torstai 31. joulukuuta 2009

Luottamus Jumalaan

”Vuosi vanha vaipui hautaan riemuineen ja murheineen, ihmissydän puhkee nöyrään rukoukseen kiitokseen, oi jos vuosi alkava, oisi Luojan siunaama!” Tätä toivon Sinulle Lähimmäiseni, joka tätä vuoden 2009 viimeistä viestiäni luet. Luojan siunaamaa vuotta toivotamme rakkaillemme ja kaikille ihmisille, kun uusi vuosi on edessämme.

Kun meillä on luottamus Jumalaan ja elämme rauhan aikaa, meidän on helppo uskoa, että Jumala antaa siunauksensa elämäämme. Olen monesti ihmetellyt virren 600 kirjoittajan Dietrich Bonhoefferin uskoa ja luottamusta, kun tiedän, että hän kirjoitti tuon virren sanat vankeudessa ollessaan tietäen, että minä päivänä hyvänsä hänen elämänsä päättyy kaasukammiossa. Tämä mies tunsi Jumalansa. Hänelle oli selvinnyt, että Jumalan rakkaus ja läsnäolo ympäröi häntä joka hetki. Ei kuolema, eikä mitkään olosuhteet maailmassa voi erottaa häntä siitä rakkaudesta, jonka hän on saanut omakseen Vapahtajansa Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta. Meille kaikille esimerkiksi ja Jumalan luottamuksen vahvistamiseksi kirjaan tähän virren 600 puhuttelevat ja valoisat säkeistöt:

”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt. Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käsiin elämämme. Hän itse meille rauhan valmistaa. Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi, lämpimäksi liekki luo. Valaiset pimeän, voit pelot poistaa. Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo! Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman, niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan. Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä kuinka käyneekin. Illasta aamuun kanssamme on Luoja. häneltä saamme huomispäivänkin.”

Kolmiyhteisen Jumalan siunaamaa vuotta 2010 Sinulle, toivottaa Mummi, vuoden 2009 viimeisenä päivänä!

maanantai 28. joulukuuta 2009

Tsunami

Maanantai, tavallinen arkipäivä joulun jälkeen avautuu kylmänä ja valoisana, vaikka kello on vasta neljä. Huomaa jo, että valo voittaa! On edetty muutama kukonaskel kohti kevättä, niin kuin appeni tapasi sanoa. Joulun kirjojen joukossa oli Sauli Niinistön Hiljaisten historia. Se päättyy kuvaukseen tsunamista, joka yllätti rantaeläjät leppoisalla lomamatkalla tapaninpäivänä 2004. Niinistö kirjoittaa näin: ”Silloin näin sen. Valtava vesiseinä oli noussut horisontista. Miten mieleen tulevatkin Pöytävuoret, niiden kuva jostain maantieteen kirjasta. Tasalakiset, koko horisontin peittävät vuoret, ei huippuja, ei solia, mahtava tasainen vesimassa vain. Tämä massa liikkui, tuli kohti, ehkä se näkyi nyt noin kilometrin päässä.”

Mitä mahtoi liikkua lomailijoiden mielessä, kun he tajusivat, että valtava hyökyaalto oli tulossa heitä kohti. Miksi Jumala salli tällaisen tapahtuman? Pieni ihminen huomasi, että omat voimat eivät nyt riitä. Varmaan jokainen huusi apua Jumalalta, elämän antajalta ja ottajalta. Siinä, metrejä korkean vesimassan seassa taistellessaan jokainen ymmärsi, että ilman Jumalan apua hän ei selviä. Tai mistä ateisti odotti ja sai apua? Muistan itsekin istuneeni Vaasan kirkossa ja itkeneeni tuhansien surevien kanssa tuon katastrofin jälkeen. Silloin odotettiin apua ja lohdutusta Jumalalta. Tuntui, että herätys oli lähellä. Silloin pelättiin ja kunnioitettiin Pyhää Jumalaa ja hänen voimaansa jonkun aikaa. Miksi niin monet unohtavat pian, että Jumala on läsnä elämässämme joka päivä? Hän on valmistanut meille pelastuksen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesukseen turvaavan ei tarvitse pelätä, sillä Jumala on kanssamme elämässä ja kuolemassa. Rakas Jumala, anna ihmisille turva Sinussa, ota heidät jokapäiväiseen hyvään hoitoosi Jeesuksessa Kristuksessa!

”Kun Herra hoitaa paimentaa, ei silloin mitään puutu. Hän kaitsemasta minua ei väsy ei hän suutu. Hän ruokkii taivaan leivällä ja elävällä vedellä virvoittaa sieluani. Minua tiellä autuuden hän ohjaa Hengellänsä. Luo tuoreen, vehmaan laitumen hän kutsuu äänellänsä. Hän tuntee kaikki tarpeeni, hän täyttää köyhän sieluni armollaan avaralla. Ja pimeässä laaksossa jos yksin vaeltaisin ja tuhansissa vaaroissa jos tuskaa maistaa saisin, niin pelkäisi en kuitenkaan, kun vitsallaan ja sauvallaan minua Herra johtaa. Hän sielulleni valmistaa runsaimman armopöydän. Hän hengellänsä vahvistaa, niin että riemun löydän. Minua seuraa laupeus ja Herran hyvyys rakkaus päivien loppuun asti.” Virsi 375

Tänä aamuna, 28.12.2009, ilolla Mummi

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

"Päättyy joulu,vaik ei kenkään sois"

”Nyt on Herran pyhäpäivä, päivä parahin!” Olemme viettäneet oikein Jeesus-festivaaleja, joulun pyhiä on ollut neljä peräkkäin, kun lasketaan aatto mukaan. Eletään vuoden viimeisiä päiviä. Kiitos Jumalalle, että saimme elää vielä tämänkin vuoden!

Herään kello viisi, nukuttuani neljä tuntia. Kun avaan ulko-oven iso jänis loikkaa peloissaan männyn alta ja jättää jälkensä pehmeään lumeen. Näkymä ovelta on silmiä hivelevä. Kaupungin valot värjäävät taivaan vaaleanpunaiseksi ja lumi hohtaa valkoisena pihalampun loisteessa. Muistaisipa tuon näkynän, kun tulee seuraava inspiraatio! Pakkasta on ollut 12-15 astetta koko pyhien ajan. Kylmä viima on pitänyt juhlijat sisätiloissa. Mekin saimme kokea viiman, kun läksimme hautausmaalle kävelemään. Tuhannet kynttilät kertoivat kaipauksesta. Yhteys elää ajan rajan taakse. Nousee paljon muistoja, jotka kultaavat joulun. Nousee kiitollisuus siitä, että hyvä Jumala on antanut meille sukupolvien ketjun, kaikki pois menneet rakkaat ja tulevat! Pyhinä on ollut aikaa levätä Isän edessä. On kunneltu Sanaa ja toinen toistaan kauniimpia joululauluja. On iloittu kiireettömyydestä ja kynttilöistä. Onneksi on syöty kohtuudella ja vain kolme suklaapalaa päivässä. ( 12 palaa lähettää jo päivystykseen, kokemusta on.)

Liitän tähän, Vapahtajan syntymäjuhlien päätöspäivään, ylistyslaulun Jeesukselle: ” Halleluja, kiitos Herran, suuren voitonruhtinaan. Halleluja, kaikki valta Kristuksen on kuninkaan. Seurakunta virran lailla päästä viesti valloilleen: Jeesus osti verellänsä kaikki kansat omikseen. Halleluja, Vapahtaja kuoleman on voittanut. Halleluja, nyt on toivo maailmalle koittanut. Isän luokse Jeesus astui lupauksen antaen: ” Aina pysyn lähellänne, teitä siunaan, rohkaisen.” Halleluja, juhlapöytä syntisille valmis on. Halleluja, siinä saavat kaikki heikot ravinnon. Isän luona istut, Jeesus, puolestamme rukoilet, armollasi ihmiskuntaa öin ja päivin varjelet. Halleluja, kuningasten kuningas ja Herramme! Halleluja, veljeksemme synnyit tänne luoksemme. Suuruuttasi taivaat soivat, suurin olet kuitenkin, kun näin alas astut, Kristus, itsesi jaat meillekin.” Yhdytään kaikki ylistyslauluun ja sanotaan: Amen!

Tänä aamuna, 27.12.2009, ilolla Mummi

perjantai 25. joulukuuta 2009

Joulukirje

Joulunlämpöiset terveiset Sinulle, joka luet tämän viestini. Sinulle toivon tänään iloa Jeesuksessa! Olemme viettäneet suuren ihmisjoukon mukana Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa. Puitteet ovat talviset. Maa ja kaikki puut ovat pehmeän lumen peitossa, pakkastakin on toistakymmentä astetta. Joululaulut ovat kaikuneet lasten ja aikuisten suista. Ilo ja riemu ovat täyttäneet rinnat, sillä meille on ilmoitettu suuri uutinen: Jeesus on syntynyt maailmaan kaikki syntiset pelastamaan! Toivon, että Sinäkin iloitset kanssamme tästä ilosanomasta!

Mutta löytyykö syntisiä? Onko Jeesus, pelastustyönsä suoritettuaan työtön mies? Haluatko Sinä turvata tähän Vapahtajaamme, joka syntyi maailmaan vain meidän tähtemme. Hän alistui ristinkuolemaan meidän tähtemme. Hän rakasti Sinua ja minua niin paljon, että vuodatti Pyhän verensä Golgatan kummulle. Hän kuoli, että Sinä ja minä saisimme elää Taivaallisen Isän lapsina ja viettää iäisyytemme Hänen kanssaan taivaassa. Jeesus nousi kuolleista ja istuu nyt Isän oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan kaikki elävät ja kuolleet. Tänään Hän haluaa muuttaa maailmaa meidän kauttamme. Hän tulee sydämeemme asumaan Pyhän Hengen kanssa. Hän johdattaa toisenlaiselle tielle. Se tie on Jumalan valtakunnassa, joka on sisällisesti meissä. Löydämme sen tien, kun kutsumme Jeesuksen sydämemme Herraksi, luemme Raamattua ja liitymme Kolmiyhteiseen Jumalaan uskon sitein. Jeesus on tie. Jeesus johdattaa meidät seurakuntaan, jossa kohtaamme Vapahtajamme Pyhän Hengen yhteydessä ehtoollispöydässä ja kuulemme väärentämätöntä Jumalan sanaa. Meiltä seuraajiltaan Jeesus odottaa, että olemme valona ja suolana siellä missä kuljemme.

”Enkeli taivaan lausui näin: Miks hämmästyitte säikähtäin? Mä suuren ilon ilmoitan maan kansoille nyt tulevan. Herramme Kristus teille nyt on tänään tänne syntynyt, ja tää on teille merkiksi: seimessä lapsi makaapi. Ah Herrani, mun Jeesuksein, tee asunnokses sydämein. Mua älä hylkää tuskassa, vaan vahvista ain uskossa. Ah iloni jos sinuss` ois, en unhottaa sua koskaan vois. Suo siihen apus armosta, niin kiitän aina riemulla. Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon Poikansa. Siit enkelitkin riemuiten veisaavat hälle kiitoksen.”

Joulupäivänä, 25.12.2009, ilolla Mummi

torstai 24. joulukuuta 2009

Seimen äärellä

”Nyt seimellesi seisahdan, oi Jeesus autuuteni ja maahan asti kumarran, Herralle, luojalleni. Sain elämäni kaikkeni, sinulta synnyinlahjaksi. Ne ota, Jeesus, vastaan.” Jouluevankeliumi tuo seimen koteihimme. Yli 2000 vuotta sitten nuori Maria etsi miehensä kanssa sijaa, mihin päänsä kallistaisi, sillä lapsi, josta Jumalan enkeli oli hänelle ilmoittanut, halusi tulla maailmaan. Löytyihän se sija, karjavajasta, jossa oli pehmeä seimi, heinillä täytetty. Siihen laskettiin Jumalan Poika, lähelle kaikkein vähäisintä meistä. Kiitos Pyhä Jumala siitä, että Jeesus tuli ihmiseksi, kaltaiseksemme, pelastamaan meidät Sinun suunnitelmasi mukaan.

”Oi Jeesus, tänne maailmaan et tullut itses tähden, minua saavuit auttamaan kurjuuden kaiken nähden. Ja raskaan ristin kärsien armahdit minut, syyllisen. Voisinko kyllin kiittää!” Sanani eivät riitä kertomaan sitä iloa, jonka Sinun tulosi minun elämääni sai aikaan. Sinä, Jeesus, muutit kaiken. Sinä otit syyllisyyden pois, kaiken sen mistä olin taakkaa kantanut neljäkymmentä vuotta. Sinä vapautit vangin ja annoit sydämeen rauhan! Sinä rohkaisit elämään omana itsenäni, poistit vaatimusten painon ja vapautit vapauteen. Sinä annoit minulle rakastavan Isän, joka kuulee rukoukseni ja ajatuksenikin. Hän vastaa minulle tahtonsa mukaan ja johdattaa ihmeellistä siunattua tietä, jossa Sinä Jeesus, ja Pyhä Henki olette kanssani. Sinä herätit minut elämään ja opetit minut rakastamaan itseäni, perhettäni ja lähimmäisiäni. Sinä annoit ilon kertoa armosi runsaudesta ja iankaikkisesta elämästä, jonka valmistit meille tämän elämän jälkeen. Ole ylistetty ja kiitetty Jeesus, Herrani ja Vapahtajani!

