai muu viisaiden joukko, joka miettii miten onnellisuus saavutetaan. Minä ehdotan Sinulle, Lähimmäiseni, että kokeile sisäistä rauhaa, sitä rauhaa, jonka Jeesus antaa, kun Hän ottaa meidän syntimme pois, ja antaa rauhan sydämeen. Huuda Jeesusta avuksesi, rakas ystävä! Ota Hänet elämäsi Herraksi ja seuraa Häntä.

Tänä aamuna, 21.2.2010, rakkaudella Mummi

2 kommenttia:

Kirsti kirjoitti...

Hei Mummi, meillä täälläpäin oli yli tunnin kestävä sähkökatkos.Soittelin yhden tyttömme kanssa puhelimessa, ja puhuimme kaikesta kuinka helppoa meillä on,kun on sähköt,ja kuinka aiemmin oli öljylamput,kynttilät ja päre.Pärettä en muistanut, nyt lähetin viestin,että se oli päre.Sinun sivuiltasi sen löysin.
Tämä talvi on kaunis, ja saitte hienoja muistoja Stundarsin museokylässä.
Kiitos Jumalalle talven kauneudesta!
Tämä tyttäremme ei ole uskossa(jonka kanssa soitin)Mutta meiltä muiltakin puuttuu Pyhän Hengen täyteys ja elämä,niinkuin sinulla ja Paulla on.
Jos jaksat, niin muistaisitko tätä rikkinäistä perhettä,ja uskomatonta tytärtä.
Jumalan siunausta!Kiitos!

Mummi kirjoitti...

Rakas Kirsti, on suuri ilo tutustua Sinuun ja tyttäreesi. Otan teidät aamurukoukseeni. Luottamusta Jumalaan meidän kaikkien on opeteltava, kuten tänään kirjoitin. Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, kun Häneltä apua pyydämme. Minä olen niin vanha, että olen nähnyt päreen palavan. Oli silloin kyllä muitakin valoja. Ei vielä tällaista sähköä kuin tänä päivänä. Ole siunattu, Kirsti! Mummi