perjantai 31. joulukuuta 2010

Jumala kosketti

Rakas Lähimmäiseni, herään uudenvuodenaattoon nukuttuani kuusi tuntia! Kiitos Jumalalle, tämä on armoa, nukkua näin monta tuntia yhteen menoon! Eilen tuli elämääni pitkästä aikaa toivo ja ilo! Sain keskustella mieheni kanssa toista tuntia. Itkin koko ajan ilosta!

Kun menin mieheni luo ja sanoin kuuletko, rakas, että olen tullut luoksesi. hänen jalkansa heilahti. Kysyin: ”Ilmoititko jalallasi, että kuulet kun puhun?” Hän heilautti jalkaansa. Niin aloin kysellä häneltä, muistatko sen ja sen asian, mieluisia asioita viisikymmenvuotiselta taipaleelta. Hän heilautti jalkaansa vastaukseksi. Olin suunniltani ilosta! Kun kysyin tunteeko hän, kun pidän häntä kädestä, ei vastausta. Otin pöydältä jotain voidetta ja aloin hieroa hänen jalkojaan. Kerroin, että voitelen jalkasi Nardus- voiteella, niin kuin Jeesuksenkin jalat voideltiin. Mieheni piti siitä selvästi ja hyväili jaloillaan käsiäni. Kysyin muistatko, Teuvo, sen päivän 1995, kun löysit Jeesuksen omaksi Vapahtajaksesi. Sinä päivänä Jumala paransi astmani Vaasan kirkossa ja Sinä ihmettelit Jumalan voimaa. Hän heilautti jalkaansa. ”Ajattele, rakas, me olemme saaneet rukoilla jo viisitoista vuotta joka ainoa aamu siunausta elämäämme ja rakkaittemme, ystävien ja lähimmäisten elämään, se on ollut suuri siunaus meille”, iloitsin ja mies heilutti jalkaansa. Oli suuri ilo kokea tämä yhteys ”tajuttoman” mieheni kanssa! Kiitin häntä kaikesta ja kerroin, että rakastan häntä, kerroin, että pojatkin rakastavat ja ystävät muistavat rukouksin, ja Jeesus rakastaa eniten. Iltapäivällä, kun menin hänen luokseen, pyysin: ” Purista, rakas, kättäni.” Ihme tapahtui, hän puristi kättäni ja toinenkin käsi puristi. Kiitos Jumalalle! Hänelle ei mikään ole mahdotonta! Pyysimme yhdessä, että Jumala voi parantaa myös Teuvon keuhkot täysin terveeksi, niin kuin Hän paransi minut yhdessä hetkessä 1995, että voimme elää vielä yhdessä omassa kodissamme, jos se on Jumalan tahto.

Kun kerroin pojallemme Jarille tästä iloisesta kohtaamisesta, hän sai Herralta sanan Raamatusta. 2 Kor. 1: 8-11. Lue, rakas ystävä, tämä Sana ja kiitä kanssani elävää, toimivaa ja rakastavaa Jumalaa!
Tänä aamuna, 31.12.2010, rakkaudella Mummi

lauantai 18. joulukuuta 2010

"Kiitä Herraa minun sieluni"

Rakas Lähimmäiseni, olemme eläneet koko vuorokautemme Herran vierihoidossa. Mikään ei ole itsestään selvää, kaikki tulee Hänen rakkaasta kädestään. Se on ollut siunattua joulunodotusta. On kiitoksen aika, kun näemme, että mieheni voimat palautuvat päivä päivältä! Herra, varjele hänet kaatumisilta! Anna oikea rytmi levon ja harjoituksen suhteen! Ole kaikkemme!

Herra herätti minut kello kaksi. Haluan jakaa kanssasi sydämeni ilon siitä, että olen saanut syvällistä opetusta jumalanpalveluksesta. Luther-säätön pastori Markus Pöyry piti luennon Vaasassa. Ensi kerran elämässäni sain kuulla, mitä kaikki jumalanpalveluksen eri osiot tarkoittavat meille ja kuinka Jumala toimii kansansa keskuudessa. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Uudenlainen syvyys tuli jumalanpalvelukseen. Istuimme eilen ystävän kanssa käymässä läpi kuulemaamme. Olemme kokeneet jumalanpalveluksen aina siunaavaksi hetkeksi, kun olemme menneet sinne rukoillen. Ylistys, synninpäästö, Jumalan sana, evankeliumi, saarna, rukoukset, ehtoollinen, Jumalan siunaavaa armohoitoa sille, joka tulee Hänen eteensä hoidettavaksi! Nyt, kun tiedämme taustat ja tarkoitukset, tuli toisenlainen yhteisöllinen syvyys jumalanpalvelukseen. Kiitos, Markus, haluamme kuulla Sinulta lisää opetusta!

Raamatusta avautuu Psalmi 103, tuo Jumalan hyvyydestä muistuttava, rakas, psalmi, jonka Daavid on meille tallettanut: ”Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella, joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan. Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille. Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa. Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.”

Jouluna Jumala antoi meille Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, joka johdattaa meidät Isän, Jumalan yhteyteen, ja pelastaa meidät kuolemasta iankaikkiseen elämään. Häntä, joulun Herraa, me odotamme sydämiimme. Hän tulee, kun me Häntä avuksi huudamme!

Tänä aamuna, 18.12.2010, rakkaudella Mummi

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Joulun rauha

Rakas Lähimmäiseni, kun herään puoli neljältä joulukuun viidenteentoista päivään, näen ikkunasta suloisen näkymän. Vaaleanpunaista taivasta vasten lepää lumihuurteinen talvimaisema, niin kuin juhlaan valmistautuneena. Kestääkö tämä luonnonrauha vielä yhdeksän päivää? Onko meillä näin täydellinen valkoinen joulu vuonna 2010?

Me odotamme joulua, me odotamme Vapahtajamme syntymäjuhlaa! Valmista, Herra, meidän sydämemme joulun iloon ja rauhaan. Älä anna meidän mennä mukaan joulun kiireeseen ja turhaan touhuun. Anna meidän valita tärkein, lepo Herrassa! Jeesus, joulun Herra, antaa meille kaikki synnit anteeksi ja tuo oikean joulurauhan ja yhteyden lähimmäisiin. Jouluna haluamme olla kaikkein lähimpien kanssa. Muistetaan, että Jeesus on yksi heistä. Hän tulee kaipaavaan sydämeen. Hän valmistaa sydämen juhlaan. Kenenkään ei tarvitse olla yksin. Kun kutsut, Jeesus tulee. Hän tuo kotiin yhteyden ja joulurauhan!

Psalmista130 on yksi kolmannen adventin teksteistä, liitän tähän koko Psalmin: ”Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni, tarkatkoot sinun korvasi rukoustani. Jos Sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi, että me eläisimme sinun pelossasi. Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi. Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua. Israel, pane toivosi Herraan! Hänen armonsa on runsas, hän voi sinut lunastaa. Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.”

Siinä on lupaus Israelille! Ja siinä on lupaus meille kaikille, jotka elämme tänä päivänä. Kutsutaan Jeesus elämäämme. Etsitään Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huudetaan Häntä avuksi, kun Hän on lähellä! Hyvää joulunodotusta Sinulle, Lähimmäiseni! Herra siunatkoon joulusi!

Tänä aamuna, 15.12.2010, rakkaudella Mummi

lauantai 11. joulukuuta 2010

Rukoillaan Israelin puolesta!

Rakas Lähimmäiseni, herään kello puoli kaksi, nukuttuani 6,5 tuntia. Kävimme levolle jo seitsemältä ja lepo teki hyvää. Pakkasta on 7.8 astetta. Taivas on vaalean sumun peitossa. Puut seisovat huurteisina, kuin vaippaan kietoutuneina kylmää vastaan. Näky on kuin joulukortista! Sydän on kiitosta täynnä!

Jumalaa kiitämme mieheni hyvästä kuntoutumisesta. Jalat ovat voimistuneet ja hän on entisensä. ulos emme vielä uskalla lähteä. Kuntoutuksen aloittamisesta ei ole tullut tietoa sairaalasta, mutta kotona hän kävelee paljon. Se on omatoimista kuntoutusta, ja näyttää tehoavan. Kiitämme hyvää Jumalaa siitä, että Hän antoi vielä terveyden palautua!

Raamatussa on tuhansia lupauksia Israelin kansalle, joka on Jumalan omaisuuskansa. Raamattu avautuu Jesaja 44 kohdalta: ”Muista Jaakob, sinä minun palvelijani, muista, Israel, että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani, sinä et minulta unohdu, Israel. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi. Riemuitkaa taivaat, sillä Herra on tämän tehnyt, iloitkaa maan syvyydet, puhjetkaa riemuun, te vuoret, te metsät ja jokainen metsän puu: Herra on lunastanut Jakobin!
Hän on pelastanut Israelin, hän on osoittanut kirkkautensa.” Tämä on yksi lupaus Israelille. Rukoillaan Israelin puolesta, että he ottavat armon vastaan!

Muistetaan me, rakas Lähimmäiseni, että me olemme uusi Israel. Jumala on lunastanut meidätkin Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen, kautta lapsikseen. Meillekin on tuo lupaus: ”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi” Meidänkin on syytä iloita Jumalan armosta ja rakkaudesta! Hän on hyvä, Hän antaa meillekin elämän ja autuuden!

Tänä aamuna, 11.12.2010, rakkaudella Mummi

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Jumalaa kiitän ja ylistän!

Rakas Lähimmäiseni, Herään kello neljä. Ilo on sydämessä. Mieheni on päässyt kotiin. Olemme nukkuneet hyvin. Nyt elämä on opettelemista, taipumista vielä hitaampaan kiiruhtamiseen. Mutta me haluamme sen oppia yhdessä, kun Herra on kanssamme!

Kun avaan Raamatun, avautuu psalmi 33. Kirjaan Sinullekin siitä muutamia jakeita: ”Riemuitkaa Herrasta, te vanhurskaat, oikeamieliset, ylistäkää häntä! Kiittäkää Herraa lyyran sävelillä, näppäilkää harppujen kymmentä kieltä. Virittäkää hänelle uusi laulu, soittakaa kauniisti, huutakaa riemunne julki. Herran sana on tosi ja varma. Hän on uskollinen ja osoittaa sen teoissaan. Hän tahtoo oikeutta ja vanhurskautta, hänen uskollisuutensa täyttää maan. Hän on sanallaan luonut taivaat, suunsa henkäyksellä tähtien joukot. Kuin leiliin hän on koonnut meren vedet ja varastoihinsa syvyyden virrat.
Taivaastaan Herra katsoo meitä, hän näkee kaikki ihmislapset. Korkeudestaan hän valvoo maata, kaikkia, jotka siinä asuvat, joiden sydämen hän itse on luonut, joiden teot hän kaikki tuntee. Ei voita kuningas väkensä voimalla, ei sankari selviydy omin avuin. Pettävä on hevonen pelastajaksi, sen voima ei vie turvaan. Mutta Herran silmä on niiden yllä, jotka palvelevat häntä ja luottavat hänen uskollisuuteensa. Hän pelastaa heidät kuoleman vaaroista ja auttaa nälkävuosien yli. Me odotamme hartaasti Herraa, hän on meidän turvamme ja kilpemme. Hän on meidän sydämemme ilo, hänen pyhään nimeensä me luotamme. Herra tue meitä uskollisesti, kun me panemme toivomme sinuun.”

Psalminkirjoittaja on sanonut samat tunnot, jotka tänään täyttävät mieleni. Rukous: ”Herra tue meitä uskollisesti, kun panemme toivomme sinuun, on varmaan Sinunkin rukouksesi. Ilman Jumalan tukea, emme kestä! Ilman Hänen rakkauttaan näännymme.
Jos haluat ”Mummin runokirjan” joululukemiseksi, saat sen kympillä. Ota yhteyttä: airiinkeri@gmail.com. Toivotan Jumalan siunaamaa joulunodotusta Sinulle!

Tänä aamuna, 8.12 2010, rakkaudella Mummi

maanantai 6. joulukuuta 2010

Kiitos Isänmaasta!

Rakas Lähimmäiseni! Heräämme rakkaan kotimaamme itsenäisyyspäivän aamuun. On kiitosmieli! On turvallista lähteä päivän askareisiin, mikään ei uhkaa. On turvallista uskoa Pyhään Jumalaan, kukaan ei vainoa. On vapaus viettää joulu omassa kodissaan, tai lentää ulkomaille. On vapaus! Tänään muistamme niitä miehiä ja naisia, jotka meille tämän vapauden ovat taistelleet. Vapautemme hinta on ollut niin suuri, ettei sitä voi sanoiksi pukea. Oma veljenikin antoi nuoren elämänsä isänmaansa puolesta. Kiitämme heitä kaikkia, jotka tämän vapauden ovat meille taanneet!