”Kun murhe murtaa mieleni tai epätoivo kaivaa, rohkaise silloin sieluni ja lievitä sen vaivaa. Kun synti mieltä ahdistaa, lohdutat, Jeesus, surevaa, velkani maksoit kaikki.” Sinä tiedät, Jeesus, että me tarvitsemme armoasi ja apuasi joka päivä. Sinulla on valta antaa synnit anteeksi. Kiitos että armahdat ja autat. Kiitos, että valvot sairaan kanssa ja lievität tuskaa. Sinulla on valta parantaa sairas ja ottaa kivut pois. Kiitos, että lohdutat murheellisia ja raskautettuja. Kiitos, että tulet sydämen Herraksi sille, joka Sinua avuksi huutaa: "Jeesus, Jumalan Poika, armahda minua!"

Riemullista joulujuhlaa Sinulle, Lähimmäiseni!

Tänä aamuna, 24.12.2009, ilolla Mummi

tiistai 22. joulukuuta 2009

Jeesus, joulun Herra

Lähimmäiseni, muistatko tämän vanhan joululaulun: ”Me käymme joulun viettohon taas kuusin kynttilöin. Puun vihreen oksat kiedomme me hopein, kultavöin, vaan muistammeko lapsen sen, mi taivaisen tuo kirkkauden?” Tuo viimeinen kysymys on todella aiheellinen tänä päivänä. Saako Jeesus olla kodeissamme joulun Herra? Saako Hän tuoda sydämiimme joulurauhan?

Monissa kodeissa yritetään saada joulurauha lahjoja antamalla ja saamalla. Jouluna kysellään: Onko täällä kilttejä lapsia? Kiltit lapset saavat lahjoja. Mitä liikkuu niiden lasten mielessä, jotka kokevat itsensä tuhmiksi. Minkälainen muisto heille jää lapsuuden jouluista? Kuinka moni lapsi on pelännyt tuota pitkäpartaista punatakkista pukkia, joka vierailee jokaisessa lapsiperheessä? Mitä joulusta jää mieleen, jos ei voikaan hankkia kaikkia tarvittavia herkkuja? Mitä tuntee työstä väsynyt äiti, joka ei jaksakaan valmistaa joulua niin kuin pitäisi. Näistä taustoista käsin ymmärtää, että jouluun sisältyy monenlaisia tunteita. Joulu on taitolaji, kun sitä vietetään kilpailuyhteiskunnassa.

Jeesus tuo armon jouluumme. Hän sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä anna teille levon.” Hän tuli maailmaan jouluna, aitona Jumalan lahjana, joka rakasti meitä ilman ehtoja. Hän antoi henkensä meidän edestämme, että meillä olisi rauha ja rakkaus, elämä ja autuus. Hän kehottaa meitäkin rakastamaan ja pyytää, ettemme vaatisi toisiltamme mitään, vaan Hänen rakkaudellaan armahtaisimme ja rakastaisimme toisiamme. Jeesus, Rauhanruhtinas, haluaa tulla koteihimme tuomaan rauhan ja rakkauden. Otetaan Jeesus vastaan. Hän antaa vapauden ja oikean joulurauhan.

”Nyt seimellesi seisahdan, oi Jeesus autuuteni, ja maahan asti kumarran Herralle, luojalleni. Sain elämäni kaikkeni, sinulta synnyinlahjaksi. Ne ota, Jeesus, vastaan. En ollut vielä syntynyt, kun synnyit auttajaksi. En armoasi kysynyt, kun tulit turvaajaksi. En ollut vielä päällä maan, kun riensit tänne maailmaan, aukaisit meille taivaan. Yö synkkä peitti silmäni, kun tulit, Jeesukseni. Kirkastit yöni päiväksi ja nousit valokseni. Oi aurinkoni, iloni, lämmitä jälleen mieleni armosi säteilyllä”.

22.12.2009, ilolla Mummi

maanantai 21. joulukuuta 2009

Marian kiitoslaulu

Kolme yötä jouluun! Mummin sydän on täynnä kiitosta ja rukousmielestä. Eilinen jumalanpalvelus toi Jeesuksen, Marian ja Josefin ja koko Jumalan maailmaantulon lähelle. Elin Marian ilon siitä, että Jumala valitsi hänet, tunsin syytösten paineet ja tuomion hengen, joka hämmensi nuoren äidin elämää suuren tehtävän edessä. Olin todella Marian vierellä hänen kohdatessaan nuo paineet. Ja kohtasin seimen tapahtumat uudella tavalla. Maaria Perälä, pappimme, oli ottanut hienosti esitetyn ja kootun runokertomuksen Marian tunnoista saarnansa siivittäjäksi. Saarna oli elämys, Jumalan Pyhä Henki oli läsnä. Kuulija sai ottaa vastaan Vapahtajansa. Kiitos ja ylistys Jumalalle! Kiitos myös Maarialle ja Tarja Kettuselle, joka oli kertomuksen koonnut.

Liitän tähän Marian ylistyslaulun: ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät. Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja, hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois. Hän on pitänyt huolta palvelijastaan Israelista, hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut”.

Rakas Taivaallinen Isä, minäkin kiitän Sinua siitä, että tulit oikeaksi rakkaaksi Isäkseni! Kiitos, että lähetit Jeesuksen maailmaan Marian kautta. Kiitos, että Sinun valtakuntasi, Pyhä Jumala, tuli niin lähelle, että lähetit Jeesuksen ja Pyhän Hengen sydämiimme asumaan. Meillekin Sinä olet tehnyt suuria tekoja. Niin suuria, että me saamme vain ihmetellä ja kiittää! Rakas Jumala, meillekin ja meidän jälkeläisillemme nuo Sinun huolenpitosi lupaukset ovat voimassa. Sinä olet luvannut kuulla, jokaista, joka Sinua avukseen huutaa. Kiitos, että vastaat rukouksiin ja lähetät avun sitä tarvitseville. Kiitos, Pyhä Henki, että johdatat niitä, jotka kulkevat rukoillen. Herätä, Herra, meidät näkemään lähimmäisen hätä ja auttamaan puutteessa eläviä. Kiitos Jeesus, että Sinä olet lasten ystävä ja siunaat jokaista lasta. Jeesus, Rauhanruhtinas, tule suomalaisiin koteihin, tuo sinne rauha ja rakkaus ihmissuhteisiin. Anna joulurauha jokaiseen sydämeen! Amen

Tänä aamuna, 21.12.2009, Ilolla Mummi

perjantai 18. joulukuuta 2009

Oikea paasto

Niin näytti Luoja meille ja Kööpenhaminan ilmastokokoukselle, että löytyy vielä paukkupakkasia ja oikeita joulukortimaisemia, kun Hän puhaltaa pohjoisesta! Olemme eläneet kunnon talvessa muutaman päivän. Lapsuuden talvet ovat nousseet mieleen. Silloin talvea kesti monta kuukautta.

Kiitosmieli on sydämessä, kun ei ole mihinkään kiire, vaikka joulu on viikon päästä. Saa rauhassa keskittyä Sanaan. Näinä päivinä olen tutkinut Jesajan ennustuksia Jeesuksesta, meidän Vapahtajastamme. Tänään eteeni avautuu Jesaja 58, jossa Jesaja puhuu oikeasta paastosta. Hän osittaa meille Jumalan tahdon tien siinäkin asiassa, Jeesuksen rakkauden tien ja joulun antamisen ilon. Hän ennustaa kauppojen aukiolon sunnuntaisin ja muistuttaa lepopäivän pyhittämisestä. Kirjaan tähän muutamia jakeita, lue Sinä koko luku, Lähimmäiseni, se on sana tähän päivään:

Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleistaan, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäisille, avaat kotisi kodittomille, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ”Tässä minä olen”. Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet, jos annat nälkäiselle omastasi ja ravitset sen, joka kärsii puutetta, niin sinun pimeyteesi koittaa valo ja yön varjo muuttuu päivän kirkkaudeksi.”
”Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta.”

”Hyvyyden Jeesus myötään tuo ja kaiken armon meille suo. Kruununsa on vanhurskaus ja valtikkansa laupeus. Hän tuskat tuimat sammuttaa, vaivoista meidät vapahtaa. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen.” Virsi 2, toinen säkeistö.

Tänä aamuna, 18.12.2009, ilolla Mummi

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Pelastuneitten kiitosvirsi

Valoa tulvii huoneeseen. Kun katson ulos, maa on pehmeän lumen peitossa ja mäntyvanhus on saanut valkean vaipan. Luonto on pukeutunut jouluun. Juhla voi alkaa!

Lähimmäiseni, löysin Jesajan kahdennentoista luvun, joka on pelastuneitten kiitosvirsi. Se on Jesajan ennustus Jeesuksesta, maailmaan lähetettävästä Valosta, joka tuo Jumalan keskellemme. Jeesus pelastaa meidät. Hän yhdistää meidät Taivaalliseen Isään ja antaa meille Pyhän Hengen Puolustajaksemme. Jeesuksen syntymäjuhlan kunniaksi kirjaan sen tähän sanasta sanaan:

Sinä päivänä sinä sanot: ”Minä kiitän sinua, Herra. Sinä olit minulle vihoissasi, mutta vihasi väistyi ja sinä lohdutit minua. Ja niin Jumala on minun pelastajani. Minä luotan häneen, en pelkää, sillä Herra on minun väkeni ja voimani, hän pelasti minut.” Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä. Sinä päivänä te sanotte:” Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimensä kunniaa! Kertokaa kansoille hänen suuret tekonsa, julistakaa, että hänen nimensä on ylhäinen. Laulakaa ylistystä Herralle, valtaisat ovat hänen tekonsa! Levitköön tieto niistä yli maan piirin. Huutakaa ja riemuitkaa te Siionin asukkaat! Suuri on Israelin Pyhä, hän, joka on teidän keskellänne.”

Jumalan valtakunta on keskellämme, ja kolmiyhteinen Jumala antakoon meillekin rohkeuden ja taidon kertoa ilosanomaa Jeesuksesta Pyhän Hengen voimassa, niin kuin Jesaja tässä hehkuttaa. Jeesus toimii keskellämme. Hän etsii murheellisia ja ahdistuneita, että Hän voisi lohduttaa heitä rakkauden äänellä. Hän haluaa tulla jokaisen sydämeen, joka huutaa Häntä avukseen. Hän antaa murheellisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Hän antaa tulevaisuuden ja toivon, Hän antaa elämän ja autuuden, sillä Hän on kuollut meidän edestämme ristillä ja ylösnoussut kuolleista, että me saamme elää iankaikkisesti Isän lapsina. Mittaamaton on Hänen rakkautensa meitä kohtaan! Pelastustyötä varten Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan jouluna. Jeesus siunatkoon Sinun kaikki päiväsi, Lähimmäisen, ja antakoon Sinulle rauhan. Iloitaan Herrassa!

Tänä aamuna, 16.10.2009, ilolla Mummi

tiistai 15. joulukuuta 2009

Vanhainkodissa

Kiitos Jumalalle rauhallisesta unesta viime yönä, kiitos joka solun levosta ja mielen virkistymisestä levon aikana. Toivon, että Sinäkin olet nukkunut hyvin, Lähimmäiseni! Kerroin Sinulle liikuntakyvyttömästä ystävästäni, joka viettää yksinäistä vanhuutta kaukana täältä. Eilen olin eräässä vaasalaisessa vanhainkodissa, jossa sain toisenlaisen kuvan, valoisan kuvan yhteisestä asumisesta. Minut oli kutsuttu asukkaiden joulujuhlaan lukemaan omia joulurunojani. Juhlassa oli hyvä yhteys ja joulutunnelmaa. Juhlasali oli täynnä talon asukkaita, valoisan näköisiä kuulijoita. Seurakunnan diakonissat lukivat jouluevankeliumin suomeksi ja ruotsiksi. Lauloimme monia rakkaita toivottuja joululauluja haitarin säestyksellä. Talon henkilökunta, parikymmentä nuorta naista lauloivat ”En etsi valtaa loistoa”. Hyvin koskettava esitys, kun ajatteli heidän raskasta, kaiken antavaa, työtään. Eräs asukkaista lausui herkän runon ja muisteli äidin valmistamia jouluja. Nuoret tytöt soittivat joulumusiikkia kolmella viululla, moniääninen soitto oli suloista kuunneltavaa. Kaiken sitoi yhteen juontaja, jolta minäkin sain kutsun tulla lukemaan runoni. Liitän tähän yhden niistä, runo on vuodelta 2001, jolloin meillä oli musta joulu:

”Jouluaamu, musta maa, salaisuutta julistaa, on valo taivaasta tullut. Sydän, niin kuin musta maa, Jeesukselta toivon saa, kun kuulee kehotuksen: ”Käy minun joulupöytääni, on Sana minun ruokani ja armo joululahjani, sinulle valmistettu.” On ateria kiireetön. Jeesuksella aikaa on. Saa purkaa koko taakan. Ja Pyhä Henki kirkastaa ihmeistä joulun sanomaa: ”On Jeesus taivaasta tullut ja avunhuutoni kuullut”. Hän ottaa kaikki virheeni ja antaa armon lahjaksi ja minut Isään liittää. On minun pakko kiittää, tai sydän pakahtuu, kun muutos on niin suuri. On poissa musta muuri. Jeesus- valo rinnan täyttää. Se Isän rakkauden näyttää ja antaa joulurauhan”. Sain tämänkin runon lahjana Isältä. Se vain tuli, siihen ei ole tehty yhtään muutosta. Kiitos Jumalalle runon lahjasta!

Juhlan jälkeen olimme yhteisillä kahveilla suuressa ruokasalissa. Vilkas keskustelu ja iloiset ilmeet siivittivät kahvinjuontia. Oli iloinen yhteinen hetki. Tuli valoisa kuva vanhuudenpäivistä! Kodissa on turva ja yhteys sekä yksityisyys. Sain käydä erään ystävän kodissa, juhlan päätyttyä. Kaunis pieni, persoonallisesti sisustettu yksiö, jossa omat rakkaat kalusteet ja taulut, radio ja tv. Ystävä kertoi, että hyvä täällä on elää, ja sen uskoi, kun heitä katseli. Kiitos Jumalalle!

Tänä aamuna, 15.12.2009, ilolla Mummi

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Joulun yhteys

”Nyt loistaa kolmas kynttilä,
niin kirkas, kutsuva.
Oi kohta meille kuningas
jo syntyy tallissa”. Virsi 13, 3

On kolmas adventtisunnuntai. Jouluun on puolitoista viikkoa! Perheenäideillä on työtä kädet täynnä. Jos kokoonnutaan yhteiseen joulupöytään, ja haluaa itse valmistaa kaiken, käy joskus niin, että jouluna ei jaksa iloita edes yhteisestä ateriasta, saati rakkaiden ihmisten kohtaamisesta. Minä olen ollut tällainen kotiäiti. Huoneet piti siivota kaappeja myöten. Kodin piti olla kunnossa, kun isovanhemmat tulivat. Kun olin vain kotiäiti, uskoin, että en kelpaa, jos en tee kaikkea sääntöjen mukaan. Kodin piti olla jaulukoristeissa ja ruokaa piti olla perinteen mukaan. Eräänä jouluna puin tuntoni tällaiseen runoon:

”On kiire kolminkertainen
on kinkut, kakut, kalkkunat
on tortut, paistit, piirakat
on huoneet arkitomuiset
ja joulupukin tuomiset

Olen äiti joulukuussa

Jo maistuu kinkku suussa
Paino nousee sataan kiloon
mieli vaan ei yhdy iloon

On joulu juhla Jeesuksen
kiireessä unohdinko sen?

Onneksi elämä on opettanut, ettei joulurauha tule pölyttömästä kodista ja notkuvasta ruokapöydästä, vaan Jeesuksen läsnäolosta. Jeesus pukee meidät jouluun. Ilolla teemme sen, minkä katsomme tarpeelliseksi. Rauha sydämessä odotamme suurintaa juhlaamme, Vapahtajamme syntymäjuhlaa. Iloitsemme yhteisistä hetkistä ja laulutilaisuuksista ja valmistamme sydäntämme jouluun adventin sanomalla ja ehtoollisella. Siinä on joulu, ei siinä, että me touhuamme, vaan siinä, että Jeesus asuu meissä! Yhteys rakkaiden kanssa syntyy itsestään.

Tänä aamuna, 13.12.2009, ilolla Mummi

perjantai 11. joulukuuta 2009

Joulujuhla

Lähimmäiseni, tuon Sinulle terveisiä Lähimmäiskotiyhdistyksen joulujuhlasta, ilon ja rakkauden juhlasta! Seurakuntamme oli varustanut meidät kaikella tarvittavalla. Oli ihanat joulukukat, joululiinat, kynttilät, servetit ja pieni seurakuntasali, johon katoimme kaksi pitkää pöytää jouluruokailua varten. Kiitämme seurakuntaa!

Kun juhla alkoi, kaikki tuolit olivat täyttyneet juhlavieraista. Ensimmäisenä eteen astui reipas valkotukkainen tyttö, viisivuotias. Hän halusi laulaa meille joululaulun, tarhassa opitun, ja säesti itseään triangelilla. Voiko ihanammin joulujuhla alkaa! Lapsen kirkkaat silmät ja heleä ääni toi joulun lähelle. ”Enkeli taivaan”, virsi 21, johdatti meitä koko juhlan ajan. Kaikille rakkaita joululauluja laulettiin viulun ja pianon säestyksin. Pappimme puhui meille adventin ajasta, Vapahtajamme odotuksen ajasta, ja johdatti meidät jouluun. Jouluevankeliumin luki lähimmäinen, joka haluaa lukea sen juhlassamme vuosi vuoden jälkeen. Ystävät, joille Taivaanisä oli antanut runon, toivat sen yhteiseksi iloksemme. Toiset, laulunlahjalla siunatut, lauloivat meille joulua ja puheenjohtajamme rukoili kaikkien lähimmäistemme puolesta, että Jeesus siunaisi jokaisen joulun. Yhdessä nautimme seurakunnan emäntien keittämästä joulupuurosta ja torttukahvista. Iltamme päättyi ylistykseen: ”Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon Poikansa” ja Herran siunaukseen. Joulurauha ja kiitollisuus sydämissä läksimme koteihimme Vapahtaja oli läsnä ja siunasi meitä jokaista. Kiitos, joulun Herra!

”Enkeli taivaan lausui näin: ”Miks hämmästyitte säikähtäin? Mä suuren ilon ilmoitan maan kansoille nyt tulevan. Herramme Kristus teille nyt, on tänään tänne syntynyt, ja tää on teille merkiksi: seimessä lapsi makaapi. Jo riennä katso sieluni, ken seimessä nyt makaapi: hän on sun Herras, Kristukses, Jumalan Poika, Jeesukses. Näin näytät esimerkilläs, ettei sun kelpaa edessäs ei kunnia, ei korskeus, ei valta, kulta, rikkaus. Ah, Herrani, mun Jeesuksein, tee asunnokses sydämein. Mua älä hylkää tuskassa, vaan vahvista ain uskossa. Ah, iloni jos sinuss´ ois, en unhottaa sua koskaan vois. Suo siihen apus armosta, niin kiitän aina riemulla. Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi rakkaan Pokansa. Siit enkelitkin riemiuten veisaavat hälle kiitoksen.”.

Tänä aamuna, 11.12. 2009, ilolla Mummi

torstai 10. joulukuuta 2009

Ennustus laista ja evankeliumista

Lähimmäiseni, Sinä ja minä, emme tunne syntejämme, jos emme kuule totuutta itsestämme. Vasta syntinsä tunteva, voi tehdä niistä parannuksen, katua syntejään ja huutaa Vapahtajaa avuksi. Hän saa syntinsä anteeksi Jeesukselta, Vapahtajaltamme. Raamatussa puhutaan laista ja evankeliumista. Luvussa 59 Jesaja, Herran profeetta, pitää kunnon lain saarnan. Otan tähän muutamia jakeita ja toivon, että luet koko luvun: ”Ei Herran käsi ole lyhyt pelastamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan. Ei, vaan teidän rikkomuksenne erottavat teidät Jumalastanne. Teidän syntinne ovat saaneet hänet kääntymään pois, niin ettei hän teitä kuule, sillä teidän kätenne ovat veren tahrimat, teidän sormenne vääryyden saastuttamat, teidän huulenne puhuvat valheita ja kielenne kuiskii petosta… Heidän ajatuksensa ovat turmion ajatuksia, he jättävät jälkeensä tuhoa ja hävitystä. Rauhan teitä he eivät tunne, oikeus ei johda heidän askeliaan. He astelevat mutkaisia polkuja- joka niitä kulkee, ei saavuta rauhaa”.

Samassa luvussa Jesaja ennustaa sen, että lain saarnasta seuraa synnintunto ja ihminen katuu syntejään. Luvun lopussa on lupaus Vapauttajasta, Herran Hengestä, joka avaa Jumalan Sanan ja lupaus sukupolvien pelastuksesta: ” Mutta Siioniin Herra tulee vapauttajana, Jaakobin jälkeläisten luo lunastajana, kun he luopuvat rikkomuksistaan, sanoo Herra. Herra sanoo heille: ”Tämä on minun lupaukseni: ei väisty minun henkeni sinun yltäsi eikä katoa minun sanani, jonka olen suuhusi antanut, ei sinun suustasi, ei jälkeläistesi eikä sinun jälkeläistesi jälkeläisten suusta, sanoo Herra, ei nyt eikä milloinkaan”. Luvussa 60 Jesaja ennustaa valosta, jonka tuleva Vapauttaja tuo ja lupauksista: ”Minä asetan sinun hallitsijaksesi rauhan ja valtiaaksesi oikeuden. Ei kuulla enää väkivallasta sinun maassasi, ei tuhosta eikä turmiosta sinun rajojesi sisällä. Minun apuni on sinun muurinasi ja minun ylistykseni sinun portteinasi”:

Sitten tulee luku 61, jossa Herran voideltu, Jeesus Vapahtaja, tuo ilosanoman ja pelastuksen, jokaiselle katuvalle. Olen kirjannut luvun alun eilisen tekstin loppuun. Näet sen sieltä. Me 2000- luvun ihmiset tiedämme, että Jeesus on valomme ja rauhamme, niin kuin Jesaja tässä ennustaa.Hän antaa katuvalle kaikki synnit anteeksi. Meidän suureksi iloksemme Jumala lupaa pelastuksen myös perhekunnillemme. Kuinka voisimme kyllin kiittää Isäämme ja Jumalaamme siitä, että Jeesus on sydämemme valo tänäkin jouluna!

Tänä aamuna 10.12. 2009, ilolla Mummi

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Ennustus masennuksen Parantajasta

Lähimmäiseni, eilen löysin Jesajan luvun 61, ennustuksen siitä, että Jeesus antaa ilon. Kun luin sen tänään uudelleen, tein uuden löydön. Jesaja mainitsee kolmannessa jakeessa sanan masennus, joka tänä päivänäkin pitää otteessaan monia ihmisiä. Tuleva Messias, Jumalan voideltu, meidän Vapahtajamme, Jeesus Kristus, antaa ”ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan”! Lähimmäiseni, minä olen elänyt todeksi sen, että Jeesus vaihtaa masennuksen vaipan ylistyksen viittaan.

Elin vuosia elämästäni masennuksen vankilassa. Ruumiini toimi, tein työni kotiäitinä, mutta elämänilo oli poissa. Itsetuntoni oli kateissa. Elin, vaikka en tuntenut eläväni. Kun Jeesus tuli, Hän rakasti minut omaksi itsekseni. Luin Raamatusta, että olin Jumalan luoma ja Hänen rakkautensa kohde. Pyhä Henki antoi tiedon, että Jeesus rakastaa minua niin paljon, että kuoli puolestani ristillä. Jeesus vei minut Isän syliin lepäämään. Rukouksessa kohtasin rakastavan Isän, joka puhui minulle lohdutuksen ja rohkaisun sanoja. Pyhä Henki johdatti värien maailmaan. Maalaaminen, josta olin nuorena unelmoinut, rohkaisi minua. Löysin ilon kotiaskareista, tavallisesta arjesta. Ymmärsin, että rakkaani ovat Jumalan lahja minulle. Löysin paikkani Jumalan seurakunnassa. Tästä Jeesuksen antamasta lahjasta halusin kertoa muillekin, vaikka olin vuosia pelännyt ihmisiä. Halusin ylistyskuoroon kertomaan Jeesuksen rakkaudesta. Näin Jeesus antoi minulle ylistyksen viitan!

Kirjaan tähän Jesajan luvun 61 alun uudesta käännöksestä. Kuuntele, rakas Lähimmäiseni, kuinka todesti Jesaja ennustaa meidän Vapahtajastamme 700 vuotta ennen Hänen syntymäänsä, jakeet 1-3: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumala antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen Hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa”.

Tänä aamuna, 9.12.2009, ilolla Mummi

tiistai 8. joulukuuta 2009

Jesaja ennustaa ilon Herrassa

Jesaja 61 jakeet 10-11 kuuluvat näin: ”Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niin kuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu. Sillä niin kuin maa tuottaa kasvunsa ja niin kuin kasvitarha saa siemenkylvönsä versomaan, niin saattaa Herra, Herra versomaan vanhurskauden ja kiitoksen kaikkien kansojen nähden”.

Jumala antaa ilon Herrassa niin, että sen kaikki näkevät! Kun Jumalan armo ja rakkaus on kohdannut ihmisen, hänen muotonsa muuttuu. Pelastuksen ilo Herrassa saa hänet kukoistamaan niin kuin koruillansa koristettu morsian tai kantamaan juhlapäähinettä niin kuin pappi ja kiittämään Jumalaansa, tietää Jesaja jo 700 vuotta ennen Vapahtajan syntymää. Jumalan rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa on niin ihmeellinen asia, että jokaisen pitää kokea se henkilökohtaisesti. Kun elämänsä vanki kohtaa Vapauttajansa, hän todella osaa nauttia vapaudestaan ja kapsahtaa Vapauttajansa kaulaan kiitollisena vapaudestaan. Sillä vapauteen ja rauhaan Jeesus meidät vapauttaa! Jumalan lapsi laulaa ilossaan: ”Kiitos Sinulle Taivaallinen Isäni, että lähetit Poikasi maailman pelastamaan meidät kaikki synneistämme! Kiitos, Jeesus, että vuodatit kalliin veresi ja teit meistä Jumalan lapsia ja perillisiä. Haluan kiittää ja ylistää Sinua Vapahtajani kaiken elinaikani, sillä Sinä ole minulle elämä ja autuus! Kiitos, että Sinä pelastat myös perhekuntani!” Runokielin ylistää Julius Krohn psalmin 34 pohjalta 1886:

”Herrasta veisaa kieleni, ylistää armoansa, ei unohtaa voi sieluni hyviä tekojansa. Kun etsin niin hän vastasi, ja nöyrät kiitosvirttäni iloiten kuuntelevat. Ne jotka Herraa etsivät, löytävät lohdutuksen, ja jotka häntä pelkäävät, ne saavat varjeluksen. Ja ahdingonkin aikana on heillä rauhaa, iloa, kun Herra heitä hoitaa. Kasvoihin Herran katsokaa, ne loistaa suloisesti, ja hyvyyttänsä maistakaa, se vuotaa iäisesti. On autuas se ihminen, ken elää Herraan turvaten. Ei mitään silloin puutu”. Virsi 340.