Kiitämme hyvää Jumalaa, että Hän varjeli maamme rajat! Kiitämme Häntä, että Hän oli läsnä miestemme kuolinkamppailussa. Hän lohdutti surevia ja oli haavoittuneiden parantaja ja tuki heitä heidän sairasvuoteillaan. Kiitämme Jumalaa, että Hän yhdisti maamme yhdeksi ja kuuli kaikki rukoukset ja vastasi niihin tuomalla apunsa ja voimaansa. Silloin koko kansa oli yhtä, presidentistä pieniin lapsiin asti. Tiedettiin, että omat voimat eivät riitä, piti huutaa apua Jumalalta, joka voimallaan johdattaa ja auttaa!

Kiitämme Jumalaa tästä kauniista maasta, jossa Jumalan luomistyö on parhaimmillaan nähtävissä. Kiitämme Jumalaa vuodenajoista, jotka antavat meille iloa, mutta myös monenlaista vastustusta. Auta, Herra, ettei kenenkään tarvitse kärsiä kylmyydestä. Auta meitä auttamaan kansalaisiamme. Auta meitä antamaan ruokaa niille, joilla on nälkä. Auta meitä näkemään sisarien ja veljien hätä ja tuska, ja menemään rinnalle auttamaan ja lohduttamaan. Anna meille nyt hyvinvoinnin keskelläkin kyky olla yhtä! Yhdistä päättäjätkin ajattelemaan kaikessa maamme parasta ja taltuta turhat riidat! Kiitos, Herra, että voimallasi ohjaat ja rakastat!

”Oi Herra, käy sä siunaamaan nää rannat rakkaan synnyinmaan. Suo aina rauha suloinen ja estä sota verinen." Virsi 577:5

Tänä aamuna, 6.12.2010, rakkaudella Mummi

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Kiitosmielellä

Hyvää huomenta rakas Lähimmäiseni! Tänä aamuna, niin kuin monina muinakin aamuina pakkanen on paukkunut. Nyt mittarissa on -14.9. Luntakin on tullut jo niin paljon, että lapset pääsevät kelkkamäkeen. Luoja on pukenut puut juhla-asuun jo monena päivänä. Auringon leikki huurteisissa puissa on suuri ilo silmälle. Sitä voi verrata musiikkielämykseen. Kiitos Taivaan Isälle ilmaisista taidenautinnoista!

Olen saanut pitää miestäni kotona kokonaisen vuorokauden. On ollut hyvä huomata, että hänen toipumisensa on sujunut hyvin. Voimme pian alkaa elää yhdessä niin kuin ennen. Kiitos Jumalalle ja kiitos esirukoilijoille!

Ystävien tuki ja muistaminen on ollut lämmittävä kokemus. On tuntenut suuren lämpimän rukouspilven kannattavan meitä molempia. On tuntenut Isän käden turvan kaiken hädän ja ahdistuksen yläpuolella: ”Olkaa turvallisella mielellä, Minä sen teen!” Kuinka jaksaa ihminen, jolla ei ole turvaa Jumalassa, kohdata sairauden tuomat taakat? Jumala, meidän Taivaallinen Isämme, on turvannut meidän tulevaisuutemme Jeesuksen pelastustyössä. Saamme elää täällä kaikki päivämme Isän hyvissä käsissä ja tiedämme pääsevämme Isän luo täältä lähdettyämme. Kiitetään Hyvää Jumalaa tästä turvallisuudesta!

Kiitos nyt Herran! Hän korkein on kuninkahamme. Pyhänä soikohon nimensä veisatessamme. Oi kristityt, hartaalla mielellä nyt soikohon hallelujamme! Kiitos nyt Herran! Hän kaiken on alku ja luoja. Siipeinsä varjossa meillä on turva ja suoja. Huomaatko sen, kuinka on uskollinen armon ja autuuden tuoja? Kiitos nyt Herran! Hän elämän meille on luonut. Hän terveen ruumiin ja mielen on lahjaksi suonut, myös sairaille, kaikille särkyneille turvan on sanassaan tuonut. Kiitos nyt Herran, kun nimeensä luottaa me saamme, eläissä kuollessa turvata Vapahtajaamme. Jeesus hän on, hänelle kaikukohon kiitos ja kunnia! Amen. Virsi 329: 1,2,3 ja 4.

Tänä aamuna, 5.12.2010, rakkaudella Mummi

maanantai 29. marraskuuta 2010

Jeesus saapuu

Rakas Lähimmäiseni, pitkästä aikaa olen saanut nukkua koko yön. On tullut luottamus Jumalan mahdollisuuksiin! Saamme vielä jonain päivänä elää yhdessä mieheni kanssa omassa kodissamme. Kiitos Jumala, että Sinulle on kaikki mahdollista!

Ulkona on paukkuva pakkanen. Mittarimme näytti kello kuusi -21,1. Tuleekohan tästä talvesta vielä ankarampi kuin viime talvesta? Herra armahda meitä. Anna meidän selvitä lumesta ja pakkasesta!

Eilen olemme saaneet laulaa Hoosiannaa, Jeesus auta, Jeesus armahda! On alkanut adventin aika. Odotamme Jeesuksen syntymäpäivää kokonaisen kuukauden. Anna Isä meille se armo, että odotamme sitä Jeesuksen kanssa. Iloitaan siitä, että Jeesus valmistaa meitä ymmärtämään sen suuren rakkauden, joka Hänellä on jokaista ihmistä kohtaan. Iloitaan siitä, että Jeesus valmistaa meitä, jotka Hänet tunnemme, kertomaan ystävillemme ja rakkaillemme Jeesuksesta, tiestä, totuudesta ja elämästä tätä elämäämme varten. Iloitaan siitä, että Isä ja pyhä Henki on kanssamme tässä odotuksessa ja meillä on kaikki Jumalan mahdollisuudet nähdä lähimmäisemme ja auttaa heitä elämään joulujuhlansa Jeesuksen, joulun Herran kanssa. Auta ja armahda meitä, Jeesus!

”Avaja porttis, ovesi, käy Herraas vastaan nöyrästi, kun itse taivaan kuningas sun tahtoo olla vierahas. Suo ilovirtes kaikua, on siitä riemu taivaassa. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen. Hyvyyden Jeesus myötään tuo ja kaiken armon meille suo. Kruununsa on vanhurskaus ja valtikkansa laupeus. Hän tuskat tuimat sammuttaa, vaivoista meidät vapahtaa. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen. Autuas kansa kaupunki, kun Jeesus saapuu Herraksi. On siellä rauha, rakkaus ja uusi toivo, uskallus. Hän tullessansa armon tuo ja avun neuvoillansa suo. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen. Avaja porttis ovesi, valmista hälle itsesi. Sun lamppus olkoon palava ja valvo, Herraas odota. Hän saapuu riemusaatossaan ja sinut kruunaa armollaan. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen. Käy Herra Jeesus luokseni, tee sydämeeni majasi. Se täytä, Jeesus armolla ja asu aina minussa. Taivaaseen minut johdata, kanssasi anna riemuita. Jo kohta Herra saapuukin. Niin, aamen, Jeesus rakkahin. Virsi 2.

Tänä aamuna, 29.11.2010, rakkaudella Mummi

lauantai 27. marraskuuta 2010

Montun pohjalla

Rakas Lähimmäiseni, kun heräsin kello kolme, kuulin sanat: ”Niin alhaalla kenkään ei kulje, ettei siellä Jeesus ois”. Nuo ovat hengellisen laulun alkusanat, mutta en muista enempää. Valpastuin heti, sillä oli pakko lähteä kirjoittamaan Sinulle, joka tarvitset näitä sanoja.

Rakas Jumala, Sinä näet ahdistuneen ihmisen, joka on epätoivoinen, sairas yksinäisyydestä, turvattomuudesta ja syyllisyydestä. Hän on montun pohjalla, eikä löydä tietä ulos. Lähetä, rakas Jumala, Poikasi Jeesus Kristus, tämän ystävän luo. Kiitos Jeesus, Vapahtaja, että Sinä etsit eksyneitä, sairaita ihmisiä, jotka odottavat parantajaa. Kiitos, Jeesus, että voit jokaisen parantaa, nostaa montun pohjalta ylös Isän syliin! Sinä olet maksanut lunastusmaksun Golgatan ristillä. Pyhä veresi on vuotanut maahan jokaisen ihmisen edestä, joka on syntynyt tähän maailmaan ja tarvitsee parantajaa. Sinä Jeesus voitit kuoleman, ettei yksikään kuolisi yksinäisyyden, turvattomuuden ja syyllisyyden tähden, vaan saa avun Kolmiyhteiseltä Jumalalta. Sinä, Jeesus, annat uuden elämän, jossa Isä, Poika ja Pyhä henki ovat läsnä ja johdatat seurakuntayhteyteen. Sinä parannat sairaan ja armahdat syntisen ja viet hänet iankaikkiseen elämään tämän elämän jälkeen. Ole Ylistetty, Jeesus, meidän Vapahtajamme!

”Jeesusta nyt Golgatalle lähtekäämme seuraamaan. rientäkäämme ristin alle Vapahtajaa kuulemaan. Sielun parhaan ystävän viime sanaa seitsemän olkoot aina muistoissamme, ristin tiellä voimanamme. Jeesus, sinun otsaltasi tihkuu tuska verinen. Silti huomaat piinaajasi, säälit heitä rukoillen: ”Anna heille, Isäni, pahat teot anteeksi!” Rukoilethan auttajani, näin myös minun puolestani. Tunnet tuskat lähimpäisi, tiedät neuvon murheeseen, etteivät he yksin jäisi, annat heidät toisilleen: ”Äiti, katso poikasi!” ”Poika katso äitisi!” Auta, että turvan saisin, turvatonta armahtaisin. Sitten käännyt suloisesti ryövärille vastaamaan: ”Tänään sinut totisesti paratiisiin saatetaan!” Minuakin armahda, katumus suo oikea, ole kuolinhetkelläni toivoni ja elämäni. Eeli, lama sabaktani!” vaivoissasi valitit,
”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!” Jeesus tuskan hetkellä ole aina lähellä, että yksin jäädessäni sinut löydän, ystäväni. Voimiesi vaipuessa hiljaa huokaat: ”Janottaa!” Silloin miesten pilkatessa tuodaan juomaa katkeraa. Vapahtaja, minua helteessäni virvoita. Janossani tuskan tiellä älä lohdutusta kiellä. Kaiken kestät puolestamme. Vanhurskaana kärsien kuolet syntiuhrinamme, Jumala ja ihminen. Sanot: ”Se on täytetty!” Lunastus on päätetty, maailma on vapahdettu, Isän kanssa sovitettu. Herra Jeesus, kuollessasi huudat Isään turvaten vielä viime voimillasi halki suuren pimeyden: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni!” Minullekin turva anna, kotiin käsissäsi kanna.” Virsi 66

Tänä aamuna, 27.11.2010, rakkaudella Mummi

tiistai 23. marraskuuta 2010

Jumala kantaa

Rakas Lähimmäiseni, on vierähtänyt kokonainen viikko siitä, kun Sinulle kirjoitin. On tullut talvi. Pakkasta on tänään 6,6 astetta. Talvi on riisunut juhlapukunsa, jota se eilen kokeili. Kun katselin huurteisia puita eilen Keskussairaalan viidennen kerroksen ikkunasta, näky oli silmiä hivalevän kaunis. Jumalan maailma on ihmeellinen.

Turvallinen, rakas, puolisoni sairastui äkisti. Vasta eilen tuli luottamus siihen, että voimat palaavat ja hän pääsee luokseni kotiin. Olen tuntenut, kuinka paljon puolestamme on rukoiltu. Kiitos kaikille rukoilijoille! Olen tuntenut Jumalan siunausta Sanan äärellä ja rukouksessa, mutta mielessä on ollut koko ajan huoli puolison voinnista. Omat poikamme ovat tukeneet ja olleet läsnä. Kiitos heille! Mieheni on Jumalan kädessä! Häntä hoidetaan hyvin sairaalassa. Nyt kysytään voimia minulta, että jaksan kiittää, niin kuin on Jumalan toive: ”Kiittäkää joka tilassa.”

”Kiitos sulle Jumalani armostasi kaikesta, jota elinaikanani olen saanut tuntea. Kiitos sulle kirkkahista keväisistä päivistä. Kiitos myöskin raskahista syksyn synkän hetkistä. Kiitos että rukoukset monet monet kuulit sä. Kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä. Kiitos kun mä hädässäni avun saan sun kauttasi. Kiitos, että synneistäni vapahtavi Poikasi. Kiitos sulle jokaisesta elämäni hetkestä. Kiitos päivän paistehesta niin kuin pimeydestä. Kiitos sulle taisteluista, rististäkin Jumalain. Kiitos, että aina muistat, autat mua tuskissain.” Virsi 341

Tänä aamuna, 23.11.2010, rakkaudella Mummi

tiistai 16. marraskuuta 2010

Tyhmät ja viisaat neitsyet

Rakas Lähimmäiseni, viime sunnuntain saarnateksti oli tuttu Jeesuksen vertaus kymmenestä neitsyestä, jotka lähtivät ylkää vastaan. Matt. 25: 1-13. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Me kaikki, jotka odotamme Jeesuksen paluuta, olemme kuin nuo Jeesuksen vertauksen neitsyet. Ymmärtäväisillä on nyt aika valmistaa lamppunsa kuntoon, tutkia Jumalan sanaa, kuunnella puhdasta opetusta, ja kulkea Jeesuksen seurassa Pyhän Hengen kanssa. Tässä ajassa on omistettava usko Jeesukseen Kristukseen, meidän Vapahtajaamme. Tässä ajassa on opittava tuntemaan rakastava Jumala, jonka turviin vain Jeesus voi omansa johdattaa. Nyt on aika, hoitaa uskon lamppu kuntoon kun vielä elämme. Nyt on aika kertoa kaikille tietämättömille, että Jeesus Kristus, Vapahtajamme, on meidän pelastajamme. Hän on antanut henkensä meidän edestämme. Hän on voittanut kuoleman, että me saamme elää. Jeesus on meidän Ylkämme, Häntä seurakunta odottaa!

Me sanomme, että Jeesus tulee pian! Mutta entä, jos Ylkä viipyy? Entä, jos sana vääristyy ja sitä ei opeteta enää oikein? Entä, jos yö pimenee? Silloin tarvitaan kaikkia viisaita neitsyitä palavine lamppuineen. Silloin tarvitaan pitkiä kulkijoita, joiden lamput valaisevat Kristuksen piikkikruunun. Silloin tarvitaan kirkkaita lamppuja valaisemaan Kristuksen vertavuotavan kylkihaavan ja todistajaa kertomaan, että kuolemaan saakka Jumalan Poika meitä rakasti. Myös alhaalla kulkevat, varreltaan vähäiset, ovat tärkeitä todistajia, koska he valaisevat Vapahtajan lävistetyt kädet ja jalat, ja todistavat, että meidän tähtemme Jeesuksen kädet ja jalat ristillä runneltiin, että me pääsisimme Isän luo, iankaikkiseen elämään. Pimeässä yössä vain Jeesus on Valkeus, Hän on elävien Vapahtaja, Jeesus Kristus.

Vertauksen mukaan tyhmille neitsyille Jeesus sanoo: ”Totisesti, minä sanon teille; minä en tunne teitä.” Kaikille eläville Jeesus sanoo: ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”

Tänä aamuna, 16.11,2010, rakkaudella Mummi

maanantai 15. marraskuuta 2010

Päivän mannna

Room. 8:17

Jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös
kirkastuisimme. Kuinka suurta onkaan, ettei ihminen seuraa himojaan,
vaan vastustaa niitä vahvassa uskossa ja kärsien. Maailmassa pidetään
suurena aateluutena, kunniana ja ihanuutena sitä, että joku on mahtavan
ja kuuluisan kuninkaan tai keisarin lapsi. Vielä ylevämpää olisi
kerskata olevansa ylimmän enkelin poika.

Mitä tämä kaikki kuitenkaan on sen rinnalla, että itse Jumala on
valinnut ja nimittänyt ihmisen ylhäisen jumalallisen majesteetin
lapseksi ja perilliseksi. Tämä lapseus ja perintö tuo näet todella
mukanaan suuren, sanomattoman kirkkauden ja rikkauden, vallan ja
kunnian, ohi kaiken sen, mikä on taivaissa ja maan päällä.

Pitäisihän tämän kunnian opettaa meitä vihaamaan tätä maailmallista,
synnillistä elämää ja kaikin voimin sitä vastustamaan. Sen tähden meidän
pitäisi luopua kaikesta ja kärsiä kaikki mitä ihminen voi kärsiä. Se ei
kuitenkaan mahdu ihmissydämeen. Se kunnia ja ihanuus, johon meidät
Kristuksen kanssa kerran korotetaan, on verrattomasti kaikkia
ajatuksiamme ylempi. Siitä pyhä Paavali kirjoittaa: Minä päätän, että
tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen
kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Rakas Lähimmäiseni, liitän tähän Päivän mannan, joka on Lutherin "Mannaa Jumalan lapsille" kirjasta. Nukuin liian kauan tänä aamuna. Herra siunatkoon päiväsi!

Tänä aamuna, 15.11.2010, rakkaudella Mummi

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Ajatuksia isänpäivänä

Tänään on isänpäivä ja lepopäivä. Lähimmäiseni, meillä kaikilla, jotka elämme, on suuri ilo siitä, että meillä on, tai on ollut isä ja äiti, ja että he ovat sallineet meidän syntyä tähän maailmaan. Vielä suurempi ilo meillä on siitä, että Taivaallinen Isämme on meitä rakastava Isä, joka tietää kaikki tarpeemme ja auttaa meitä aina, kun Häntä avuksi huudamme.

Kuuntelin ja katselin äsken nuoren isän musiikillisen ohjelman, jossa hän pohdiskeli elämäänsä isänä ja ylisti Taivaallista Isää kaikesta siitä, mitä hän on Isältä saanut, kun saa elää isänä omille lapsilleen ja elää Taivaallisen Isän lapsena. Hän lausui ilonsa siitä, että vanhemmat eivät tehneet aborttia, silloin 70-luvulla, vaan adoptoivat hänet, kun eivät voineet itse pitää lastaan. Ohjelma oli rehellistä kiitosta ja palvomista Taivaallisen Isän edessä, ajatuksia antava isänpäivän avaus, kiitos siitä!

Toivottavasti kaikki isät saavat kokea iloa siitä, että he ovat isiä. Me äidit olemme avainasemassa, jos isien lapset eivät ehdi tai pääse pitkien matkojen takaa isien iloksi. Ehkä meillä on aikaa valmistaa hyvää ruokaa ja hemmotella miehiämme monin tavoin isänpäivän kunniaksi, he ansaitsevat sen. Yhdessä voimme kiittää Taivaallista Isää siitä, että Hän pitää meistä huolta joka päivä Jeesuksen tähden. Hän tietää päiviemme määrän ja kutsuu meidät iankaikkiseen elämään tämän elämän jälkeen. Isän rakkaus on elämämme suola, isänpäivän suuri kiitoksenaihe!

”Hyvä Jumala, kiitän kodista, omaisista, perheestämme, Sinulta on elämämme. Kaikki rakkaani ovat lahjaasi. Herra opeta, että kotona, kuuntelemme toisiamme, iloitsemme onnestamme, emme riitele, turhaan kiistele. Anna voimia oikein toimia. Silloin meillä jokaisella kotona on hyvä olla eikä minua mikään pelota. Suojaa kotia, meitä kaikkia. Pyydän, Herra, viisautta, ystävyyttä, rakkautta Anna yhdessä meidän pysyä.” Virsi 471

Tänä aamuna, 14.11.2010, rakkaudella Mummi

lauantai 13. marraskuuta 2010

Jumala varustaa

Rakas Lähimmäiseni, 1990-luvulla, eräänä valvottuna yönä, Herra alkoi puhua minulle. Kirjoitin sanat ylös. Kirjaan ne tähän, sillä uskon, että Sinäkin, Ystäväni, tulet niistä siunatuksi:

”Minä olen viinipuu ja te olette oksat. Niin kuin puu imee maasta ravinnon, niin sinä saat ravintosi minun kauttani, Viinipuun kautta. Sinulla ei ole juuria itsessäsi. Sinä saat ravintosi minulta, Herraltasi, siihen työhön, johon minä lähetän sinut valtakunnassani. Minun valtakuntani on niiden tykönä, jotka saavat voimansa minusta. Kallista korvasi minun puoleeni ja minun lasteni puoleen. Kuuntele, kuuntele. Lohduta minun lapsiani ja kerro heille rakkaudestani, Minä varustan sinut. Ole turvallisella mielellä, minä tunnen sinut, minä annan sinulle soveliaan tehtävän. Seuraa minua!”
Oli siunattu hetki kirjoittaa ylös näitä rohkaisun ja lohdutuksen sanoja. Herra antoi sydämeen riemun, saman riemun ja ilon kuin armon kokemisessa. Ymmärsin asian niin, että Jeesus armahti minut ja hyväksyi työkaverikseen nämä sanat antaessaan. Kiitos ja ylistys Isän rakkautta ja Jeesuksen hyväksyvää armoa kohtaan ei tahtonut loppua sinä yönä. Ota, Ystävä, nämä sanat ilolla vastaan omaan elämääsi. Herra on kanssasi.
Samana yönä sain sanan työyhteydestä. ”Minun Pyhä Henkeni yhdistää teidät. Minä olen rauhan ja rakkauden Henki, minä vaikutan sydämessä. Minun Henkeni asuu minun omieni sydämessä. Vaali Pyhää Henkeä sydämessäsi. Jätä yhteys minun huolekseni. Kuuntele minun ääntäni ja seuraa minua. Ystävyys on lahja minulta. Minun omani ovat sinun ystäviäsi, sinä tunnet heidät, kuuntele sydäntäsi. Kulje minun yhteydessäni!”
Kun avasin Raamatun nämä sanat kuultuani, avautui Fil. 2: 5-11. ”Olkoon teillä se mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristinkuolemaan asti.” Kiitos, Jeesus, rakkaudestasi, anna minulle nöyrä mieli!

Tänä aamuna, 13.11.2010, rakkaudella Mummi

torstai 11. marraskuuta 2010

Armo Jeesukselta Kristukselta

Rakas Lähimmäiseni
Psalmi 51:3
Pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Tästä näemme, ettei
Daavid yritä itse sovittaa syntejään eikä etsi loukkoa, jossa hän
pyrkisi valmistamaan itseään armoon. Hän kiirehtii heti Jumalan luo ja
hänen laupeutensa turviin. Tämä laupeus on hänelle tuttu Jumalan
lupausten perusteella. Hänen sydämensä ja ymmärryksensä ei ole sitä
hänelle opettanut. Sillä kun synti on käsillä, järki pakenee Jumalaa
eikä voi korottautua kirkkaan selkeästi uskomaan, että syntinen voi
löytää armon ja laupeuden. Sitä taitoa me emme siis opi itsestämme vaan
Pyhän Hengen voimasta.

Sydämemme puutarhassa kasvaa kuitenkin monenlaisia ohdakkeita. Niinpä
ajattelemme: Voi, minä olen syntinen, mutta Jumala on pyhä ja vihastuu
minuun.

Tällaisia ohdakkeita emme pysty repimään irti omastatunnostamme.
Omatuntomme ei pysty kuvaamaan Jumalaa syntiselle hyväksi ja
armolliseksi. Vain Pyhä Henki voi sen tehdä, emme me. Se on hänen
lahjansa. Pyhän Hengen avulla Daavid purjehtii näiden vaarallisten
karien lomitse, pitäytyy Jumalan sanomattomaan laupeuteen ja sanoo:
Sinun laupeutesi on suuri, mutta minä olen kirottu syntinen, joka olen
elänyt ja yhä elän syntisesti. Koko elinaikanani en voi päästä synnistä.
Tunnustan siis sinulle syntini. Samalla tunnustan, että sinä olet
laupias ja että sinun hyvyytesi on kaikkia syntejäni suurempi.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Meillä on armoistuin, Jeesus Kristus, meidän Vapahtajamme. Jumala tiesi, ettemme selviä yksin tässä murheen maailmassa, sen vuoksi Hän lähetti rakkaan Poikansa maailmaan pelastamaan meidät synnin alaiset. Hän lähetti vielä Pyhän Hengen pitämään meidät Tiellä. Jumala toivoo, että kaikki tulevat Vapahtajan luo, katuvat syntejään ja saavat armon. Kaikki on Kristuksessa. Hän antaa synnit anteeksi, Hän tekee meistä Isän lapsia ja perimme iankaikkisen elämän. Ylistetään Jumalaa ja kiitetään tästä Taivaallisesta avusta!

Tänä aamuna, 11.11.2010, Mummi

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Laki ja evankeliumi

Rakas Lähimmäiseni, eteeni avautui galatalaiskirje, jossa Paavali suree sitä, että galatalaiset ovat unohtaneet hänen julistamansa evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta ja kääntyneet lain tekoihin. Hän sanoo: ”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännyitte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin. joka ei kuitenkaan ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.”

Paavalia harmittaa, että Jeesuksen armo ja sen tuoma vapaus oli kadonnut galatalaisten elämästä ja he olivat alkaneet pelastaa itsensä lain teoilla. Hän sanoo: ”Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska vanhurskas on elävä uskosta. Niin muodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua, me emme enää ole kasvattajan alaisia… Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa Abba! Isä! Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta… Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta. Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta. Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.” Kuudennessa, viimeisessä luvussa Paavali kehottaa galatalaisia keskinäiseen rakkauteen ja kantamaan toinen toistensa kuormia. Hän kehottaa siis rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Siinähän ilmeneekin rakkauden kautta vaikuttava usko meidän kaikkien Jeesuksen seuraajien elämässä. Näin uskoo mummi.