Tänä aamuna, 8.12.2009, ilolla Mummi

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Itsenäinen Suomi

Hyvää itsenäisyyspäivää Sinulle, Lähimmäiseni! On suuri etuoikeus olla suomalainen. On Jumalan ihme, että pienen maamme miehet ja naiset jaksoivat kestää kaiken sen kurimuksen, mikä sota-aikaan sisältyi ja maamme säilytti itsenäisyytensä! Päättäjät pyysivät viisautta Jumalalta. Presidentti ja hänen puolisonsa kehottivat kansaa rukoilemaan. Kun hätä oli suuri, koko kansa huusi Jumalan puoleen. Äiti, jonka kaikki pojat olivat rintamalla, eli jatkuvassa pelossa, mitä uutisia tänään tulee. Ei siinä auttanut muu, kun jättää kaikki Jumalan käteen, että jaksoi jokapäiväiset työt. Vaimo, jonka mies oli rintamalla, rukoili, että Jumala varjelisi. Me lapsetkin rukoilimme ja juoksimme viemään viestiä puhelimen äärestä tärkeisiin solmukohtiin, jossa yhteys oli poikki. Lotat hoitivat haavoittuneita sairaalahenkilökunnan apuna. Kaikki puhalsivat yhteen hiileen yhteisen isänmaan puolesta. Kiitos Jumalalle, että Hän yhdisti meidät sodan vuosina.

Tiedämme, että itsenäisyyden hinta oli kova. Monista perheistä useampikin poika jäi rintamalle. Minunkin vanhin veljeni hävisi niin, ettei tuntolevyäkään löytynyt. Äiti kyseli vuosia, eläisikö hän jossain invalidina, mutta mitään tietoa ei saatu. Suuri osa miehistä haavoittui ja on elänyt lopun elämänsä vammoista kärsien. Terveenä palanneet ovat nähneet sotaunia väsymiseen asti. Suru on ollut mittaamaton, mutta Jumala on ollut kanssamme, Hän on hoitanut haavamme. Meillä kaikilla on suuri kiitollisuus sodassa palvelleita kohtaan. Ilman heidän uhriaan, meillä ei olisi itsenäistä isänmaata, jota tänään juhlimme. Liputuksin kynttilöin ja kiitosrukouksin haluamme Isänmaatamme siunata! Suokoon Luoja, että tänä päivänäkin maamme päättäjät turvaavat Jumalaan ja kansamme toimisi yhteishengessä itsenäisen isänmaamme parhaaksi.

”Sun kätes, Herra, voimakkaan suo olla turva Suomenmaan niin sodassa kuin rauhassa ja murheen, onnen aikana. On isät täällä taistelleet ja uskoneet ja toivoneet. Me saimme saman asunnon, ja samat vaiheet meidän on. Sä turvaa maamme vapaus, sen kansalle suo viisaus. Suo armokaste maille sen ja sydämihin ihmisten. Sä autoit valoon tämän maan kuin kedon kukan ummustaan. sen varttua suo valossas ja hoida sitä armossas. Suo, että sanas kirkkaana saa keskellämme kaikua, ja kautta sukupolvien suo soida nimes kiitoksen”. Virsi 577 säkeistöt 1,3,7,8 ja 9

Tänä aamuna, 6.12.2009, ilolla Mummi

lauantai 5. joulukuuta 2009

Ystävät rakkaat

Kiitos Jumalalle hyvin nukutusta yöstä! Kiitollisuus täyttää sydämeni muutenkin. Eilen oli nimipäiväni ja kymmenet ystävät onnittelivat ja toivottivat Herran siunausta tekstiviestein ja puhelinsoitoin, kortein ja kukkasin. Kuinka onnellinen olenkaan, kun minulla on tällainen ystävien pilvi ympärilläni. Parhain ystäväni, Jeesus Vapahtajani, on heidät minulle antanut. Jumala, joka on minut nimeltä kutsunut, ja Pyhä Henki, joka sydämet yhdistää, on kestävän ystävyyden vahvistanut. On onnellista, että minulla, joka olen kohta satavuotias, on kaikenikäisiä ystäviä, joita saan siunata ja muistaa Isän edessä päivittäin. Eilen he minut rakkaudellaan ympäröivät. Kiitän heistä kaikista!

Kun Jeesus eli maan päällä, Hänelläkin oli ystäviä. Eräs hänen ystävistään oli Lasarus, Martan ja Marian veli. Eräänä päivänä Jeesukselle tuotiin tietoa, että Lasarus oli sairaana. Sisaret olisivat halunneet, että Jeesus olisi tullut heti parantamaan hänet, mutta Hän viipyi vielä muutaman päivän. Jeesus tiesi, että Hän herättäisi Lasaruksen kuolleista, jotta ihmiset uskoisivat, että Hänellä on Jumalan voima. Kun Jeesus opetuslapsineen tuli Betaniaan, Lasarus oli ollut kuolleena jo neljä päivää. Jeesus sanoi surevalle Martalle nuo meillekin lohdulliset sanat: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?”. Kun Jeesus näki Marian itkevän, Hänkin itki. Sitten he menivät haudalle. Jeesus käski ottaa kiven pois haudan suulta ja Hän huusi suurella äänellä: ”Lasarus, tule ulos!”. Lasarus tuli ulos haudasta vielä siteisiin käärittynä. Jeesus sanoi heille: ”Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä”. Tämä tunnusteko sai monet uskomaan Jeesukseen, mutta ylimmäinen pappi, Kaifas, keksi, että Jeesus on surmattava. Lähimmäiseni, voit lukea tämän voimallisen tapahtuman Johanneksen evankeliumin yhdennestätoista luvusta. Sana antaa Sinullekin uskon.

”Yksinkertaisesti myös auta sanaas kuulemahan, tunnustamaan suuret työs, sinuun, Herra, uskomahan. Ken ei tunne haavojasi, ei hän ole seuraajasi. Liitä sinuun lähemmin, pysy, Jeesus, keskellämme. Armon tuuli suloisin virvoittakoon mieliämme. Sido yhteen sydämemme yhdessä sua huutaaksemme”. Virsi 202, säkeistöt 4 ja 5.

Tänä aamuna, 5.12.2009, ilolla Mummi

torstai 3. joulukuuta 2009

Taivasten valtakunta

Rakas Lähimmäiseni, herään kello kuusi nukuttuani yhdeksän tuntia. Kiitos Taivaanisälle, joka levon antoi! Toivottavasti Sinäkin sait riittävän yöunen! Joulukuu on hyvällä alulla. Pakkasta on seitsemän astetta. Tämä on lupaus valkeasta joulusta! Kun avaan ulko-oven, edessäni on täysikuu, jonka ympärille sumu maalaa keltaisen, punaisen ja vihreän renkaan. Ilo silmille! Luoja leikkii väreillä!

Olet varmaan huomannut, että Jeesus puhuu vertauksilla. Tänään minulle avautuu Matteuksen 20. luku. Luvun alussa on vertaus viinitarhan työmiehistä: ”Sillä taivasten valtakunta on perheenisännän kaltainen, joka varhain aamulla lähti ulos palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Ja kun hän oli sopinut työmiesten kanssa denarista päivältä, lähetti hän heidät viinitarhaansa”. Kun hän näki joutilaita miehiä päivän mittaan, hän lähetti heidät kaikki töihin viinitarhaansa. Toiset aloittivat työnsä kolmannen hetken vaiheilla, toiset kuudennen, toiset yhdeksännen ja viimeiset yhdennentoista hetken vaiheilla. Kun ilta tuli, käski viinitarhan herra tilanhoitajan maksaa palkka, jokaiselle denari, viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti. Ensin tulleet alkoivat napista, että heidän on saatava enemmän, kun ovat palvelleet koko päivän, mutta isäntä vastasi eräälle heistä: ”Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä, etkö sopinut minun kanssani denarista? Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin. Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko sinun silmäsi nurja sen tähden, että minä olen hyvä? Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi”.

Tiedämme, että taivasten valtakunta on sisäisesti meissä. Se on rakkautta, iloa ja rauhaa Pyhässä hengessä. Se on Jumalan lahja Jeesuksessa Kristuksessa. Se on rauha Jumalan ja ihmisten kanssa. Se on sisäinen varmuus Kolmiyhteisen Jumalan jokapäiväisestä läsnäolosta ja huolenpidosta, sillä Jumala ei anna niin kuin maailma antaa. ”Palkka”, jonka kaikki Jumalan lapset saavat, on iankaikkinen elämä. Sekään ei ole palkka, vaan armolahja, jonka kaikki Jumalan lapset omistavat jo täällä, ja perivät sen tämän elämän jälkeen Jumalan luona taivaassa Tuo Jeesuksen viimeinen lause käy toteen Golgatan ristillä, kun Jeesus pelastaa armoa anoneen ryövärin: ”Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa”. Lk. 23: 43. Iloitaan ja riemuitaan kaikki Jumalan lapset! Tule Sinäkin, joka et vielä Jeesusta tunne, sisälle taivastan valtakuntaan! Huuda Jeesusta elämääsi!

Tänä aamun, 3.12.2009, ilolla Mummi


!

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Kulmakivi

Jeesus on Jumalan tahdon lähettiläs meidän sydämissämme! Me, jotka Häneen uskomme, tiedämme, että Hän on Kulmakivi, Hän on Kallio, Hän on Elämän Perusta!

Matteuksen evankeliumin luvussa 21 kansa laulaa Jeesukselle Hoosiannaa: ”Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa”. Kansa levitti tielle vaatteita ja palmunlehviä ja lauloi Jeesukselle, joka ratsasti aasilla Jerusalemiin. Kaupungissa Jeesus meni pyhäkköön. Hän ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat tavaraa, ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät. Jeesus moitti heitä: ”Kirjoitettu on: Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi, mutta te teette siitä ryövärien luolan”. Luvun lopussa Jeesus kertoo vertauksen perheenisännästä , joka vuokrasi viinitarhansa viinitarhureille. Kun hän lähetti palvelijoitaan perimään hänelle tulevat hedelmät, he tappoivat heidät. Viimein hän lähetti oman poikansa hakemaan hänelle kuuluvat hedelmät, mutta he tappoivat hänetkin. Jeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille, jotka olivat paikalla: ”Ettekö ole lukeneet kirjoituksista: Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme. Sen tähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä, ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa”.

Elämme 2000 lukua jälkeen Jeesuksen Kristuksen syntymän. Aloitamme uutta kirkkovuotta. Suomessakin vuosi kulkee kirkollisten juhlien mukaan: joulu, Jeesuksen syntymä, pääsiäinen, Jeesuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus, helatorstai, Kristuksen taivaaseenastuminen, Helluntai, Pyhän Hengen vuodattaminen, juhannus, Stefanuksen muistojuhla ja pyhäinpäivä. Suurimmalle osalle suomalaisista nämä juhlapäivät eivät merkitse mitään. Se on haaste ja rukousaihe meille Jeesuksen seuraajille. Tässä käy toteen Jeesuksen sana: ”Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme”. Huomaat, Lähimmäiseni, että olemme etuoikeutettuja, kantakaamme vastuumme Jeesuksen seuraajina: Kerrotaan ilosanomaa Jeesuksesta!

Tänä aamuna, 2.12.2009, ilolla Mummi

tiistai 1. joulukuuta 2009

Jumalan joululahja

”Avaja porttis ovesi, käy Herraas vastaan nöyrästi, kun itse Taivaan kuningas, sun tahtoo olla vierahas. Suo ilovirtes kaikua, on siitä riemu taivaassa. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, kun saapuu luokse syntisen. Hyvyyden Jeesus myötään tuo ja kaiken armon meille suo. Kruununsa on vanhurskaus ja valtikkansa laupeus. Hän tuskat tuimat sammuttaa, vaivoista meidät vapahtaa. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen. Autuas kansa kaupunki, kun Jeesus saapuu Herraksi. On siellä rauha, rakkaus ja uusi toivo, uskallus. Hän tullessansa armon tuo ja avun neuvoillansa suo. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen. Avaja porttis ovesi, valmista hälle itsesi. Sun lamppus olkoon palava ja valvo, Herraas odota. Hän saapuu riemusaatossaan ja sinut kruunaa armollaan. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen. Käy, Herra Jeesus, luokseni, tee sydämeeni majasi. Se täytä, Jeesus, armolla ja asu aina minussa. Taivaaseen minut johdata, luonasi anna riemuita. Jo kohta Herra saapuukin. Niin aamen, Jeesus, rakkahin”.

Tämä adventin virsi 2 olkoon meidän rukouksemme nyt joulun aikaan! Ajattele, Lähimmäiseni, Georg Weissel on kirjoittanut tämän virren sanat vuonna 1642, ja kuinka ajankohtaiset ja ihanat ne ovat meidänkin korvillemme 2000 luvulla! Vuosi vuoden jälkeen me saamme odottaa Joulun Herraa, joka kruunaa meidät armollaan ja laupeudellaan. Vuosi vuoden jälkeen saamme valmistaa itsemme Vapahtajallemme, että saamme kokea oikean joulun, Jumalan Pojan syntymäjuhlan. Hän tulee sydämeemme. Hän pesee sen puhtaaksi kaikesta vääryydestä ja täyttää sen rauhalla, rakkaudella ja ilolla! Riemumielin voimme yhtyä virren säkeeseen: ”Nyt olkoon kiitos Jeesuksen kun saapuu luokse syntisen”.

Kun luin Jesajan ennustuksia tänä aamuna, löysin kultajyvän, jonka kirjaan tähän. Se on Jumalan sana, sanottu 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymäpäivää: ”Sillä näin sanoo Korkea ja ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi”. Jesaja 57: 15. Siinä on meille särjetyille joululahja Taivaalliselta Isältämme. Kiitetään ja Ylistetään Häntä, joka rakastaa meidät eläviksi Jeesuksessa Kristuksessa!