Tänä aamuna, 10.11.2010, rakkaudella.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Jumala-yhteys

Rakas Lähimmäiseni, herään kello puoli kolme. Pakkasta on -7.3 astetta. Jokohan tulee oikea talvi? Taivaanisälle kiitos Lähimmäiskotiyhdistyksen konsertista, joka oli pyhäinpäivänä. Kiitos kaikille, jotka soittivat, toivoivat ja lahjoittivat! Monet joukostamme tarvitsevat meiltä rahaa jouluruokiinsa. Nyt voimme auttaa monta ahtaalla olevaa perhettä. Radio Vaasan studiossa oli niin hyvä yhteys, että minäkin selvisin juonnosta enempää jännittämättä, kiitos Jumalalle!

Jumalaa kiitän myös eilisestä Tuomas- messusta! Pyhä Henki yhdisti meidät laulamaan kauniita Tuomas- lauluja ja kuulemaan sanaa. Yhteisessä rukouksessa saimme kantaa toistemme kuormia, ja ehtoollisella saimme kokea Jeesuksen siunauksen ja anteeksiannon. Kahvihetkessä kiitimme yhdessä Jumalaa siitä, että seurakunnassamme on mahdollisuus Tuomas- messuun, joka on erilainen jumalanpalvelus ja se on illalla. Se on monille nuorille mieluinen. Kiitos Jumala, että eilen lähetit 120 henkeä kokemaan seurakunatyhteyttä kasvojesi eteen!

Johanneksen evankeliumin kuudennessa luvussa Jeesus kertoo ehtoollisesta. ”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa ja kuolivat. Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani maailman elämän puolesta. Totisesti, totisesti minä sanon teille, ellette syö ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa ja minä hänessä. Niin kuin Isä, joka elää on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani. Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole niin kuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti.” Huomaatko, kuinka monta kertaa Jeesus tämän selittää, että me uskoisimme, ja nauttisimme ehtoollista?

Tänä aamuna, 8.11.2010, rakkaudella Mummi

lauantai 6. marraskuuta 2010

Etsikkoaika

Rakas Lähimmäiseni, tänään ystävä kysyi, missä kohtaa kerrotaan Raamatussa siitä, että Jumala kutsuu ihmistä 2-3 kertaa. Kun huomaamme, että meillä on etsikon aika ja Jumala kutsuu, on tärkeätä vastata kutsuun, sillä kutsuja ei tule määrättömästi. Jumalan aika on aina parasta meille. Hän itse valmistaa meidät ottamaan kutsun vastaan.

Luepa, ystävä Job 33 kokonaan. Kaikkivaltiaan henkäys elävöitti Elihun, ja hän puhui Jumalan voimassa Jobille: ”Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa, silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen, kääntää ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä, säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.” Sitten kerrotaan, kuinka ihminen huomaa kurjuutensa. Kaikki on pielessä, ihminen kärsii. ”Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolon vaivoja. Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään, niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: ”Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun. Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin. Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella kasvojaan; niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa. Niinpä hän laulaa muille ihmisille ja sanoo: ”Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle; hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta”. Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmestikin ihmiselle, palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa”.

Rukoillaan ”enkelit”, rakkaittemme puolesta, että he kuulisivat Jumalan kutsun!

Tänä aamuna, 6.11.2010, rakkaudella Mummi

perjantai 5. marraskuuta 2010

Parannuksen teko

Rakas Lähimmäiseni, minulle avautuu Luukkaan evankeliumin viides luku. Leevi oli kutsunut suuren joukon atrialle. Siellä oli fariseuksia ja publkaaneja suuri joukko ja kaikilla oli niin mukavaa! Silloin he kyselivät Jeesukselta: ”Miksi te syötte ja juotte publikaanien ja syntisten kanssa? ”Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen.”

Mitä on parannuksen teko? Olen kuullut parannuksenteon yhteydessä sellaisia sanoja kuin, herääminen, itseensä meneminen, kääntyminen, Jumalan etsiminen. Kun ihminen huomaa olevansa väärällä tiellä, silloin tapahtuu havahtuminen ja siitä voi seurata uusi elämä.

Kaikki muistamme tuhlaajapoikakertomuksen, jonka Jeesus on meille kertonut Luukkaan viidennessätoista luvussa. Tuhlaajapoika meni itseensä, kun huomasi elävänsä synnissä. Hän lähti Isän luo. Isä armahti hänet ja otti syliinsä ja iloitsi poikansa paluusta. Näin tekee meidän Taivaallinen Isämmekin. Hän antaa etsikkoaikoja, kaksi, kolme, hän kutsuu meitä lähelleen. Jeesus, joka on meidät kaikki ihmiset Isän lapseksi lunastanut Golgatan ristillä, armahtaa katuvan syntisen, ja antaa rauhan sydämeen. Kotiin palanneella lapsella alkaa suuri ilo tutkia, mitä kaikkea Isä on hänelle varannut ja mitä Isä häneltä odottaa. Raamattu, Jumalan sana, tulee tutuksi ja seurakunta rakkaaksi. Alkaa rukousyhteys Jumalan kanssa. Lapsi saa kasvaa Isän kasvojen edessä ja Jeesus itse ohjaa häntä uudella tiellä Pyhän Hengen kanssa. Huomaamme, että yksin emme pärjää. Itsekäs minä, vie meidät usein harhaan. On pysyttävä lähellä Jeesusta, että rauha Jumalan kanssa säilyy. Tämä yksinkertainen ilosanoma Jeesuksesta takaa meille tulevaisuuden ja toivon, sen vuoksi niin monet ovat Jeesuksen valinneet. Rukoillaan, rakkaat ystävät, että kaikki, jotka vielä epäröivät, löytäisivät oikean yhteyden Jumalaansa ja Luojaansa. Muistutetaan heille, että Jeesus on ovi Jumalan luo. Jeesusta saa huutaa avuksensa! Hän kuulee ja armahtaa.

Tänä aamuna, 5.11.2010, rakkaudella Mummi

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Herran sana

Rakas Lähimmäiseni, kun herään kello neljä, korvissani soi vanha virsi ”Jos toisten tukein pettäissä, sä tartuit sanaan Herran. Jos maailman sä myrskyissä sen turviin riensit kerran, niin löysit paikan siunatun, saa sydän siellä rauhaa. Sataman sait sä suojatun, ei siellä myrskyt pauhaa.” Nousen katsomaan virsikirjasta, mitenkä virsi jatkuu, mutta sitä ei löydy. Onko sanat muutettu?

Tartun Sanaan, avaan Johanneksen evankeliumin, sen ensimmäisen rakkaan. Ihania Jeesuksen sanoja! Kirjaan Sinulle tähän muutamia jakeita, Jeesuksen lupauksia Sinulle ja minulle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan hän on siirtynyt kuolemasta elämään.” ”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” ”Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” ”Sentähden minä sanon teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.” ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teidät vapaaksi.” Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.”

Kun luet koko Johanneksen evankeliumin, löydät turvan ja suojan jokaisen päiväsi varalle. Sinulle valkenee sekin, että Jumalan rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa on tämän elämän valkeus ja meidän palastuksemme tae. Se rakkaus kantaa ajan rajan taakse iankaikkisuuteen. Siinä on meille tulevaisuus ja toivo! Kiitetään Jumalaa Raamatun Sanasta ja tutkitaan sitä!

Tänä aamuna, 3.11.2010, rakkaudella Mummi

tiistai 2. marraskuuta 2010

Yörukous

Rakas Lähimmäiseni, yritän nukkua, mutta lonkassa alkaa tuntua enenevä kipu. Herra, jos minulla on blogissa ystävä, joka ei kivun tähden saa unta, niin ota meidät molemmat hoiviisi tällä hetkellä. Sinä, Kaikkivaltias tiedät, miksi vanhan lonkat kipeytyvät, miksi kipu estää unen. Sinulla on paras apu meidän vaivaamme. Pyhä Henki on voimallinen koskettamaan meitä parantavalla voimalla. Sinä, Jeesus olet vienyt ristille nämäkin kivut. Sinulla on parantava armo, joka pyyhkii pois sisäiset murheemme ja kaikki syntimme, että voimme levätä Sinun rauhassasi. Kiitos Sinulle Jumalamme, että kuulet ja armahdat! Kiitos, että saamme rauhan, nukkua pois väsymyksemme Sinun kädelläsi, Taivaallinen Isä!

Jos, Sinä, ystävä et saa unta. Jos, Sinua, painaa huoli huomisesta. Jos viivyt rukouksessa sairaan lapsen tai omaisen tähden. Jos tunnet rikkoneesi Jumalaa tai lähimmäistäsi vastaan. Jos olet ahdistunut ja levoton. Jätä itsesi nyt Jumalan syliin. Ota vastaan parantava armo Jeesukselta Kristukselta. Kerro tarpeesi Taivaalliselle Isällesi ja kiitä Kaikkivaltiasta Jumalaa! Hänellä on voima ja valta auttaa Sinua tänä yönä ja joka päivä.

Meillä on Isä, joka kuulee. Jeesus sanoo: ”Pitäkää usko Jumalaan. Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: kohoa ja heittäydy mereen, eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi. Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva. Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne.”

Ole siunattu, Lähimmäiseni, Jeesuksen nimessä me saamme Isältä anoa apua aina, kun sitä tarvitsemme!

Tänä aamuyönä, 2.11.2010, rakkaudella Mummi

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Sittenkin toivoa

Rakas Lähimmäiseni, tänä yönä olemme siirtyneet normaaliaikaan. Saimme yhden tunnin lisää nukkuma-aikaa. Nyt, kun kello on viisi herätessäni, olen nukkunut ja seitsemän tuntia. Taivaanisälle kiitos rauhallisesta yöunesta!

Kiitollisuus sydämessäni kävin levolle eilen illalla katsottuani TV 7:sta ohjelman ”Sittenkin toivoa”. Se oli siunattu tilaisuus, ylistystä, todistuksia ja vahvaa Sanan julistusta! Vanha sydämeni sai levätä Jumalan läsnäolossa. Alussa Martti Ojares todisti, että Jumala on vastannut heille ihmeellisesti. Heidän vajeensa kahden seuraavan vuoden budjettiin oli 170000. Hetken rukoiltuaan he saivat tiedon, että eräs rouva lahjoittaa TV 7:lle huoneistonsa, jota hän ei enää tarvitse, ja siitä tuli tuo tarvittava summa. Jeesus elää ja Jumala vastaa, vaikka on postilakkokin! Nuoret todistivat, että Jeesus elää ja Jumala kutsuu ja kuulee! Rantalan pariskunta julisti ilosanomaa Jeesuksesta Pyhän Hengen voimassa niin, että ilo alkoi pulputa sydämessä ja sai voimalla yhtyä laulamaan kiitoslaulua: ”Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan.” Kiitos, tästä hyvästä hetkestä, kotikanavalla!

”Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan, jolta syyni suuret anteeks sain ja saan, jolta syyni suuret anteeks sain ja saan. Hän mun syyni suuret poisti verellään, otti synnin orjan armoon elämään, otti synnin orjan armoon, elämään. Katkoi verkot valheen, kahleet kuoleman, vangin vapautti, laps oon Jumalan, vangin vapautti, laps oon Jumalan. Lapsi oma Herran, taivaan kuninkaan, kruunun perin kerran, valtakunnan saan, kruunun perin kerran, valtakunnan saan. Pääsen asukkaaksi kultakaupunkiin, viedään vierahaksi häihin iäisiin, viedään vierahaksi häihin iäisiin.” Virsi 276

Rakas Lähimmäiseni, sittenkin on toivoa, vaikka tiedotusvälineet syytävät ristiriitaisia uutisia kirkosta. Jumala on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Isä kutsuu ja kuulee meitä, Jeesus armahtaa ja Pyhä Henki yhdistää ja avaa Sanan sydämemme ravinnoksi. Kiitetään siitä, että saamme olla Isän lapsia!

Tänä aamuna, 31.10.2010, rakkaudella Mummi

torstai 28. lokakuuta 2010

Jumala rakastaa ihmistä, mutta tuomitsee synnin

Rakas Lähimmäiseni, olen saanut monia rukouspyyntöjä ahdistuneiden nuorten ihmisten puolesta, koska he eivät tiedä mitä uskovat. Tämän päivän kirkko-keskustelu ahdistaa meitä vanhempiakin. Olemme tutkineet Raamatusta, missä kohtaa Jumala tuomitsee homouden harjoittamisen.

Herra puhui Moosekselle: ”Älä makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.” 3 Mooses 18:22. Herra puhui Moosekselle: ”Jos joku makaa miehenpuolen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät rangaistakoon kuolemalla ja he ovat verivelan alaiset.” 3 Mooses 20: 13. Uudessa Testamentissa 1Timoteus 1: 9-10: Ja tietäen, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille, haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valehtelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan.” 1 Kor. 6: 9-10: 2Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.”

Arkipäivän rukoushetkessä oli puhumassa evankelista, joka rohkaisi meitä pysymään rukouksessa ja luottamaan Jumalan Sanaan. Jumala ei tuomitse homoja, vaan Jumala tuomitsee sen synnin mitä he tekevät, aivan samoin kuin Hän tuomitsee valehtelemisen ja varkauden. Tuo evankelista sanoi, että kun Jumalan laki herättää synnintekijän, hän menee itseensä, niin kuin Tuhlaajapoika. Hän katuu syntejään ja hän saa armon Jeesukselta Kristukselta. Näin hänestä tulee Jumalan lapsi, eikä hän enää syntiä tee. Kaikki eivät tule herätykseen, vaan valitsevat toisen tien. Jumala ei pakota ketään. Hän sanoo Raamatussa mikä on oikein ja mikä väärin. Kiitetään niistä sananjulistajista, jotka puhuvat selkokielellä. Se antaa turvallisuutta. Siunausta päivääsi, Lähimmäiseni!

Tänä aamuna, 28.10.2010, rakkaudella Mummi

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Kristuksen ruumis

Rakas Lähimmäiseni, Tänä aamuna Herra johdatti käteeni Katekismuksen. Siinä on uskontunnustuksemme selitetty lause lauseelta. On turvallista lukea sitä kohta kohdalta. Se antaa rauhan, sen kaiken rauhattomuuden jälkeen, minkä tiedotusvälineet ovat korvillemme syytäneet.

Kirkosta, pyhästä yhteisestä seurakunnasta sanotaan näin: ”Pyhä Henki kokoaa kristillisen kirkon ja tekee sen pyhäksi. Kirkko, kristillinen seurakunta, on armahdettujen syntisten yhteisö, joka luottaa Jumalaan ja jossa Pyhä Henki herättää uskon ja rakkauden. Kirkkoa on sen alkuajoista lähtien kutsuttu Kristuksen ruumiiksi. Se on elävä kokonaisuus, jonka päänä on Kristus ja jonka jäseniksi tullaan kasteessa. Vaikka olemme erilaisia, meillä on yhteinen usko, joka liittää meidät Kristukseen ja toisiimme. Kirkko kuvataan myös äidiksi, joka kantaa meitä sylissään ja huolehtii meistä.
Jumalan sana, kaste ja ehtoollinen ovat kirkon näkyviä tuntomerkkejä. Niitä sanotaan myös armonvälineiksi, koska Pyhä Henki käyttää niitä välittäessään meille Jumalan armon. Kristuksen tahdon mukaisesti kirkko kutsuu ja vihkii sananpalvelijoita hoitamaan armonvälineitä. Sanallaan Jumala sekä tutkii meitä ja armahtaa meidät. Kaikkien kristittyjen yhteinen tehtävä on julistaa evankeliumia Kristuksesta koko maailmalle.”

Tänä päivänä näitä sanoja ei ole kuulunut, vaan kirkon ylin johto puhuu kukin omalla suullaan kirkon kannan ja sekoittaa kaikkien mielen. Raamattu, joka on kristityn käsikirja, on joidenkin heidän mielestään vanhanaikainen, kun kehitys on mennyt niin paljon eteenpäin. He eivät muista, että ”Kirkko, kristillinen seurakunta, on armahdettujen syntisten yhteisö, joka luottaa Jumalan sanaan.”

Meille sanotaan: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.” Markus 13.5. Rakas Lähimmäiseni, rukoillaan, että Jeesus Kristus itse pitää meitä lähellä Jumalaa ja avaa Raamatun sanan rikkaudet ravinnoksemme, että emme menetä toivoamme! Muistetaan, että Jeesus elää ja armahtaa meitä!

Tänä aamuna, 27.10.2010, rakkaudella Mummi

maanantai 25. lokakuuta 2010

Evankeliumin voima

Rakas Lähimmäiseni, herään kello kolme maanantaiaamuun. Kirkas tähtitaivas on vastassani ulko-ovella. Maassa on vähän lunta. Mittarissa – 4.9 astetta. Talven liukkaat ovat alkamassa, nyt on varottava kaatumista, Herra meitä siinä varjelkoon!

Luen Lutherin mannan Jumalan lapsille, myös eilisen. Eilinen teksti on kuin vastaus tämän päivän kysymyksiin. Olen kuullut monen sanovan, että tämä kirkon hajaannus ja eripura kuuluu Jumalan suunnitelmiin. Tämä teksti sanoo, että eripura kirkastaa evankeliumia ja sen voima tulee esille. Rukoillaan, että tämä hajaannus koituu siunaukseksi, ja herätys alkaa. Liitän tekstin tähän:

Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta. Luuk. 12:51
Näin se käy: Me saarnaamme evankeliumia, joka jakaa sydämet. Syntyy eripuraisuus: Isällä on toinen usko kuin pojalla ja poika uskoo toisin kuin isä. Kuitenkin isä ja poika pysyvät kodeissaan ja kumpikin ammatissaan, kutsumuksessaan. Herra sanookin: Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle, ei siksi, että kodit hajaantuisivat vaan että ne säilyisivät.

Saman kodin piirissä syntyy eripuraisuutta niin että samassa talossa viisi riitautuu keskenään. Kuitenkin koti säilyy. Näin se tapahtuu: lapset eivät ole vanhemmilleen tottelemattomia eivätkä alamaiset esivallalle. Toinen vain uskoo toisin kuin toinen. Me, jotka uskomme toisin, emme tapa ketään, vaan neuvomme jokaista olemaan kuuliainen kutsumuksessaan. Tästä huolimatta usko jakaa sydämet. Kädet, ruumis ja omaisuus olkoot kuuliaiset lailliselle esivallalle, mutta ihmisten sydämet me johdatamme Jumalan luo, että ne olisivat kuuliaiset hänelle. Soisin, että joka talossa olisi tällainen eripuraisuus, sillä näin evankeliumi edistyy ja saa voimaa. (Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 25.10. 2010, rakkaudella Mummi

lauantai 23. lokakuuta 2010

Pane Jeesus koetteelle

Rakas Lähimmäiseni, minulle avautuu Luukkaan evankeliumin kymmenes luku. Jeesus lähettää luvun alussa 70 opetuslasta työhön ja Hän sanoo heille: ”Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut: mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt.”

Tässä on Jeesuksen sana, joka meidän on hyvä muistaa, kun epäilemme Raamatun sanan todenperäisyyttä. Kaikki apostolit ovat Jeesuksen kutsumia ja Pyhä Henki on antanut heille sanat. Kaikki profeetat ovat Jumalan kutsumia ja Jumala itse on antanut heille sanat. Jos me hylkäämme Jumalan Sanan, me hylkäämme Jumalan ja Jeesuksen.

Jumala haluaa jokaisen luotunsa lähelleen. Sitä varten Hän lähetti Jeesuksen maailmaan. Jeesus lunasti meidät kaikki ristinkuolemallaan ja ylösnousemisellaan Jumalan lapsiksi. Jeesus tulee jokaisen elämään, joka Häntä avuksi huutaa.

”Kannattaa panna Jeesus koetteelle”, sanoi eräs entinen synnin orja, nykyinen evankelista tänä aamuna Isännän pöydässä Tv 7:ssa. Hän todisti, kuinka hän pääsi viinasta ja tupakasta, kun hänen puolestaan rukoiltiin. Pian Jumala kutsui hänet työtoverikseen ja antoi hänelle voiman julistaa evankeliumia ja nostaa toisiakin viinan orjia Jeesuksen seuraajiksi. Hän sanoi, että hän sanoi viinahöyryissään: ”Jos olet olemassa, Jeesus, niin näytä se minulle, vapauta minut tästä helvetistä.
Jeesus tuli, armahti ja antoi sydämeen ihmeellisen rauhan.” Jeesus vastasi, että Hän elää ja johdattaa Pyhän Hengen kanssa.”

”Jeesus, sä ainoa heikkojen auttaja, anteeksiantaja uupumaton! Pyhyys ja puhtaus, rakkaus virvoitus, totuus ja armahdus sinussa on. Kun uuvun, haavoitun, huomassas Herra sun, suuren ja siunatun, levätä saan. Toiset jos hylkäävät, kasvosi lempeät puoleeni kääntyvät rohkaisemaan.” Virsi 318: 1 ja 2.

Tänä aamuna, 23.10.2010, rakkaudella Mummi

perjantai 22. lokakuuta 2010

Hoitava yhteys

Herään virkeänä uuteen päivään nukuttuani kuusi tuntia. Pieni pakkanen on kuivattanut ilman. Mittarissa on -5.5 astetta. Sinisellä taivaalla paistaa melkein täysikuu.

Rakas Lähimmäiseni, eilinen ilta seurakunnassa oli lähimmäisten ilta ja ystävien ilta. Oli helppo hengittää, oli vapaus ja ilo! Jeesus Kristus, Pyhä Henki ja rakastava Isä antoivat läsnäolollaan vapauden ja ilon. Olimme yhtä perhettä, niin kuin rakastavan Jumalan seurakunnassa pitääkin olla. Nuori urkutaiteilija Jimi Järvinen soitti meille oikean urkukonsertin, joka päättyi Finlandiaan. Kaksi kirkkoherraa oli puhumassa meille ja me lähimmäiskotilaiset kerroimme siitä, kuinka Herra on meitä siunannut ja johdattanut. Oli Lähimmäiskotiyhdistyksen 20-vuotisjuhla! Monet entiset puheenjohtajat olivat läsnä. Ensimmäinen puheenjohtajamme Heikki Hissa oli puolisoineen paikalla muistelemassa lähimmäistyön alkuaikaa. Jumala on antanut meille yhteyden lähimmäistä auttaessamme. Iloitsemme Jumalalta saamastamme tehtävästä!

Paula Kero muisteli Lähimmäiskotiaikaa, se oli aikaa, jolloin olimme yksimielisinä rukouksessa ja näimme Jumalan vastaavan ihmeellisellä tavalla. Eero Meriläinen, jo edesmennyt ystävä, hoiti kunnon vesijohdot taloon, jossa ei sitä tullessamme ollut. Eräs tuntematon mies toi 200 markkaa ja sanoi Jumalan käskeneen antaa se meille. Sillä rahalla saimme kiukaan jota juuri rukoilimme. Kerran meillä oli leikkimökin nostamistalkoon, kuin pieni rakennus oli vajota mereen. Saimme ruoan ihmeen kautta siihen päivään. Eräs asukkaistamme oli saanut leipurilta kaksi ranskanleipää ja Pekka, talon isäntä, sai kalakauppiaalta viisi kalaa. Niin Paula sai valmistaa ison keiton talkoolaisille melkein kuin Jeesuksen viidenleivän ja kahden kalan ihmeessä.

Täytekakkukahveilla joku ystävä huokasi, voi kun meillä olisi vieläkin Lähimmäiskoti, siellä oli niin ihanaa! Rakoillaan, rakkaat ystävät, Jumala antaa sen, kun on Hänen aikansa!

Tänä aamuna, 22.10.2010, rakkaudella Mummi

torstai 21. lokakuuta 2010

Syysretki

Rakas Lähimmäiseni, kun katson ulko-ovelta, täysikuu paistaa silmiini siniseltä taivaalta. Valkoiset harsoiset pilvet peittävät sen ajoittain. Näky on silmiä hivelevä! Ihailen Luojan mahdollisuuksia erilaisiin näkymiin, jotka Hän eteemme maalaa päivittäin.

Eilen seurakuntamme kutsui oman kaupunginosamme eläkeläisiä syysretkelle Lepikon leirikeskukseen. Oli sateinen aamu, joten ohjelma oli suunniteltu sisälle. Nuoret diakonitytöt olivat keksineet meille mielenkiintoista puuhaa heti rukouksen jälkeen. Jokaiseen pöytään annettiin muovitasku, jossa oli presidenttiemme ja heidän rouviensa kuvia. Meidän tehtävämme oli löytää parit. Se oli mielenkiintoista yhteistä tekemistä. Kuvat olivat mustavalkoisia ja osin epäselviä, mutta melko hyvin tehtävästä selvittiin. Saatiin muistella, mitä heistä on jäänyt mieleen. Kekkosesta löytyi tietysti eniten muistoja, hänhän oli presidenttinä monta kautta.

Ruoka oli maistuvaa kuten aina. Kaikki iloitsimme, kun saimme mennä valmiiseen ruokapöytään. Lopuksi kokoonnuimme kappeliin, jossa seurakunnan Katariina kanttori lauloi kanssamme monta rakasta virttä ja Maaria pappi puhui meille Jeesuksen vertauksesta kuninkaan pojan häistä. Yksi vieras oli tullut ilman häävaatteita. Me olemme matkalla Karitsan häihin. Jeesus itse pukee meidät vanhuskauden vaatteeseen. Lopuksi Maaria kyseli rukousaiheita ja rukoilimme yhdessä. Hetki oli siunaava. Kahvin jälkeen oli hyvä lähteä kotiin yhdessäolosta virkistyneenä. Kiitos Teille työntekijät, ja kiitos seurakunnalle!