Tänä aamuna, 1. 12. 2009, ilolla Mummi

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Pelastussuunnitelma

Rakas Lähimmäiseni, tänään on adventti. On neljä viikkoa jouluun. Alkaa Jeesuksen odotuksen aika. Kirkoissamme lauletaan Hoosiannaa, virsikirjan ensimmäistä virttä, johon jokainen haluaa yhtyä. Jouluna Jeesus, Jumalan Poika, syntyi maailmaan Marian ja Joosefin perheeseen. Hän eli ihmisen elämän, kuitenkin ilman syntiä. Jumala lähetti Poikansa maailmaan pelastamaan kaikki ihmiset synnin ja kuoleman vallasta niin, että he voivat tulla Pyhän, Kaikkivaltiaan, Jumalan lapsiksi ja perillisiksi. Jeesus lunasti ristinkuolemallaan ja ylösnousemisellaan meidät kuolemasta, elämään Jumalan lapsina täällä ja elämään iankaikkista elämää Jumalan luona taivaassa.Jeesus sovitti kaikki syntimme. Vapauteen Hän meidät vapautti!

2 Kor. 5: 17-21 Paavali kertoo Jumalan pelastustyön näin: Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän täh temme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi”.

Joku on joskus ihmetellyt, miksi Jumala valitsi ristinkuoleman, kauheimman kuoleman, omalle Pojalleen. Eiköhän ristinkuoleman valinnut vihan kiihkossa ollut kansa, kun kaksi rikollistakin oli jo valmiina. Jumala lähetti poikansa maailmaan pelastamaan ihmiset takaisin Jumalan yhteyteen. Paratiisissa Adam ja Eeva elivät Jumalan yhteydessä. Sitten tuli syntiinlankeemus, joka erotti Luojan ja luodun. Jumala tiesi, että sovitukseen tarvitaan puhdas uhri. Jeesus oli Jumala ja ihminen ilman syntiä. Kaikkivaltias Jumala tiesi, että yksi Jeesuksen opetuslapsista, Juudas, kavaltaa Jeesuksen ja Hän tiesi, että kansa surmaa Jumalan valitun. Jumalan voimassa Jeesus nousi kuolleista ja ilmestyi monille, että seuraajat uskoisivat Häneen. Heille Hän antoi todistajan tehtävän. Heille Ylösnoussut Vapahtaja lähetti Toisen Puolustajan, Pyhän Hengen. Sinäkin, Lähimmäiseni, saat Jumalan oikeaksi Isäksesi ja Pyhän Hengen Puolustajaksesi, kun huudat Jeesusta avuksesi! Ole siunattu!

Tänä aamuna, 29 11.2009, ilolla Mummi

lauantai 28. marraskuuta 2009

Liian hyvä ihmiseksi

Lähimmäiseni, muistatko miehen, joka sanoi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu”. Jeesus paransi tuon kolmekymmentä kahdeksan vuotta sairastaneen miehen sapattina. Joh. 5: 15- 18 jatkuu näin: ”Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille, että Jeesus oli hänet terveeksi tehnyt. Ja sen tähden juutalaiset vainosivat Jeesusta, koska hän semmoista teki sapattina. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Minun Isäni tekee yhäti työtä ja minä myös teen työtä”. Sen tähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.”

Nämä juutalaiset, joita myös fariseuksiksi ja publikaaneiksi mainitaan, eivät hiljentyneet kuuntelemaan Jeesuksen sanomaa. Heillä oli laki, johon he uskoivat, niin kuin pukki sarviinsa. He eivät tienneet mitään Jeesuksen evankeliumista. He kuulivat Jeesuksen sanat: ” Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, mutta eivät ymmärtäneet sanojen sisältöä. Viha Jeesusta kohtaan nousi joka kerta, kun he näkivät Jeesuksen tekevän laupeuden työtä.

Näinhän on tänä päivänäkin. Jeesus sana, on punainen vaate monelle. Ei hiljennytä kuuntelemaan Jeesuksen rakkauden sanomaa. Uskotaan, että Jumala on ja Hän varjelee ja siunaa, mutta Jeesuksesta ei haluta tietää mitään. Jos näin on Sinun kohdallasi, rakas Lähimmäiseni, hiljenny Herran edessä ja odota Häntä. Huuda Jeesusta avuksesi! Hän tulee ja aterioi Sinun kanssasi. Hän sanoo: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani”. Sillä aterialla Sinä saat syntisi anteeksi ja saat uudestisyntyä Jumalan lapseksi. Jumalan lahjana saat uskon Jeesukseen. Sinä saat Pyhän Hengen sydämeesi puolustajaksesi ja saat Sinua rakastavan Isän, jolle saat puhua rukouksessa kaikki asiasi. Meillä on kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. He ovat yhtä ja mekin, Sinä ja minä, saamme olla yhtä Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.

Tänä aamuna, 28.11.2009, ilolla Mummi

perjantai 27. marraskuuta 2009

Viisautta Isältä

Herään kello neljä. Kostea hämärä tulee vastaani ulko-ovella. Mittarissa on 5,6 astetta lämmintä! Jouluun on 27 päivää. Joulu on ihmeellinen sana. Se tuo mieleen monenlaisia muistoja. Se on varmaan merkityksellisin päivä vuodessa. Meille kristityille se on Jeesuksen syntymäpäivä. Tuota juhlaa varten me haluamme valmistaa kotimme. Jos suku kokoontuu yhteen, on varattava riittävästi ruokaa. Muistamista ja touhua on monenlaista. Siinä moni väsyy niin, ettei jaksa enää joulusta iloita. Rukoillaan nyt, että Taivaallinen Isämme antaisi meille viisautta jouluvalmisteluihin. Hän voi valmistaa sydämemmekin joulunviettoon.

Rakas Jumala, Sinä olet sydämemme valo. Tule siunaamaan meidän jouluvalmistelumme rakkautesi lämmöllä. Anna viisautta keskittyä olennaiseen. Anna meille aikaa olla syntymäpäivän Sankarin lähellä. Hän ohjaa valmistelujamme sydämen rauhasta käsin. Anna meille aikaa levätä. Sinä näet, rakas Taivaallinen Isä, meidän odotuksemme. Sinä näet pelkomme ja ahdistuksemme, jotka liittyvät jouluun. Anna meille tänä vuonna sydämen joulu, Vapahtajan siunaama joulu, ilman mitään ennakkoasenteita. Anna, Isä, joulu, joka on tässä ja nyt. Joulu, joka ELETÄÄN armon Herran läsnäolossa niiden ihmisten kanssa, jotka joulunaikaan kohtaamme. Anna meille Sinun rakkautesi valaisema Joulu! Kiitos, että sen teet!

”Yö synkkä peitti silmäni, vaan tulit Jeesukseni. Kirkastit yöni päiväksi ja nousit valokseni. Oi aurinkoni, iloni, lämmitä jälleen mieleni armosi säteilyllä. Siis, Vapahtaja, rukoilen, et sitä koskaan kiellä: Nyt ota sydän syntinen ja asu aina siellä sen ainoana Herrana, sen ilona ia riemuna ja täynnä lohdutusta. Vaan kuinka suuren vieraani ottaisin oikein vastaan, kun sydämeni, lahjani on multaa ainoastaan? Oi herra maan ja taivasten, käyt itse luokse syntisten, armosi meille annat”.
Virsi 25: 3,6,7

Tänä aamuna, 27.11.2009, ilolla Mummi

torstai 26. marraskuuta 2009

Jeesus on avain

Rakas Lähimmäiseni, eilen kuulin tällaisen lauseen: ”Kyllä minä Jumalan tunnen, mutta Jeesusta en ymmärrä”. Jumalan sana osoittaa harhaksi tällaiset puheet. Johanneksen ensimmäinen kirje, luku 2 jae 23 sanoo: ”Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään, mutta joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä”. Vielä luku 5 jakeet 10- 12: ”Jokaisella, joka uskoo Jumalan Poikaan, on tämä todistus sisimmässään. Mutta jokainen, joka ei Jumalan todistusta usko, tekee hänestä valehtelijan, hän kun ei usko itse Jumalaa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää”.

Huomaat, Lähimmäiseni, että Jeesus, Jumalan Poika on henkilökohtaisen Jumala- suhteemme avain. Kun aika tuli, sanoo Raamattu, Jumala lähetti Poikansa maailmaan sovittamaan kaikkien ihmisten synnit ristinpuulla. Tämä Jumalan teko tarvitaan, että syntinen ihminen voi Jeesuksen uhriveren kautta tulla Pyhälle Jumalalle kelvolliseksi. Sitten kun Jeesus on pessyt meidät puhtaiksi synneistämme, me saamme armon Jeesukselta, ja meistä tulee Jumalan lapsia ja perillisiä. Tämä Jumalan teko tapahtuu kasteessa. Kun lapsi kasvatetaan Jumalan sanan tuntemiseen, hän on Jumalan lapsi ja Jeesus on hänen Vapahtajansa kehdosta hautaan, mutta meidän kastettujen, tuhlaaja- tyttärien ja tuhlaaja- poikien, on tehtävä parannus ja huudettava Jeesusta avuksemme, jotta saamme palata Taivaallisen Isämme syliin.

Johannes ylistää Jumalan rakkautta näin: ” Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus, ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi”. 1 Joh. 4:7- 10.
Jeesus lähetti meille toisen Puolustajan, Pyhän Hengen, joka kirkastaa meille Vapahtajamme armotyötä ja yhdistää meidät Jeesukseen uskovat toisiimme Jumalan rakkaudella. Rakastakaamme toisiamme!

Tänä aamuna, 26.11.2009, ilolla Mummi

maanantai 23. marraskuuta 2009

"Minun oli nälkä"

Rakas Lähimmäiseni! Eilen oli Tuomiosunnuntai, kirkkovuoden viimeinen sunnuntai. Katsoimme jumalanpalveluksen Maskun kirkosta. Kirkkoherra Aino Vestin saarna päättyi armolauluun. Voiton avain on armo Jeesukselta! Mikä toivon sanoma! Tuomiosunnuntaina on hyvä hiljentyä miettimään tekemisiään ja tekemättä jättämisiään, koska paluunsa päivänä Jeesus tulee tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Kun Jeesuksen seuraaja rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään, hän elää Jumalan tahdon mukaista elämää. Jeesuksen armon avulla ja Pyhän Hengen johdatuksessa se on hänelle mahdollista, ja hän perii iankaikkisen elämän. Mutta ihminen, joka hylkää Jumalan tahdon tien, saa tuomiopäivänä huomata mitä on jättänyt tekemättä. Jokainen voi huutaa Jeesusta avukseen ja löytää armon Jeesukselta vielä tämän elämän aikana. Mitään tuomiota ei vielä ole langetettu. Tänään on pelastuksen päivä!

Kirjaan tähän eilisen saarnatekstin, Jeesuksen puhetta, otsikolla: ”Viimeinen tuomio”: Matteus 25: 31-46. ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä ja hän erottaa ihmiset toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailmaan luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni”.
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ”Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa ja janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi? Kuningas vastaa heille: ”Totisesti: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alaston, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa”.
Silloin nämäkin kysyvät: ”Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?” Silloin hän vastaa heille: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle”. Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään”. Tämä on Jeesuksen puhetta meille, tuomiosunnuntain saarnateksti.

Tänä aamuna, 23.11.2009, aralla mielellä, Mummi

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Armo Jeesukselta

Herään kello viisi virkeänä sunnuntaiaamuun. Kun kiitän hyvästä unesta, kuulen kaksi sanaa: ”Armo Jeesukselta”. Anna anteeksi, Lähimmäiseni! Olen kertonut Sinulle tässä kaikenlaista, mutta tärkein asia meille ihmisille on armo Jeesukselta. Mihin me tarvitsemme armoa Jeesukselta? Me tarvitsemme Vapahtajaa poistamaan syntimme ja syyllisyytemmme ja antamaan meille sydämen rauhan.

Meidän Luojamme ja isämme on antanut meille omantunnon sisimpäämme. Kun teemme väärin, me tiedämme sen. Huono omatunto tuo syyllisyyden. Syyllisyys on kivi kengässä. Siitä halutaan päästä eroon. Sen kanssa ei jaksa elää. Tähän taakkaamme Jeesuksen armo on meille annettu. Jeesus on Jumalan lahja meille. Me emme pääse syyllisyydestämme ilman Vapahtajaa. Jumala lähetti rakkaan Poikansa maailmaan pelastamaan meidät pahasta ja yhdistämään meidät Isään armotyönsä tähden. Kun me saamme armon Jeesukselta, meillä on rauha sydämessä ja elämme sovussa Jumalan kanssa. Jos olemme rikkoneet ihmistä vastaan, hänen kanssaan on myös sovittava ja saatava anteeksiantamus, että rauha olisi täydellinen, näin minä ajattelen.

Jumalan Sana, 1 Joh, 1: 5-9, kertoo asian näin: ”Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos me sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä”.

Siinä on armo Jeesukselta! Mutta meidän on otettava se uskossa vastaan ja omistettava anteeksiantamus, armo, sydämeemme. Jeesus ei enää meidän rikkomustamme muista, mekin saamme sen tyystin unohtaa, että saamme vapauden ja rauhan sydämeemme. Sen rauhan, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi!

Tänä aamuna, 22.11.2009, ilolla Mummi

perjantai 20. marraskuuta 2009

Lapsiaurinko

Tänään on lasten oikeuksien päivä. Rakas Jumala, huolehdi Sinä siitä, että kaikki lapset saavat tarvitsemansa hoidon ja rakkauden kaikkina elinpäivinään. Vahvista vanhempia muistamaan tärkeimmän tehtävänsä: rakastaa lapsiaan ja antaa heille aikaansa. Silloin lapsi voi hyvin, kun hän tietää, että hän kelpaa vanhemmilleen sellaisena kuin hän on, ja on heille rakas.

Olimme eilen illalla Runon ja musiikin illassa Palosaaren kirkossa. Oli ilo kuunnella virsirunoilijan ajatuksia, timanteiksi hiottuja. Oli ilo kuunnella virsiä ja kirkkoteoksia mahtavan tenorin esittämänä. Ja kaiken kukkuraksi oma kanttorimme esitti improvisaatioitaan niin, että kirkko täyttyi urkujen pauhusta. Oli hieno taide-elämys! Kiitän esiintyjiä ja Taivaanisää!

Edessäni istui nuori äiti pienen tyttönsä kanssa. Tyttö oli korkeintaan vuoden ikäinen, mutta oli ollut kirkossa ennenkin. Hiljaisuuden vallitessa katseltiin kuvakirjoja. Sitten otettiin eväs-naksu käteen ja vihdoin lusikoitiin eväsruoka hiljaisuuden vallitessa. Kun ruoka oli syöty, äiti nosti tytön syliinsä seisomaan. Silloin pieni ystävä huomasi vieraan mummin äidin takana, ja levitti hänelle hellyttävimmän hymynsä! Mikä ihana lapsi, sydän suli tuon pienen auringon edessä! Hienoa, että lapset tuodaan kirkkoon jo varhain. Kun lapsi oppii ymmärtämään kuulemansa, hän tutustuu Taivaalliseen Isäänsä ja Jeesukseen, lasten ystävään. Näin hän saa parhaan lahjan elämäänsä, turvallisuuden ja lapsenuskon.

Kirjaan tähän virren, jonka kuulimme eilen: ”Tuolla taivaan asunnoissa autuaissa Jumalan itku on ja murhe poissa, siellä ilo ainiaan. Oi, jos sinne minäkin murheen maasta pääsisin! Siellä eivät turmiota kuolema ja synti tee, loppunut on synnin sota, rauha siellä vallitsee. Oi, jos sinne minäkin murheen maasta pääsisin! Siellä helkkyy mykkäin kieli, kuulee korvat kuurojen, selkeääpi synkkä mieli, rammat hyppää riemuiten. Oi, jos sinne minäkin murheen maasta pääsisin! Siellä ruumiit aivan uudet, puhtaat, kirkkaat kokonaan, tänne jäävät vajavuudet, synnin arvet päälle maan. Oi jos sinne minäkin murheen maasta pääsisin!” Virsi 626

Tänä aamuna, 20.11. 2009, ilolla Mummi

torstai 19. marraskuuta 2009

Jeesus, parhain ystäväni

Talvi ei jaksa vielä tulla! Kostea hämärä peittää maiseman kello kuusi. Lämpöasteita on 2,3. Hyvä näin, tulee vähemmän kaatumisia, kun ei ole lunta ja jäätä. Toivotaan kuitenkin valkeata joulua! Meille vanhoille ihmisille yhteys Jumalaan on elämän suola. Rukoilen sitä, että jokainen, jolta voimat ehtyvät, pitää joka päivä huolen siitä, että Jumala on hänen voimansa. Rukoilen, että Jeesus on meidän ystävämme ja auttajamme. Hän on luonamme kaikissa hetkissämme, Hän armahtaa, Hän lohduttaa, Hän rakastaa ja koskettaa Pyhän Hengen parantavalla voimalla, kun viemme kipumme Hänelle. Jeesus, joka on ihmisen kaikki tuskat kantanut, voi kärsivää auttaa! Annetaan kaikki asiamme Jumalalle joka aamu, niin nuoret kuin vanhat, niin saamme elää turvassa koko päivän.

Vankeudessa ollessaan Paavali kehottaa filippiläisiä pysymään aina Jumalan yhteydessä. Kirjaan tähän hänen kehotuksiaan neljännestä luvusta: ”Rakkaat ja kaivatut veljeni, te minun iloni ja kunniaseppeleeni, pysykää siis horjumatta Herran yhteydessä, rakkaat ystävät! Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: Iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette. Jumalan, meidän Isämme, on kunnia aina ja ikuisesti. Amen”.

”Jeesus parhain ystäväni, löytäisinkö vertaista? Auta, etten eläissäni koskaan hylkää sinua. Minut ken saa riistetyksi kädestäsi rakkaasta, kun on meillä tahto yksi nyt ja kerran taivaassa? Hän on kuollut puolestani, minut ken voi kadottaa? Ylösnoussut puoltajani minut vanhurskauttaa. Ken nyt syyttää uskaltaisi valittua Kristuksen, tuomita ken hänet saisi joukkoon kadotettujen? Eivät mitkään voimat maiset, eivät henkivallatkaan, nykyiset, ei tulevaiset, elämä, ei kuolokaan erottaa voi Jumalasta, hänen rakkaudestaan, Kristuksessa on se vasta julki tullut maailmaan.” Virsi 273

Tänä aamuna, 19.11.2009, ilolla Mummi

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Pelastustie

Tänä aamuna aamuhartauden pitäjä otti yhden lauseen lähtökohdakseen hartauspuheeseensa: ”Herra, minulla ei ole ketään”. Kuinka moni yksinäinen ihminen ajattelee tänään samoin: ”Minulla ei ole ketään”. Tämä on vain puoli totuutta. Meillä jokaisella on Jumala, Taivaallinen Isä, joka haluaa meidät yhteyteensä. Jumala rakastaa Sinua, yksinäinen ihminen, niin paljon, että Hän antaa Sinulle Vapahtajan, rakkaan Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, joka antoi henkensä Sinun edestäsi. Jeesus päästää Sinut pahasta. Hän antaa syntisi anteeksi. Hän päästää Sinut itsesyytöksistä ja taakoista. Hän päästää Sinut yksinäisyydestäsi, sillä Hän tulee sydämeesi asumaan Pyhän Hengen kanssa ja Pyhä Jumala tulee Sinulle oikeaksi Isäksi. Huuda Jeesusta avuksesi, niin Sinulla on pelastuksen päivä! Monet kymmenet miljoonat ihmiset ovat näin tehneet ja saaneet avun. Kokeile Sinäkin, rakas Lähimmäiseni, tätä pelastustietä!

Liitän tähän palan Raamatusta, Jeesuksen elämää: Joh. 5: 2-9. ”Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hebreankielinen nimi on Betesda, sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita; sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa. Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Sairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua”. Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele”. Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli.”

Minä kysyn Sinulta, yksinäinen Lähimmäiseni: ”Tahdotko saada todellisen ystävän?” Minä olen huutanut Jeesusta avukseni kolmekymmentäviisi vuotta sitten ja siitä lähtien Hän on ollut kanssani joka päivä, rakastaen ja armahtaen, lohduttaen ja korjaten. Pyhä Henki on johdattanut työssä ja vapaa-aikana ja Taivaallinen Isä on kuullut rukoukseni ja rakastanut minut terveeksi, onpa Hän luvannut kutsua luokseen tämän elämän jälkeenkin. Nyt vanhuudessani ylistän ja kiitän Taivaan ja maan Luojaa siitä, että Hän ottaa meidät armoihinsa ja läheisiksi lapsikseen.

Tänä aamuna, 18.11.2009, ilolla Mummi

maanantai 16. marraskuuta 2009

Rakkaus, lapsen oikeus

Tänään alkaa lasten oikeuksien viikko. Rakas Jumala, puhu kaikille isille ja äideille, että heidän tärkein asiansa ovat lapset! Anna heidän hoivata heitä hellästi, niin kuin lapsi lauloi tänään aamuhartaudessa. Me kaikki tiedämme, että ihmisen hyvä kehitys vaatii hellyyttä ja hyväksymistä. Pari päivää sitten eräs pappi-terapeutti kertoi TV 7:ssä järkyttävän asian. Hän kertoi, että Hitlerin Saksassa tehtiin koe, jossa vauvat otettiin äideiltä heti syntymän jälkeen ja heitä hoidettiin steriileissä olosuhteissa. Heidän perustarpeensa tyydytettiin: vaihdettiin kuiviin ja syötettiin, mutta heille ei hymyilty, ei puhuttu, eikä pidetty sylissä. Nämä lapset eivät kehittyneet normaaleiksi ihmisiksi. He kaikki kuolivat puolen vuoden sisällä. Näin on osoitettu, että ihminen tarvitsee kehittyäkseen ja elääkseen Jumalan ja ihmisen rakkautta ja huolenpitoa ravinnon lisäksi. Minä tiedän, kuinka tärkeätä on viestittää lapselle. että hän kelpaa sellaisena kuin hän on. Lasta ei saa verrata toiseen. Hän on oma yksilönsä. Lasta saa kehua! Lasta saa halata ja rakastaa, että hän kehittyy Jumalan tahtomalla tavalla.

Tänään oli Raamatun sanassa Jeesuksen suhde lapsiin. Markus 10: 13- 16: ”Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille, joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, ei pääse sinne sisälle”. Ja hän otti heitä syliinsä ja siunasi heitä”. Lapsi on aito. Kun hän kuulee sanan, hän uskoo sen. Kun häntä rakastetaan, hän ottaa sen vastaan kuin lapsi, kiitollisuudella!

”Mä taimi olen sun tarhassas ja varten taivasta luotu. Sun armollisehen huomahas jo syntymästäni suotu. Mua suojaa sä Isä armoinen sun Henkes voimalla vielä ja tieni johdata taivaaseen iäiseen elohon siellä.” Virsi vanhasta virsikirjasta.

Tänä aamuna, 16.11.2009, ilolla Mummi

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Lisää Jumalan lupauksia

Rakas Lähimmäiseni, tänään sunnuntaina on jo marraskuu puolessa välissä. On reilu kuukausi jouluun! Kyllä se on totta, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin päivät seuraavat toistaan. Tänään on yhteyden päivä, jolloin seurakuntana kohtaamme Jumalan jumalanpalveluksessa. Me kuuntelemme sen kotikirkostamme radion kautta. Yhteys on sama kuin olisimme kirkossa. Ehtoollisella käymme sitten kun se on mahdollista. Jumala siunatkoon Sinunkin päiväsi!

Jumalan rakkauskirjeessä on niin paljon hyviä raamatunkohtia, että haluan kirjata Sinulle vielä lisää Jumalan hyviä lupauksia. Katsele ne tekstit Raamatusta sitten, kun Sinulla on aikaa. Tulet siunatuksi!

Sillä sinut tehtiin minun kuvakseni: 1 Ms. 1:27. Minussa sinä elät, liikut ja olet, sillä sinä olet minun lapseni Apt. 17:28. Valitsin sinut, kun suunnittelin maailman luomista: Ef. 1: 11 ja 12. Et ollut vahinko, sillä kaikki päiväsi on kirjoitettu minun kirjaani: Ps. 139:15 ja 16. Kudoin sinut yhteen äitisi kohdussa, saatoin sinut maailmaan syntymäpäivänäsi: Ps.139:13. Minun tahtoni on antaa rakkauteni Sinulle: 1 Joh. 3: 1. Minä olen huoltajasi ja annan sinulle kaiken mitä tarvitset Matt. 6: 31-33. Iloitse minussa ja minä annan sinulle mitä sydämesi toivoo ja pidän sinusta huolen:
Ps.37:4-5. Minä olen Isäsi ja rakastan sinua samalla rakkaudella kuin Poikaani Jeesusta: Joh.17:23. Annoin kaiken, mitä rakastin saadakseni sinun rakkautesi: Room. 8: 31,32. Ei enää mikään erota minua sinun rakkaudestasi: Room. 8: 38,39. Tule kotiin, taivaassa iloitaan sinusta: Luukas. 15:7.

Kiitos rakas Taivaallinen Isä siitä, että Sinun rakkautesi on ikuinen ja äärettömän suuri, sen Sinä olet meille Raamatussa ilmoittanut. Me iloitsemme siitä, että saamme olla lapsiasi Jeesuksen ristintyön tähden. Iloitsemme siitä, että sinä kuulet rukouksemme ja vastaat niihin tahtosi mukaan. Kiitos siitä, että Sinä puhut meille ja haluat meidät lähellesi. Kiitos siitä, että Sinä, Kaikkivoipa Jumala, haluat auttaa kärsivää lastasi. Kiitos armosta, jonka Jeesus meille antaa ja kiitos sydämen rauhasta ja vapaudesta. Kiitos Pyhän Hengen voimallisesta työstä elämässämme ja jokapäiväisestä johdatuksesta. Ole ylistetty Kolmiyhteinen Jumala!

Tänä aamuna, 15.11.2009, ilolla Mummi

lauantai 14. marraskuuta 2009

Älä pelkää

Rakas Jumala, tänä aamuna tuon eteesi kaikki ne, jotka pelkäävät herätessään uuteen päivään. Kiitos, että Sinä voit heitä kaikkia auttaa ja lohduttaa. Ota syliisi pelkäävä lapsesi. Sinun rakkautesi lämpö rauhoittaa hänen sydämensä, sillä rakkaudessa ei pelkoa ole. Anna hänen muistaa, että Sinä olet läsnä koko päivän. Hänelle ei tapahdu mitään ilman Sinun sallimustasi. Kiitos siitä, että Sinun rakkautesi karkottaa pelon! Rakas, Jeesus, päästä hänet pahasta! Vapauta hänet syyllisyydestä ja anna rauha hänen sydämeensä. Armon ja rakkauden Henki, muistuta häntä siitä vahvasta siteestä, mikä meillä on Jumalassa: ”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eikä henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”. Room.8: 38,39. Amen.

Eilen, kun katselin noita Jumalan rakkauskirjeen lupauksia, tuli eteen tuo hieno sana Sefanja 3:18: ”Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee ja riemuitsee sinusta”. Sinä, Lähimmäisen, saat omistaa tuon sanan itsellesi ja iloita siitä, että Jumala hyväksyy Sinut omana itsenäsi, sellaisena kuin olet. Hän iloitsee ja riemuitsee Sinusta, kun olet Hänen lapsensa ja elät Hänen kanssaan. Seurakuntamme pappi puhui pari päivää sitten siitä, että meidän pitää ottaa vastuumme Herran työssä ja tarttua rohkeasti tehtäviin, joihin Jumala meitä lähettää. Jokaiselle löytyy tehtävä. Näin turha pelko ja vähättely väistyy elämästämme ja huomaamme, kuinka Jumala tekee meidät uudeksi.