”Kiitos suuren Kuninkaan, joka siunaa kirkkoaan lahjoin lukemattomin erilaisin antimin. Kristus itse päälle maan kaiken tuli jakamaan. Kuolemallaan antoi hän maailmalle elämän. Herran suuna, käsinä vaellamme yhdessä, että kaikki maailma voisi Isään uskoa. Yksin emme työtä tee, toinen toista tarvitsee. Tuomme vaihtopöydälle lahjamme ja puutteemme. Tässä valtakunnassa heikot ovat vahvoja, sairas terveen parantaa, saaja auttaa antajaa. Täällä tieto viisaus, kaikki taito, rakkaus kätketty on Kristukseen aarteeseemme yhteiseen. Elämän saan lahjaksi, jos sen anna alttiiksi. Siemen maahan haudataan tähkäpäiksi kasvamaan.” Virsi 428

Tänä aamuna, 21.10. 2010, rakkaudella Mummi

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Herätyksen aika

Roomalaiskirje alkaa sanoilla: ”Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia.” Jeesus kutsui kaikki opetuslapsensa ja erotti heidät tavallisen kansan keskeltä lähelleen, opetti heitä ja heistä muodostui seurakunta, johon Hän lähetti Pyhän Hengen hoitamaan seurakuntalaisia ja yhdistämään heidät. ”Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella.” Apt. 2:46. Alkuseurakunnan, kirkon, pää oli Jumala, Häneltä kyseltiin toiminnan suuntaa. Jeesuksen opetukset ja ”pyhät kirjoitukset” olivat ohjeena jokapäiväisessä elämässä.

Meidän kirkostamme vallitsee nyt kaos. On murheellista seurata uutisista jäsenpakoa päivä toisensa jälkeen. Kirkon päättäjätkään eivät tiedä mitä pitää tehdä. Raamattuun tukeutunut uskova saa syyn niskoilleen koko hajaannuksesta. Onko kukaan kysynyt Jumalalta mitä pitäisi tehdä?

”Poika kunnioittakoon isää ja palvelija herraansa. Mutta jos minä olen isä, missä on minun kunnioitukseni? Jos minä olen Herra, missä on minun pelkoni? sanoo Herra Sebaot teille te papit, jotka pidätte halpana minun nimeni.” Malakia 1: 6. ”Jospa teidän joukossanne olisi joku, joka sulkisi ovat, ettette pitäisi tulta minun alttarillani turhaan.” Malakia 1: 10.

Tänään nämä Malakian sanat ovat osoitetut meille. Nyt on pelastuksen päivä! Nyt on otollinen hetki tehdä parannus! Kun me jokainen, kirkon päättäjistä tavalliseen seurakuntalaiseen saakka, kadumme laiminlyöntejämme ja syntejämme Jumalan edessä, me näemme Jumalan tulien syttyvän ja näemme sen kauan rukoillun herätyksen. ”Kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat”! Kiitetään Kolmiyhteistä Jumalaa, Hänelle mikään ei ole mahdotonta!

Tänä aamuna, 20.10.2010, rakkaudella Mummi

tiistai 19. lokakuuta 2010

Rippivirsi

Rakas Lähimmäiseni, nyt on alkanut se petollinen syyssää, joka tuo flunssan koteihin. Mekin olemme sen nähneet. Mies yskii niin kovasti, että pakenin nukkumaan toiseen päähän taloa säästyäkseni tartunnalta. Vielä on lämpöasteita, mutta tuuli on niin jäätävää, että se menee läpi luiden ja ytimien, jos ei ulkona ole riittävästi vaatteita päällä.

Eilen aamulla laulettiin aamuhartaudessa vanha rippivirteni. Olen luullut, ettei sitä ole enää virsikirjassa, kun sen sanat on muutettu virsikirjan uudistuksessa. Tuntui ihan siltä, kuin olisin löytänyt vanhan ystäväni, niin iloiseksi tulin! Rippikoulussa tunsin Jumalan kutsun. Virret puhuttelivat ja erityisesti tämä virsi jäi rakkaana mieleen.

Haluan esitellä sen Sinullekin. Jumalalle on mahdollista saada erämaakin kukkimaan. Hän on voimallinen rakkaudestaan antamaan meillekin rakkautta toisiamme kohtaan. Jo silloin aavistin, että Jumala voi muuttaa itsekkään mielen, mutta kova vastustus ympäristössä, esti sen, etten silloin tarttunut Jumalan kutsuun. Jos Sinä, ystävä kuulet nyt Jumalan kutsun, kun vastustus kirkkoa ja uskovia kohtaan on huipussaan, usko Jumalaa enemmän kuin ihmisten mielipiteitä ja valitse Jeesus, kehottaa omia siipiään kokeillut mummi. Jeesus on tie, totuus ja ELÄMÄ, Kolmiyhteinen Jumala on ainut ELÄMÄN ylläpitäjä ja tulevaisuuden turva!

Virsi 424: ”Maan ääriin asti, Herra, vie valtakuntasi, sytytä Hengen liekki kansoille valoksi. Työvoimaa uutta kutsu viljaasi korjaamaan ja kaikki kansat voita sinua seuraamaan. Kun kaikkiin maihin kannat näin ristinlippusi, paineitten alla siunaa todistajiasi. Oi Jeesus, auta heitä veresi voimalla, suo heidän rohkeasti sinua tunnustaa. Tee suureks myöskin meille sun rakkautesi, niin että itsellemme me emme eläisi. Luo pyhää uhrimeiltä myös meihin, Jumala, suo kestävinä aina valvoa, rukoilla. Sen lupauksen annoit, myös että erämaa saa kerran kevään kauniin ja kukkiin puhkeaa. Riemuiten odotamme me täyttymystä sen. Jo kohta koittaa anna sen suven suloisen.”

Tänä aamun, 19.10.2010, rakkaudella Mummi

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Rukousyhteys

Rakas Lähimmäiseni, herään kello viisi rauhallisen yön jälkeen. Kiitos nousee sydämestä. Saan nousta terveenä tähän sunnuntaiaamuun. Herra on päättänyt lähettää meille talven. Lunta on nähty jo varjopaikoissa ja tänään on pakkasta 5,5 astetta, että maa jäätyisi ja lumi pysyisi lasten ilona. Meille mummoille lumikeli voi olla vaarallinen, mutta pyydetään varjelusta Taivaalliselta Isältä, että Hän varjelee kaatumisilta. Turvallista matkaa lumikeleillä, Sinulle ystäväni!

Eilen olin uskovien yhteisessä rukoustapahtumassa Vaasan Kirkossa. Näin monia sisaria niiltä ajoilta kun me eri seurakuntien naiset kokoonnuimme yhteisiin rukouksiin maailman rukouspäivän tiimoilta. Pyhä Henki yhdisti meidät, kun ylistimme Jumalaa, tuli ilo siunata vierustovereita kesken laulun! Herra hoiti meitä yhteisessä rukouksessa ja sanakuulossa.

Päivän evankeliumiteksti on Matteus 22: 1-14. Jeesus puhuu vertauksen kuninkaan pojan häistä. Kuningas lähetti palvelijansa kutsumaan vieraita häihin, muta nämä eivät tahtoneet tulla, vaan menivät kiireisiin töihinsä kuka minnekin ja vainosivat, jopa tappoivat kuninkaan palvelijat. ”Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.”
”Kuningas käski palvelijoidensa kutsua väkeä teiltä ja aitovieriltä hääaterialle. Vieraiden joukossa kuningas näki miehen, jolla ei ollut häävaatteita: Ja hän sanoi hänelle: ”Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?” Mutta hän jäi sanattomaksi. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: ”Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.”

Tämä hääjuhla on ”Karitsan häät”, joihin meitä eläviä kutsutaan. Monet kuulevat kutsun, mutta eivät ota sitä vastaan, ”kell´ esteenä on emäntänsä, kuka syöttää härkiänsä”. Monet pilkkaavat Herran sanansaattajia, ja heidän ei käy hyvin. Mutta teiden ja aitovierien asukkaat, joilla on kuulevat korvat, ottavat vastaan evankeliumin. Heille Jeesus sanoo: Tulkaa, minun Isäni siunatut!”

Tänä aamuna, 17. 10. 2010, rakkaudella Mummi

torstai 14. lokakuuta 2010

Pietarin puhe

Rakas Lähimmäiseni, herään kosteaan syysaamuun. Sade rapisee somasti kohdatessaan pihan lehtikerroksen. Keltainen on aamun väri. Lämpöasteita on 2,2. On ennustettu, että tänä päivänä saamme kovan lumimyrskyn. Tällä hetkellä on tyyntä ja rauhallista.

Aamun tekstiksi saan Apostolin tekojen kolmannen luvun, jossa Pietari parantaa ramman miehen. Luku estellään näin: ”Pietari, mennessään Johanneksen kanssa pyhäkköön, parantaa ramman 1-8, mitä kansa ihmettelee, 9-11; hän osoittaa sen ihmeen tapahtuneen kaikkien profeettain ennustaman Kristuksen voimasta ja kehottaa parannukseen, että saisivat syntinsä anteeksi ja sen siunauksen, jonka Kristus tulemuksessaan on antava.”

Pietarin puhe on voimakas: ”Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut poikansa Jeesuksen, jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun tämä oli päättänyt hänet päästää. Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte, että teille annettaisiin murhamies, mutta elämän ruhtinaan te tapoitte; hänet Jumala on herättänyt kuolleista, ja me olemme sen todistajat. Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne. Ja nyt veljet, minä tiedän, että olette tietämättömyydestä sen tehneet, te niin kuin hallitusmiehetkin. Mutta Jumala on näin täyttänyt sen, minkä hän on edeltä ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta, että nimittäin hänen voideltunsa piti kärsimän. Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista, ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen.”

Pietari puhui meillekin tänä aamuna, rukoillaan yhdessä: Herra, armahda meitä, anna syntimme anteeksi, ja anna siunauksesi ja rauhasi. Anna usko ylösnousseeseen Vapahtajaamme. Amen.

Tänä aamuna, 14.10.2010, rakkaudella Mummi

tiistai 12. lokakuuta 2010

Seurakunta, kotimme

Rakas Lähimmäiseni, Sinä ja minä tiedämme, ettei täydellistä seurakuntaa ole olemassa. Parhaiten sen tiesi varmaan se mies, jonka tapasin sairaalassa. Hän sanoi, että hänet on kastettu viisi kertaa, koska hän on etsinyt sitä täydellistä. Kysyin, oletko tyytyväinen siihen seurakuntaan, missä nyt olet, hän vastasi, että ei ole. Jeesus sanoo: ”Älkää juosko perässä. On yksi kaste ja yksi usko.”

Seurakunta olemme me, Jumalan lapset, jotka elämme todeksi uskoamme. Kun me annamme kunnian Jumalalle, kuuntelemme Pyhän Hengen johdatusta ja elämme Jeesuksen armosta käsin, meillä on mahdollisuus kokea keskinäistä rakkautta ja seurakuntayhteyttä, johon Jeesus meitä kehottaa. Vastuu on meillä jokaisella itsellämme. Jeesus sanoo, että meidän on tultava lasten kaltaisiksi; rehellisiksi aidoiksi ihmisiksi, jotka emme harrasta takapuheita, vaan puhumme edessä, jos meillä on asiaa, ja kunnioitamme toisiamme. Jumalan Sana sanoo, että Jumalan valtakunta, Jumalan läsnäolo, on rakkautta iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Jokaisen on valvottava itseään, ettei riko yhteyttä seurakunnassa. Pyhä Henki, seurakunnan kokoaja, on rauhan ja rakkauden henki! Kun olemme vajaita ihmisiä, yksi väärä sana voi saada aikaan suuren riidan ja yhteys on poissa. Jeesus on ihmeellinen neuvonantaja. Kun Hänen läsnä ollessaan avoimesti keskustellaan, pyydetään ja saadaan anteeksi, riidat selviävät ja rauha palaa seurakuntaan. Rukous on ihmeellinen Jumalan lahja seurakunnalle, sen tiedämme.

Meillä monilla on seurakunnassa piiri, jossa tunnemme toisemme vuosien takaa. Me olemme oppineet sietämään toisiamme, kun tunnemme toistemme heikkoudet. Jumala rakastaa meitä sellaisina kuin me olemme. Mekin rakastamme toisiamme sellaisina kuin olemme, se yhdistää! Omassa porsliinipiirissämme sen näimme viime kesänä. Me kutsuimme ryhmän kokoon monta kertaa kesässä, vain ollaksemme yhdessä ja tavataksemme toisiamme, kun oli niin ikävä.

Jumalanpalvelus on koko seurakuntaa siunaava kokoontuminen. Sana ruokkii, kun sitä oikein julistetaan. Pyhä henki yhdistää läsnäolijat ja ehtoollisessa saamme syntimme anteeksi Jeesuksen ruumiin ja veren kautta. On turvallista lähteä arkeen tietäen, että Kolmiyhteinen Jumala on turva ja tuki. Häntä voimme huutaa avuksi, kun omat voimat eivät riitä. Iloitaan Jumalan rakkaudesta ja opetellaan rakastamaan toisiamme, sitä Jeesus meiltä odottaa!