”Kiitos suuren Kuninkaan, joka siunaa kirkkoaan lahjoin lukemattomin, erilaisin antimin. Kristus itse päälle maan kaiken tuli jakamaan. Kuolemallaan antoi hän maailmalle elämän. Herran suuna käsinä vaellamme yhdessä, että kaikki maailma voisi Isään uskoa. Elämän saan lahjaksi, jos sen annan alttiiksi. Siemen maahan haudataan tähkäpäiksi kasvamaan”. Virsi 428: 1,2,3,7

Tänä aamuna, 14.11.2009, ilolla Mummi

perjantai 13. marraskuuta 2009

Jumalan rakkaus

Lähimmäiseni, oletko miettinyt Jumalan rakkautta meitä kohtaan. Me ihmiset rakastamme lapsiamme ja haluamme heille hyvää. Kuinka paljon enemmän Jumala, joka meidät on luonut, rakastaa meitä ja haluaa jokaisen lapsensa yhteyteensä. Hän uhrasi rakkaan Poikansa, että tuo yhteys olisi mahdollinen. Paavali sanoo näin: Room. 8:32, ”Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan."

Olen saanut joskus Jumalan rakkauskirjeen, johon on koottu Raamatun lupauksia rakastavalta Isältä. Kirjaan tähän muutamia niistä, että voit itse tutkia Raamatusta mitä Jumala sanassaan lupaa: Et ehkä tunne minua, mutta minä tiedän kaiken sinusta: Ps. 139:1 eteenpäin. Päätin tarkkaan, milloin sinä syntyisit ja missä sinä asuisit: Apt. 17:26. Vain koska olet lapseni ja minä olen sinun isäsi: 1Joh. 3:1. Kaikki hyvä, mitä saat, tulee minulta: Jaak. 1: 17. Iloitsen sinusta laulaen: Sef. 3:17. Jos etsit minua sydämesi pohjasta, löydät minut: 5 Ms 4:29. Voin tehdä sinulle enemmän kuin pystyt kuvittelemaan: Ef. 3:20. Sillä olen suurin rohkaisijasi: 2 Tess. 2:16,17. Olen myös Isä, joka lohduttaa sinua surussasi: 2 Kor: 1:3-5. Minä kannan sinua sydämessäni aivan kuin paimen kantaa lammastaan: Jes. 40:11. Sillä rakkauteni sinuun ilmenee Jeesuksessa: Joh: 17: 24. Jonain päivänä minä pyyhin silmistäsi kaikki kyyneleet ja otan pois kaiken sen tuskan, jonka olet kärsinyt täällä maan päällä: Ilm. 2:3,4. Kysymykseni sinulle on: ”Tuletko sinä minun lapsekseni? Minä odotan sinua Luuk. 15: 11-32.

”Suurempi kuin sydämeni Jumalan on rakkaus. Suurempi kuin oma tahto Kutsujan on laupeus. suurempi kuin oma into, ehdottomuus mieleni – uskollisuus Jumalamme kaikkea on suurempi. Yhtä pyydän, Vapahtaja, tänään yhtä pyydän vain: näytä yhden päivän matka, askel, jonka tänään sain. Keiden kanssa, mihin suuntaan polku tänään avautuu? Millä tavoin Isän tahto meissä tänään tapahtuu?” virsi 525: 1ja 3

Tänä aamuna, 13.11.2009, ilolla Mummi

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Pelastusvarmuus

”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: ”Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.” Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Onhan kirjoitettu: ”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä pelastuu”.

Tämä roomalaiskirjeen kohta luku 10: 9-13, ilmoittaa meidän pelastusvarmuutemme. Jeesus sen tekee yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa. Me saamme armon Vapahtajaltamme. Pyhä Henki synnyttää uskon ja Isä kutsuu lapsekseen ja perillisekseen. Me saamme ottaa vastaan tuon ilmaisen lahjan Jumalalta, meidän Taivaalliselta Isältämme. Me saamme iloita ja kiittää siitä, että olemme pelastettuja! Jeesuksen seuraajina joudumme monenlaisiin koettelemuksiin ja kiusauksiin ja saamme tehdä parannusta. Monesti me rikomme lähimmäisiämme ja Jumalaa vastaan, ja saamme pyytää armoa armon päälle. Kuitenkin me tiedämme, että Vapahtajamme ei meitä jätä, Pyhä Henki johdattaa ja vahvistaa uskoamme Jeesukseen ja Taivaallinen Isä rakastaa lapsiaan Poikansa ristintyön tähden. Me saamme kiittää ja ylistää Kolmiyhteistä Jumalaa pelastusvarmuudesta, jonka saamme Jumalan lahjana!

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana. Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta jaa kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen”. 1 Pietari 1: 3-9

Tänä aamuna, 11.11.2009, ilolla Mummi

tiistai 10. marraskuuta 2009

Jumalan varjelus

Rakas Lähimmäiseni, muistatko paimenpsalmin, joka alkaa sanoilla: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu". Se on Daavidin ylistysvirsi ja sen neljäs jae kuuluu näin: "Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat”. Daavid tunsi Jumalansa. Hänellä oli kokemusta Jumalan varjeluksesta kaikissa elämän tilanteissa. Uskotaan, että meilläkään ei ole mitään pelkäämistä pimeimmässäkään laaksossa, kun annamme elämämme hallintavallan Jumalalle. Jumalan lapsen turvallisuus on Isän läsnäolossa. Hän sallii meille pimeitä laaksoja, mutta Hän ei meitä jätä. Jumalalla on hyvä tahto meitä kohtaan. Jeesuksen ristintyö, ristin armo, pitää omantunnon puhtaana ja mielen vapaana. Meillä on rauha sydämessä. Isän vahvat kädet kantavat silloin, kun omat voimat ovat lopussa. Hänen vitsansa, Pyhän Hengen korjaava ohjaus, ja Jumalan johdatus lohduttavat meitä. Jumalan rakkaus ja Hänen tervehdyttävä voimansa ovat läsnä pimeimmässäkin päivässä.

Olipa meidän pimeä laaksomme mikä koettelemus tahansa, meidän voimamme on Jumalassa. Hänen kansaan kestämme kun katsomme Kristukseen. Omassa voimassamme me vajoamme. Muistetaan, että ahdistus, sairaus ja kaikkinaiset vastoinkäymiset ovat meille siunaukseksi, kun läpikäymme ne Jumalan kanssa rukoillen Isää, joka kuulee ja auttaa meitä. Tästä on lupaus Roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa, jae 28: ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen”.

Psalmi 91 ylistää Jumalan varjelusta näin: ”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: ”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan”. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu”. Lähimmäiseeni, eletään kaikki päivämme armoliitossa!

Tänä aamuna, 10.11.2009, ilolla Mummi

maanantai 9. marraskuuta 2009

"Virsistä viis"

Rakas Lähimmäiseni, saanko jakaa kanssasi ilon siitä, että olen saanut rukousvastauksen! Olen rukoillut, että Suomen TV ottaisi ohjelmistoonsa hengellisiä tuokioita, joissa katselijat saisivat lepohetken, monien formaattien tulvan välissä, ja että se lopettaisi repivät väkivaltaohjelmat. Nyt on sunnuntai-iltaan hyvään katseluaikaan saatu ”Virsistä viis”, virsiä yhteisestä pallostamme. Ei tietenkään mitään Jeesus-virsiä, mutta kuitenkin virsikirjamme virsiä. Niitä voi kuunnella rauhassa ja mieli saa levätä. Kiitos siitä! Kiitetään myös hyvistä keskusteluohjelmista!

Muistan kiitoksella Samuli Edelmanin ohjelmat, joissa levytettiin hänen laulamiaan virsiä. Oli ilo kuunnella kauniita virsikirjamme virsiä. Jos joku ei näistä ohjelmista välitä, voihan hän sulkea TV:n, niin kuin väkivaltaohjelmillekin on pakko tehdä. Valitettavasti monissa kodeissa lapsetkin saavat katsella ohjelmia, jotka vaikuttavat heidän kehitykseensä huonolla tavalla, ja ohjaavat heidän elämäänsä väärille teille. Valitettavasti ennen katsottavat perheohjelmat, kuten Kotikatu, näkyvät muuttuvan tämän maailman mukaan niin, että niitä ei enää voi katsoa. Rukoillaan, että ohjelmista vastaavat ymmärtäisivät vastuunsa ohjelmavalinnoissa ja muistaisivat kuinka suuri vaikuttaja TV Suomen kodeissa on. Antakoon Jumala heille viisautta! Virsistä aloitettuani liitän tähän pari säkeistöä Jumalan Sanaa ylistävästä virrestä:

”On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa. Myös jalokivi kallein on sen rinnalla vain multaa. Näin suuren lahjan taivaasta me saimme omaksemme, sanansa Herra Jumala kun antoi aarteeksemme. Ah sana kallis, iäinen, hyljätty monta kertaa! Ei mikään tieto maallinen voi sille vetää vertaa. Lujempaa turvaa meille ken voi tuoda mistään muusta kuin armon sana ikuinen! Se lähti Herran suusta. Kuin vesilintu lahdella käy alle veden pinnan ja huuhdottuaan sulkansa taas nostaa puhtaan rinnan, niin puhdistuu myös henkemme sanassa kirkkahassa ja liikkuvansa tuntee se olossaan oikeassa. Siis kiitos armon Jumala nyt lakkaamatta aivan, kun sinä meille sanassa osoitat tietä taivaan. Ken nyt on köyhä, rikas ken sanasi satuansa! Sen kalliin aarteen jokainen saa pitää omanansa”. Virsi 183:1,4,6,7

Tänä aamuna, 9.11. 2009, ilolla Mummi

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Anteeksiantamisen ilo

Lähimmäiseni, Tänään isänpäivänä, heräsin vasta kello seitsemän. Sitten piti lähteä valmistamaan aamiaista poikiemme isälle. Onhan hänen merkkipäivänsä, ja kaikkien isien päivä. Olkaa siunatut! Nyt kuunneltuani Timo Junkkaalan hyvän saarnan, tunnen, että minun pitää lähteä kirjoittamaan Sinulle, Lähimmäiseni, tämän päivän viesti.

Isänpäivänä meille jyrähtää meidän Taivaallinen Isämme Jeesuksen vuorisaarnan tekstin kautta: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne”. Matteus 6: 14 ja15. Tämä on kova sana monelle elämässään kovia kokeneelle, katkeroituneelle, ihmiselle. Tuntuu, että Jumala jättää tässä oman onnensa nojaan hänet, joka ei voi antaa anteeksi häntä vastaan rikkoneelle. Minullekin tämä asia on ollut kova paikka uskonelämän alussa, mutta olen kokenut, että tällä sanalla Jumala taivuttaa tahtoonsa meidät jokaisen. Jumalan tahto on, että elämme vapaina katkeruudesta ja kaunasta, Jeesuksen armahtamina Jumalan lapsina. Kun nöyrrymme Jumalan väkevän käden alla ja menemme polvillemme Vapahtajamme eteen pyytäen: ”Auta, Jeesus, minua ulos tästä katkeruudesta ja auta minua unohtamaan kärsimäni paha”. Me saamme varmasti voiman anteeksiantamiseen ja oikean asenteen kanssaihmisiämme kohtaan. Voin sanoa niin, koska olen sen kokenut. Koska minäkin rikon toista vastaan, toinen samanlainen ihminen voi sen tehdä minulle. Jos hän ei ymmärrä pyytää anteeksi, minä voin Jumalan avulla antaa hänelle anteeksi. Näin tulee sydämeen verellä pesty olo ja saa kiittää Kolmiyhteistä Jumalaa suuresta ihmeestä, anteeksiantamisen ilosta. Kun Jeesuskin armahtaa, on rauha ja ilo vielä suurempi.

”Kiitos suuren kuninkaan, joka siunaa kirkkoaan lahjoin lukemattomin, erilaisin antimin. Kristus itse päälle maan kaiken tuli jakamaan. Kuolemallaan antoi hän maailmalle elämän. Yksin emme työtä tee toinen toista tarvitsee. Tuomme vaihtopöydälle lahjamme ja puutteemme. Täällä tieto, viisaus, kaikki taito, rakkaus kätketty on Kristukseen aarteeseemme yhteiseen. Herran suuna, käsinä vaellamme yhdessä, että kaikki maailma voisi Isään uskoa. Tässä valtakunnassa heikot ovat vahvoja, sairas terveen parantaa, saaja auttaa antajaa. Elämän saa lahjaksi, kun sen antaa alttiiksi. Siemen maahan haudataan tähkäpäiksi kasvamaan”. Virsi 428

Tänä päivänä, 8.11.2009, ilolla Mummi

lauantai 7. marraskuuta 2009

Elämän tarkoitus

Nyt on oikea talvi, maa ja kaikki puut ovet lumen peitossa. Mäntyvanhus pihallamme on saanut raskaan taakan, sillä sen oksat ovat painuneet melkein maahan saakka lumen painosta. Yksinäinen kissa on tassutellut pihan läpi. Taivasta ei näy. Ilma on lumesta ja kaupungin valoista kirkas. Pakkasta on yksi aste. Iloitaan lumesta, niin kauan kuin sitä on!

Eilen illalla huomasin TV ohjelmasta, että siellä etsitään elämän tarkoitusta. En ehtinyt katsoa koko ohjelmaa, sillä minut kutsuttiin toisaalle, mutta sen ajan kuin katsoin, tuntui siltä, että kenelläkään ei ollut tietoa siitä, mikä on elämän tarkoitus. Ohjelmassa puhuttiin uskonnosta, niin kuin se olisi kuuma peruna. Tuskin siinä haluttiinkaan kysyä joltain uskovalta, mikä on elämän tarkoitus.