Tänä aamuna, 12.10.2010, rakkaudella Mummi

maanantai 11. lokakuuta 2010

Uskovien yhteys

Rakas Lähimmäiseni, eilen matkasin Seinäjoelle, Luukas -yhteisön jumalanpalvelukseen. Pienen adventtikirkon seinät pullistelivat, sillä 97 henkeä oli tullut sanankuuloon. Markus Pöyry, yhteisön pappi, kutsui minut yhteyteen! Ilolla ja rukouksin odotin tuota tapaamista. Hymyilevän Markuksen ojennettu käsi otti minut vastaan, niin kuin kaikki muutkin tulijat. Eräs sisar kutsui minut viereensä ja hoiti minua kuin omaa ystäväänsä koko tilaisuuden ajan. Olin tervetullut!

Jumalanpalveluksessa Pyhä henki hoiti meitä. Jumalan kunnioitus näkyi ja tuntui Markuksen hoitaessa tehtäväänsä. Rauhallisuus, joka vallitsi, tuntui ihmeelliseltä. Kun lapset lähtivät pyhäkouluun, isäntä sytytti kynttilän erään tytön käteen ja lapset lähtivät ääneti kulkueena salista.

Saarnansa Markus aloitti mielenkiintoisesti. Hän sanoi, että tässä saarnatekstissä nousee kolme ruumiinosaa: kädet, jalat ja selät. Kun auttavat kädet yrittivät viedä Jeesuksen luo miestä, jonka jalat olivat halvaantuneet, heidän tiensä päättyi niiden ihmisten selkiin, jotka olivat jo varanneet paikkansa Jeesuksen kodista ja kuuntelivat hänen puhettaan. Selät eivät kääntyneet antamaan tilaa auttajille. Markus pohti, kuinka meidänkin selkämme voi olla esteenä lähimmäisen pääsylle Jeesuksen luo. Puhe oli hyvä ja ajatuksia nostattava. Haluan kuunnella sen uudelleen Luther-säätiön sivuilta.

Koko ehtoollisen ajan lauloimme ehtoollisvirsiä. Vierustoverini ohjasi minut ehtoollispöytään. Jonoja ei ollut. Kaikki tapahtui rauhan vallitessa. Jumalanpalveluksen jälkeen oli ruokailu. Jokainen oli tuonut hyvää kotiruokaa yhteyspöytään. Uusi ystäväni huolehti siitä, että sain paikan hänen viereensä ruokapöytään. Keskustelu oli vilkasta. Sain kokea uskovien yhteyttä. Pyhä Henki oli läsnä. Sydän lauloi kiitosta kotimatkalla. Mietin tänä aamuna, kenen selkä on esteenä, ettei Markuksen kaltainen nuori, uskova pappi, saa pappisoikeuksia meidän kirkossamme.

Tänä aamuna, 11.10.2010, rakkaudella Mummi

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Rukous tuo turvallisuuden

Rakas Lähimmäiseni, psalmi 139 nousee mieleeni, kun avaan silmäni tähän lepopäivään. ”Herra on kaikkinäkevä ja kaikkialla läsnä oleva.” Kuinka turvallista onkaan vanhan, väsyneen ihmisen levätä tällaisen turvallisen, rakastavan, Isän sylissä.

”Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istuinpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.”

Daavid oli runoilija Jumalan armosta. Hän on kirjoittanut monia ihania psalmeja runokielellä. Hän, joka sai paljon anteeksi, löysi Isän sylin ja turvallisen Auttajan. Sinä ja minä saamme Daavidin tavoin jättää päivämme ja elämämme Isän käteen ja pyytää Hänen ohjaustaan ja läsnäoloaan, rukoillen: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso, jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.”

Minulle rukous on yhtä tärkeä asia kuin hengittäminen. Uskonelämän alussa kuulin viisaat sanat, ”muuta elämäsi rukoukseksi, niin rukous muuttaa sinut”. Tämä on totta. Kun tietää, että kaikki on Jumalan, minä olen Hänen lapsensa, Häneltä on elämä, Hän ohjaa työni ja elämäni, Hän johdattaa Pyhän Henkensä kautta kulkuani, keskustelu Isän kanssa tuo Isän lähelle ja turvallisuuden elämään.

Joskus kauan sitten näin elokuvan Isä Gamillosta. Tuo pappi ajatteli ääneen ja puhui Isän kanssa kaikki asiansa. Se tuntui hassulta, mutta Gamillo oli oikeassa. Rukous tuo turvallisuuden!

Tänä aamuna, 10.10.2010, rakkaudella Mummi

lauantai 9. lokakuuta 2010

Pietarin todistus

Rakas Lähimmäiseni, kostea syysaamu on vastassani ulko-ovella. Lämmin tuuli heiluttaa pihapuita. Lämpöä on 8 astetta. Jumala on antanut meille kauniita syyspäiviä. On ollut ilo kulkea luonnossa, kun puiden lehdet loistavat väreissä ennen putoamistaan. Rakas Ystävä, ruska on keskellämme, iloitaan siitä, ei tarvitse lähteä Lappiin!

Minulle avautuu toisen Pietarin kirjeen ensimmäinen luku aamuevääksi. Otsikot: ”Uskonelämä ja pelastus” ja, ”Sana on luotettava”, takaavat Sinullekin rukihista leipää, kun luet luvun läpi. Kirjaan tähän muutamia kultajyviä: ” Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa. Hänen Jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan. Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osalliseksi jumalallisesta luonnosta.”…”Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun te näin teette, te ette koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.”…”Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovet puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.” Pietari kulki lähellä Jeesusta. Hänellä on silminnäkijän todistus meille. Herra kehottaa meitä sitä usein lukemaan!

Eilen sain painosta kauan odotetun runokirjani. Se on todellakin ”Mummin runokirja”, saa nähdä kuinka se pärjää tässä tehokkaiden maailmassa. Herran haltuun sen jätän, mitään kiirettä ei ole sen myymisessä. Lukijan piristykseksi olen piilottanut runojen väliin viisi värikuvaa tauluistani. En tiennyt, että kuvan taaksekin olisi saanut laittaa runon. Nyt on kirjassa viisi tyhjää sivua, omaa tyhmyyttäni. Sinäkin saat sen kymmenellä eurolla, jos uskallat ostaa ”sian säkissä”.

Tänä aamuna, 9.10.2010, rakkaudella Mummi

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Parantumisihme

Eilen sydän lauloi kiitosta, kun palasin avoimesta esirukousillasta. Siellä todisti nöyrä mies Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta. Tämä veli, Olavi nimeltään, oli ollut vaikeassa sydän-leikkauksessa, jossa lääkärit olivat jo nostaneet kädet pystyyn, mitään ei ollut enää tehtävissä. Mutta Olavia hoiti elävä Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, joihin hän oli oppinut turvaamaan elämässään.

Olavi kertoi tuosta kärsimyksensä ajasta sellaisella nöyryydellä, että se satutti. Hän oli täysin Jumalan armoilla, lepäsi ja odotti, mitä Isä oli hänelle varannut. Hän kertoi olleensa niin väsynyt, että lusikkakin oli hänelle liian raskas.

Olavi kiitteli vaimoaan, lapsiaan ja ystäviään rukouksista. Hän tiesi, että kaikki uskovat Vaasassa rukoilivat hänen puolestaan ja seurasivat kamppailua elämän ja kuoleman välillä. Jumalan ihme tapahtui! Mies parani Jumalan voimassa ja seisoi eilen illalla terveenä ja elinvoimaisena edessämme kertomassa kokemaansa. Yhteinen kamppailu oli lähentänyt perheenjäsenet toisiinsa ja Jumalaan.

Jumala oli sanonut Olaville, että Hänellä on tehtävä Olavia varten. Eilen näimme, kuinka Jumala antaa voiman todistaa Hänen rakkaudestaan ja huolenpidostaan. Kiitos Olavi, olet elävä todiste Jumalan voimasta! Toteuta rohkeasti Pyhässä Hengessä tätä todistajan tehtävääsi, sillä Sinä olet kokenut Jumalan voiman!

”Kun Herra hoitaa, paimentaa, ei silloin mitään puutu. Hän kaitsemasta minua, ei väsy, ei hän suutu. Hän ruokkii taivaan leivällä ja elämän myös vedellä virvoittaa sieluani. Ja pimeässä laaksossa jos yksin vaeltaisin, ja tuhansissa vaaroissa jos tuskaa maistaa saisin, niin pelkäisi en kuitenkaan, kun vitsallaan ja sauvallaan minua Herra johtaa. Hän sielulleni valmistaa runsaimman armopöydän. Hän hengellänsä vahvistaa, niin että riemun löydän. Minua seuraa laupeus ja Herran hyvyys, rakkaus päivieni loppuun asti.” Virsi 375: 1,2 ja 4.

Tänä aamuna, 6.10.2010, rakkaudella Mummi

tiistai 5. lokakuuta 2010

Vapauteen Kristus vapautti

Kun herään vähän yli neljä, Pyhä Henki nostaa mieleeni sanat: ”Vapauteen Kristus vapautti meidät.” Yritän jatkaa unta, mutta on pakko lähteä katsomaan, missä tuo ihana lupaus on kirjoitettuna. Galatalaiskirje 5:1, Paavali puhuu kristittyjen vapaudesta. Luen koko luvun ja haluan ottaa siitä muutamia jakeita Sinullekin Lähimmäiseni. Luku on hyvää opetusta meille.

Laki ja evankeliumi ovat toistensa vastakohtia. Laki on tiukkaa sääntöjen noudattamista. Evankeliumi on vapautta Kristuksessa Jeesuksessa. Jos Jeesus ei ole saanut vapauttaa ihmistä armon osallisuuteen, ihminen elää lain alla ja yrittää omilla teoillaan saada rauhan Jumalan kanssa, saada omantuntonsa puhtaaksi. Mutta se ei onnistu. Jumalan luo on vain yksi tie, Jeesus Kristus, jolla on valta antaa synnit anteeksi. Hän vapauttaa ihmisen armon kautta vapauteen ja rauhaan.

Paavalin aikana ympärileikkaus oli yksi lain teko. Ihminen antoi ympärileikkauttaa itsensä kelvatakseen Jumalalle, mutta Paavali sanoo: ”Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.” Edelleen Paavali sanoo: ” Te olette kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeenä lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. ”Minä sanon; vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette te sitä, mitä tahdotte. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin te ette ole lain alla.” Sitten Paavali osoittaa paljon pahoja asioita, mitä lihan teot saavat aikaan ja ilmoittaa Hengen hedelmän, joka on Jeesuksen lahja omilleen: ”Mutta hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus. sävyisyys, itsensähillitseminen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.”

Tänä aamuna, 5.10.2010, rakkaudella Mummi

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Lapsen kaltaiseksi

Rakas Lähimmäiseni, tänään on Mikkelinpäivä, lasten ja enkelien päivä. Oletko Sinä nähnyt enkelin? Minä olen nähnyt unessa enkeleitä. Aina enkeliuni on ollut puhutteleva ja pelottava. Jumalan pyhyys on voimallisesti läsnä. Enkelit ovat Jumalan sanansaattajia. Jumala puhuu meille unienkin kautta. Yksi päivän teksteistä on 1 Mooses 28: 10-17. Siinä Jakobin unessa enkelit ilmaisevat Jumalan läsnäolon ja Jumala itse antaa Jaakobille siunauslupauksensa, niin kuin Hän oli antanut aiemmin Abrahamille ja Iisakille. Pelko valtasi Jaakobin ja hän sanoi: ”Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti.” Jumala antoi Jaakobille ja hänen jälkeläisilleen valtavan lupauksen, mutta ensimmäinen reaktio häneltä oli pelko. Jumalan pyhyys saa pienen ihmisen polvilleen.

Evankeliumiteksti on Matteuksesta 18: 1-6 ja 10. ”Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti, ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”

Viattoman, ehdoitta uskovan lapsen Jeesus asettaa esikuvaksemme. Taivaallinen Isämme, anna meille se armo, että tulemme eteesi joka aamu lapsen lailla ja uskomme itsemme ja rakkaamme luottamuksella Sinun armohoitoosi. Pidä meitä Jeesus- tiellä Pyhän Hengen kanssa. Amen

Tänä aamuna, 3.10.2010, rakkaudella Mummi

perjantai 1. lokakuuta 2010

Jeesusvalo

Rakas Lähimmäiseni, lokakuu alkaa. Tässä kuussa lapset saavat riemuita, kun sataa ensilumen. Kylmyys ja lämpö taistelevat luonnossa, sillä maisema lepää paksussa sumussa. Tänään lämpö on voitolla. Mittarissa lukema 5,3. Nyt kopioin Sinulle suoraan yhden tekstin, jonka olen lukenut seurakunnan ”Päivän Sana” puhelimeen vuosia sitten. Se on tallennettu koosteeseen ”Sanoja Sinulle”, jota olen jakanut ilmaiseksi päivähetkeen tuleville kirkon ovella.