Lähimmäiseni, minä tiedän, mikä on elämän tarkoitus. Olen löytänyt avaimen tähän tietoon nelikymppisenä. Hän on Jeesus Kristus! Hänen kanssaan olen saanut elää kolmekymmentä viisi vuotta ja Hän on antanut elämälleni tarkoituksen. Olen saanut kiittää joka päivä tosi elämästä. Kun sanon sen, miltä minusta tuntuu, niin vapaus ja sielun ja sydämen rauha ovat parhaat tuntemukset. Siitä seuraa ilo ja kiitollisuus! Sisällä on hyvä olla. Jeesus tuli ja tiedotti minulle itseeni ja ihmisiin pettyneelle, umpikujaan ajautuneelle ihmis-paralle, että sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Jumala, joka sinut on luonut, haluaa sinut lapsekseen ja perillisekseen. Sinä saat oppaaksi sydämeesi Pyhän Hengen, joka opettaa sinulle kaiken. Tartuin tuohon tarjoukseen, kuin hukkuva pelastusrenkaaseen, enkä ole sitä katunut yhtenäkään päivänä. Tiedän, että elämän tarkoitus on elää sovussa Jumalan ja ihmisten kanssa tässä murheen maailmassa, tietäen, että kun täältä lähden, silloinkin Isä pitää minusta huolen ja kutsuu luokseen, niin kuin perhekuntanikin.

Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa lyhyesti koko asian, luku 22, jakeet 37-40. ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi”. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen tämän vertainen on: ”Rakasta lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi”. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat”. Ja Jumala antaa siihen voiman!

Tänä aamuna, 7.11. 2009, ilolla Mummi

torstai 5. marraskuuta 2009

Jumalan sota-ase

Rakas Lähimmäiseni! Herään kello neljä, nukuttuani neljä tuntia. Avaan tv 7 kanavan ja siellä alkaa ohjelma miehestä, joka on todellinen Jumalan sota-ase. Hänen nimensä on Markku ”kure” Tuppurainen. Savolaisella sulavuudella hän kertoi elämäntarinansa ja kehui Vapahtajaansa. Hän oli nuori poika, kun hänen äitinsä kuoli. Hän jätti isäpuolensa ja kotinsa ja lähti kadulle. Siellä hän joutui samaan kurimukseen, jossa kaverit jo olivat. Hänen nuori elämänsä oli tuhoon tuomittu ja hän yritti monesti itsemurhaa. Hän kertoi olleensa seitsemän vuotta vankilassa.

Mutta Jumala laski kätensä Markun päälle ja täytti voimalla hänen tyhjiönsä. Hän eli täydellisessä pimeydessä ja koki valtavan uudestisyntymisen, kun Jeesuksen valkeus tuli hänen elämäänsä. Nyt mies julistaa ilosanomaa Jeesuksesta ja tekee työtä vankien ja koululaisten keskuudessa. Hänestä kirjoitettu kirja ”Kure, yksinäinen susi” on hänellä mukanaan, kun hän kertoo Jeesuksesta, kaikkien syntisten Vapahtajasta ja toivosta, jonka Jeesus antaa jokaiselle, joka Häneen uskoo.Moni vanki on löytänyt Vapahtajansa Markun todistuksen kautta, toivottavasti nuoretkin kuuntelevat ilosanomaa hänen suustaan.

Markun todistus sytytti minutkin iloitsemaan Jumalan voimasta. Jospa mummikin joskus saisi voiman noin todistaa! Halusin kertoa tämän aamun löytöni Sinulle,Lähimmäiseni, ole siunattu! Kiitos Jumalalle, että Markun kaltaisia, elämänsä Jumalan valtakunnan sanoman julistamiseen antaneita miehiä ja naisia on lähetetty Suomen kouluihin. Monet nuoret elävät varmaan tänä päivänä tyhjiössä, kun eivät tiedä mitä uskoa, mikä on totta ja oikeaa. Kaikille, jotka haluavat muutosta elämäänsä kuuluu tänäänkin Jumalan sana: ”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua”. Psalmi 50: 15

Tänä aamuna, 5.11.2009, ilolla Mummi

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Jeesus Kristus- Jumalan sota-asu

Luin kaikki Paavalin kirjeet efesolaisille. Meillekin ne ovat hyvää opetusta. Kuudennessa luvussa Paavali kuvaa sota-asua, jonka me saamme Vapahtajaltamme, Kristukselta Jeesukselta. Luepa, rakas Lähimmäiseni, kuinka vahvan suojan hyvä Jumala on meille antanut, että kestämme lujina kaikissa taisteluissa uskon tiellä: Hän on antanut meille Poikansa ristintyön kautta pelastuksen, vanhurskauden ja uskon. Jeesus antaa voiman totuudessa pysymiseen ja alttiuden evankeliumin julistamiseen ja Pyhä Henki avaa Raamatun sanoman sydämillemme leiväksi ja elämän voimaksi. Näin Paavali opettaa Jeesuksen seuraajia Efeson seurakunnassa, jakeet: 10-19:

”Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestävyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta; ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta”.

Opeta meitä, Pyhä Jumala, rakastamaan Sinua ja lähimmäisiämme, niin kuin Sinä meitä lapsiasi rakastat, ja opeta meitä Kristukseen pukeutuneina kantamaan vastuuta seurakunnassa, että kaikki uudet tulokkaat tulisivat hoidetuiksi ja liittyisivät Jeesuksen seuraajiin, Sinun perheväkeesi. Muistuta meitä, että rukoillen pyydämme viisautta kaikille meille maallikoille ja seurakunnan työntekijöille, että saisimme sanat Sinulta, Taivaallinen Isämme. Amen

Tänä aamuna, 4.11.2009, ilolla Mummi

tiistai 3. marraskuuta 2009

Seurakunnan jäseninä

Tänä aamuna minulle avautuu Paavalin kirje efesolaisille, neljäs luku. Siinä Paavali opettaa Efesoksen seurakuntalaisia vankilasta käsin. Haluan kirjata Sinulle, Lähimmäiseni, jakeita tästä luvusta. Toivon, että luet sen kokonaan. Siinä on hyviä ohjeita meillekin, tämän ajan seurakuntalaisille.

”Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan niin kuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä; yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa. Mutta itse kullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan”. . . ”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on”.

Luvun lopussa Paavali kehottaa pysymään Kristuksen rakkaudessa: totuudessa, rehellisyydessä, armahtavaisuudessa ja varoittaa pahoista puheista, suun synneistä. Tämä kaikki opetus sitä varten, että: ”Älkää saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka” Sinä ja minä, elävinä jäseninä, seurakunnassa, jossa Pyhä Henki kokoaa, yhdistää ja eläväksi tekee meidät. Kiitetään Herraa!

Tänä aamuna, 3.11.2009, ilolla Mummi

maanantai 2. marraskuuta 2009

Suolana ja valona

Olemme siirtyneet marraskuuhun, joka tunnetaan mustana, kylmänä ja pitkänä odotuksen aikana, ennen kuin lumi tulee valaisemaan maiseman. Tänään on toisin. Kun avaan ulko-oven, taivas on kirkas kaupungin valoista. Se on pehmeä sumusta, jota vielä on vähän maisemassakin. On hyvä hengittää kosteaa aamuilmaa. Mittarissa on kolme astetta lämmintä.

Lähimmäiseni, jos kuuntelit Vaasan kirkon saarnan, kuulit saman kuin minä: Saarna alkoi sanoilla: ”Sinä, kirkkovieras ja sinä radionkuuntelija olet maan suola ja maailman valkeus”. Tuo sana pani pienelle paikalle. Piti ruveta miettimään, missä minun suolani maistuu ja missä minun valoni loistaa? Vai loistaako ollenkaan? Jeesus sanoo opetuslapsilleen näin: ” Te olette maan suola; mutta jos suolaa käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa”. Matteus 5: 13-16.

Jeesus on kaiken tehnyt meidän edestämme. Paavali kirjoittaa roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa näin: ”Sillä minkä hän kuoli, hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisissa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. Edelleen jakeet 22ja 23: ”Mutta nyt kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”.

Jeesus sen tekee! Rukoillaan, että hän pitää meistä rakkaasti kiinni ja taluttaa tahtoonsa!

Tänä aamuna, 2.11.2009, ilolla Mummi

lauantai 31. lokakuuta 2009

Turva Jumalassa

Rakas lähimmäiseni. Tänään on pyhäinpäivä. Muistamme kaikkia niitä rakkaitamme, jotka ovat päässeet jo Taivaan kotiin. On hyvä, että on tällainen muistopäivä. Kaikkein kiireisimmätkin käyvät kävelemässä hautausmaalla ja sytyttävät kynttilän omaistensa muistolle. Meidän on hyvä hiljentyä tänään kiittämään Jumalaa siitä, että Hän pitää huolen heistä ja meistä, jotka vielä elämme täällä maailmassa.

Näinä päivinä olemme kuulleet uutisissa kerrottavan sikainfluenssan leviämisestä uusille ja uusille paikkakunnille. Monet ihmiset pelkäävät tuota flunssaa sen tähden, että siihen saattaa kuolla. Saatammehan me kuolla ilman tätä tartuntaakin. Huomaatko, Lähimmäiseni, että elämämme on Jumalan kädessä myös sinä päivänä, jos ja kun saamme tartunnan. Meidän Taivaallinen Isämme sanoo meille: ”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä”. (Jesaja 41: 10). Meillä on kolmiyhteisen Jumalan turva ja suoja joka päivä. Jeesus, Vapahtajamme, pitää huolen, että sydän on vapaa. Ei tarvitse murehtia eikä pitää painolasteja. Pyhä Henki muistuttaa, että nyt on levättävä. Taivaallinen Isä vahvistaa meitä niin terveinä kuin sairasvuoteellakin. Olemme Hänen kädessään elimmepä tai kuolimme. Hän tietää päiviemme määrän. Me saamme turvata Häneen tänään ja joka päivä.

Me voimme itse tehdä paljon tartunnan ehkäisemiseksi niin kuin Sinäkin hyvin tiedät. Voimme rukoilla, että flunssa ei tarttuisi. Me voimme pestä kätemme aina kun tulemme kotiin ja ennen syöntiä. Marjat ja hedelmät lisäävät vastustuskykyämme, syödään niitä runsaasti. liikutaan paljon ulkona ja vältetään suuria yleisömääriä. Ennen kaikkea, Lähimmäiseni, luotetaan Jumalaan ja Hänen huolenpitoonsa joka päivä!

”Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa, kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla”. Virsi 397: 1 säkeistö.

Tänä aamuna ,31.10.2009, ilolla Mummi

perjantai 30. lokakuuta 2009

Sakkeuksen muutos

Lähimmäiseni, tiedätkö, että Luukas, joka kirjoitti yhden evankeliumeista, oli lääkäri. Hän kirjoitti ylös lääkärin tarkkuudella näkemiään tapahtumia Jeesuksen kolmevuotisen toiminnan aikana. Eräänä päivänä Jeesus kulki Jerikon kaupungin läpi. Kadun varret täyttyivät pian ihmisistä, jotka halusivat nähdä Jeesuksen. Olihan Hän tehnyt monia ihmetekoja! Kansan joukossa oli rikas publikaanien päämies, josta Luukas mainitsee, että hän oli ”varreltansa vähäinen”. Koska hän ei olisi nähnyt Jeesusta, hän kiipesi metsäviikunapuuhun ja tähysti siltä lehvien lomasta, kun Jeesus lähestyi häntä. Mies säikähti varmaan pahanpäiväisesti, kun Jeesus puhutteli häntä: ”Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää olla sinun huoneessasi”. Alas kavutessaan Sakkeus varmaan ihmetteli, mistä Jeesus tiesi hänen nimensä, mutta iloiten hän otti Jeesuksen kotiinsa. Kansa napisi, että syntisen miehen luo hän menee kylään, sillä kaikki tiesivät hänet veronkiskuriksi. Pelkällä läsnäolollaan Jeesus muutti Sakkeuksen ahneen sydämen: ”Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: ”Katso puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin”. Niin Jeesus sanoi hänestä: ”Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika; sillä Ihmisen Poika on tullut pelastamaan sitä, mikä kadonnut on”. Luukas: 19: jakeet 1-10.

Lähimmäiseni, Jeesus tuntee meidätkin kaikki nimeltä. Hän voi ilmestyä meidänkin elämäämme yhtä yllättäen kuin Hän huomasi Sakkeuksen metsäviikunapuusta. Kun Jeesus puhuttelee meitä, meidän kannattaa kuunnella tarkkaan ja odottaa ilolla, mitä Hän meille sanoo, sillä Hän etsii kadonneita ja eksyneitä. Haluaako Jeesus tulla tänään Sinun sydämesi Herraksi, vai toivooko Hän Sinulta suunnanmuutosta? Monesti me luulemme olevamme ihan ok, mutta Jeesuksella voi olla tärkeää asiaa meidän parhaaksemme. Minua puhutteli tässä Sakkeuksen sydämen muutos hyvin vahvasti. Minä annan joka kuukausi pienestä eläkkeestäni rovon lähimmäisilleni. Jeesus kysyy nyt: ”Miksi et tulevassa kuussa ja joulukuussa voisi antaa sitä nelinkertaisena, koska niin moni lähimmäisesi elää puutteessa?” Voisitko paastota omista tarpeistasi? Jeesus lupaa antaa iloisen mielen sille, joka jakaa omastaan niin, että tuntuu! Haastan Sinutkin Lähimmäiseni kuuntelijaksi ja lahjoittajaksi Radio Vaasasta tulevaan Hengellisen musiikin toivekonserttiin 31.10. -09 klo 10-12.

Tänä aamuna, 30.10.2009, ilolla Mummi