Rakas ystävä. Syksy riipii lehtiä puista ja valmistaa luontoa talvilepoon. Luonto ympärillämme elää voimakasta murrosta. Valo vähenee. Tiedotusvälineet viestittävät, että raskaat ajat ovat edessä. Ei ole ihme, jos meidän sisimpämme täyttää levottomuus ja pelko. Ensin menevät yöunet. Levon puute lisää taakkaamme ja kohta alkaa tulla fyysisiä oireita, niska- ja päänsärkyä, selkäsärky ja mahaoireet. Tätä taakkaa kannetaan pitkäänkin, kunnes tulee väsymys ja pakollinen lepo.
Meidän pimenevässä maailmassamme vaikuttaa valo, joka kirkastaa sysimustankin päivän. Se valo paistaa suoraan sydämeen. Hän on Jeesus, meidän Vapahtajamme. Hän tuntee ihmismielen. Hän kutsuu väsynyttä lepoon. Tänään Hän sanoo meille: ” Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiitäen Jumalan tietoon.” Jos tämä tuntuu Sinusta hullulta, niin pane sana koetteelle. Kerro omin sanoin asiasi Jumalalle. Hän kuulee Sinua ja Sinä helpotut, kun olet saanut jakaa taakkasi. Jumala vastaa ajallaan.
Yksi suurimmista syistä jokapäiväiseen taakkaamme on meidän syyllisyytemme. Me kannamme sisällämme syyllisyyttä tekemistämme synneistä, virheistä, toisten sanomisista, emmekä muista, että taakat saa jättää Jeesukselle. Kerrotaan hänelle omin sanoin asiat, jotka painavat, ja apu tulee. Olo kevenee. Kun syyllisyys otetaan pois, tulee rauha. Jeesus sanoo: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille.” Hän antaa levon. Saamme levätä rakastavan Taivaallisen Isän sylissä. Pystymmekö ottamaan vastaan ilmaisen armon tässä kauppaa käyvässä maailmassa? Rukoillaan yhdessä, että Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesuksen armotyön: Rakas Jeesus, Sinä olet sydämiemme valo. Valaise ymmärryksemme, että saamme omistaa armon, Sinun rakkaudenlahjasi. Amen.

Tänä aamuna, 1.10.2010, rakkaudella Mummi

tiistai 28. syyskuuta 2010

Petos keskellämme

Rakas Lähimmäiseni, herään kello kolme virkeänä. Syksyinen pakkasaamu lepää vielä tummana täydessä unessa. Pohjoisen taivaalla revontulet liikkuvat kuin valonheittimet. Yksi Jumalan ihmeistä tämäkin, suuri ilo silmälle, joka sen tavoittaa. Kiitos, Isä, kun näytit sen minulle tänä aamuna!

Tapani Suonto puhuu tv 7: ssa petoksesta. Hiljennyn kuuntelemaan hänen hyvää puhettaan. Hän sanoo, että me ihmiset tulemme usein petetyiksi. Oma lihamme voi sen tehdä. Kiusaajan houkutukset ja kiusaukset tekevät sen usein, koska ovat purppuraan pukeutuneita. Petos vie meidät eroon Jumalasta. Suonto toisti tuon tutun lauseen, jonka Jeesus sanoi opetuslapsilleen Getsemanessa: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.” Kuitenkin Pietarin petti pelko, hän kielsi rakkaan Mestarinsa.

”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehottakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ”tänä päivänä”, ettei kukaan teistä synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.” Hebr.3:12-14

Meillekin on tarpeen sana: Valvokaa ja rukoilkaa, että Pyhä Henki saa meitä ohjata, sillä petollinen sydämemmekin voi viedä meidät harhaan. Erityisesti Suonto varoitti lopun ajan vääristä profeetoista, jotka vääristävät Jumalan sanan. Jeesus on meidän Kalliomme. Hän armahtaa, jos horjahdamme. Pyhä Henki on Puolustajamme, kuunnellaan Hänen ääntänsä sisimmässämme. Taivaallinen Isä on kuulolla joka päivä ja Hän rakastaa meitä iankaikkisella rakkaudella Jeesuksen tähden. Meillä on vahva turva, rakas Lähimmäiseni, riiputaan siinä kiinni ja kiitetään kolmiyhteistä Jumalaa! Ja rukoillaan toistemme puolesta!

Tänä aamuna, 28.9.2010, rakkaudella Mummi

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Sapatin Herra

Rakas Lähimmäiseni, Tänään sunnuntaina pakkanen on huurtanut sateesta märät portaat ja pihan kasvit. Taivas on tähtiä täynnä, kun herään puoli neljältä. Mittarissa on lukema -1.6. Syksyn värit väistyvät, kun käännymme lokakuulle. Luonto odottaa lunta talvipeitteekseen.

Katson päivän tekstejä, ne kertovat vapaudesta, jonka Jeesus omilleen antaa. Jumala kutsuu Sinua ja minuakin vapauteensa. Jesaja 44: 21-23. ”Muista, Jakob, sinä minun palvelijani, muista Israel, että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani, sinä et minulta unohdu, Israel. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi. Riemuitkaa, taivaat, sillä Herra on tämän tehnyt, iloitkaa, maan syvyydet, puhjetkaa riemuun, te vuoret, te metsät ja jokainen metsän puu: Herra on lunastanut Jaakobin! Hän on pelastanut Israelin, hän on osoittanut kirkkautensa.”

Luukas 14: 1-6 vie meidät Jeesuksen kanssa aterialle fariseuksen kotiin. Siellä Jeesus opettaa lainopettajille ja meille, että rakkaus kumoaa lain: ”Jeesus meni sapattina erään Fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi: ”Mitenkä te itse teette? jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä vaikka olisikin sapatti?” Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.”

Jeesus on sapatinkin Herra. Hän opettaa meille, että meidän tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Pyhä Henki ohjatkoon meitä rakkauden tekoihin Jeesuksen mielen mukaan. Laki herättää synnintunnon. Laki ja evankeliumi kulkevat käsi kädessä.Vapauteen Kristus vapautti meidät!

Tänä aamuna, 26.9.2010, rakkaudella Mummi

perjantai 24. syyskuuta 2010

Lohdutuksen Jumala

Rakas Lähimmäiseni, herään kello kaksi ja kuulen sanat: ”Minun armoni ei sinusta väisty”. Näin ihanasti Pyhä Henki lohduttaa väsynyttä mummia! Kun tuntee epäonnistuneensa ja nukahtaa armoa anoen ja saa vastauksen: ”Minun armoni ei sinusta väisty”, sydän riemuitsee: Totisesti, minun Jumalani elää! Lohdutuksen Jumala hoitaa meitä henkilökohtaisesti. Ilo nostaa kertomaan tämän Sinulle keskiyöllä.

Muistan Paavalin rukouksen toisen korinttolaiskirjeen alusta ja kirjaan sen tähän: ”Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.”

Sinä, rakas Lähimmäiseni, joka kärsit tällä hetkellä, joka olet masentunut, voimaton tai itseesi pettynyt, muista, että Vapahtajamme Jeesus Kristus tulee avuksesi, kun Häntä avuksesi huudat. Taivaallinen Isämme, on rukouksen päässä Sinusta. Vaikka tuntisit itsesi kuinka yksinäiseksi tahansa, Isä on valmis lohduttamaan ja auttamaan Sinua, kun Hänelle asiasi kerrot. Hän kuulee Sinua yöllä ja päivällä. Hän rakastaa Sinua iankaikkisella rakkaudella. Sinä olet Hänelle tärkeä ja rakas, koska Jeesus Kristus on Vapahtajasi. Rukoilen, että uskot itsesi Jumalan hoitoon.

”Oi Jeesus, lohdutukseni ja autuus riemu sieluni, sinulle kiitokseni soi, kun uuden aamun koitti koi. Yön yli jälleen suojelit, vahingot, vaarat karkotit. Mä kaiken , Jeesus armias, taas suljen armohuomahas, niin ruumiini kuin sieluni ja kotini ja perheeni, myös lähimmäiset, ystävät ja päivän työt ja tehtävät. Oi Isä näitä rukoilen ja turvaan nimeen Jeesuksen. Korvasi kuulkoon huutoni ja heikot huokaukseni. Se sieluni on toivomus ja sydämeni uskallus.” Virsi 538: 1,2 ja 6

Tänä aamuna, 24.9.2010, rakkaudella Mummi

torstai 23. syyskuuta 2010

Hyviä töitä varten

Rakas Lähimmäiseni, tänä aamuna ajattelen omaa käytöstäni seurakuntalaisena. Olenko kuulolla, kun kävelen Vaasan kaduilla. Kuulenko Pyhän Hengen kehotukset huomata ja auttaa, kun näen avun tarvitsijan. Rohkenenko ryhtyä tekoihin vai kuljenko ohi? Otanko yhteyttä uskomattomaan lähimmäiseen, jonka Pyhä Henki on nostanut rukouksiini? Vai keskitynkö itseeni ja hyvinvointiini.

Mitä on oikea seurakuntalaisena ja Jeesuksen seuraajana eläminen? Ef. 2: 4-10. puhuu meille mitä varten Jumala on meidät kuolleista herättänyt elävään uskoon: ”Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suunnattomasti, että hän teki meidät rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meille paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotu Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.”

Tämä teksti opettaa meille, että Jeesus on meidän Lähteemme, josta kumpuaa elämä meissä. Kun elämme Hänen seurassaan ja kuljemme Hänen askeleissaan Hän ohjaa Pyhän Hengen kanssa kulkuamme. Hän avaa silmämme näkemään avun tarvitsijat, Hän kehottaa lähtemään kärsivän luo, Hän antaa sisällön päiväämme, kun sitä rukoillen pyydämme. Silloin olemme Jeesuksen lähettiläitä ja ihmiset huomaavat, että Jeesus elää meissä. Hekin kiinnostuvat Jeesuksesta ja ottavat Jeesuksen elämänsä Herraksi. Näin Jumala tahtoo hyvän sanomansa etenevän. Toimimmeko näin, pyyteettömästi, vai kansoitammeko ensimmäisiä sijoja seurakunnassa. Tämä on meille itsetutkistelun paikka, rakas Lähimmäiseni. Pyhä Henki meitä siinä ohjatkoon!

Tänä aamuna, 23.9.2010, rakkaudella Mummi

maanantai 20. syyskuuta 2010

Ehtoollisen siunaus

Hyvää huomenta, rakas Lähimmäiseni, kello on viisi tänä syysaamuna. Lämpötila ulkona on neljä astetta. Sumu on kietonut maiseman pehmeään vaippaansa. Kosteaa ilmaa on helppo hengittää. Kiitos nousee sydämestä. Syksy kaikkine ilmeineen on ilo silmälle!

Eilen iltarukouksen jälkeen avasin ”Hiljaisuuden rukouksia”, rukouskirjan. Rukous oli kuin minulle kirjoitettu, liitän sen Sinulle, toivon, että se puhuttelee Sinuakin: ”Herra - sinä et koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua. Aina löydät uusia keinoja näyttääksesi, että rakastat minua tällaisen kuin olen. Kun ahdistus ja voimattomuus saavat minut lukkoon, enkä näe mitään mahdollisuuksia, silloin kohtaat minut, olet voimakkaasti läsnä. Kun apeus tunkeutuu koko olemukseeni eikä millään näytä olevan merkitystä, silloin minussa syntyy ilo siitä, että sinä pidät minua kädestä. Kun tuomitsen itseni ja velka on suuri, silloin nostat minut pystyyn ja annat anteeksi. Kun tiedän, että olen pettänyt sinut enkä ole lainkaan luottamuksesi arvoinen, silloin ohjaat minut uusiin tehtäviin, itse valmistamiisi tekoihin. Kun tulen suuressa tyhjyydessäni, sinä otat minut majaksesi antaessasi minulle itsesi pyhässä Ehtoollisessa. Herra – en ymmärrä valtakuntasi mittapuita, mutta tahdon kiittää Sinua kaikesta sydämestäni.”

Eilen olin kirkossa seurakuntayhteydessä. Tyhjänä ja sekavin tuntein polvistuin ehtoollispöytään. Sinä siunasit ja ravitsit, Jeesus, minut iloon ja kiitollisuuteen. Sinä rohkaisit, Pyhä Henki, että mitään ei tapahdu Jumalan sallimatta. Kuinka usein toimimmekaan niin kuin Pietari, kun hän katsoi omiin mahdollisuuksiinsa, hän alkoi vajota. Jeesus on meidän valomme ja voimamme. Jeesuksen armo riittää vapauttamaan meidät kaikesta synnistä. Hän antaa rauhan. Hän vahvistaa ja varustaa meidät kaikenikäiset jokaiseen päivään, kun katsomme ja turvaamme Häneen. Ole ylistetty kolmiyhteinen Jumala! Sinä korjaat särkyneen ja hoidat silloin, kun epätoivo iskee, kiitos siitä!

Tänä aamuna, 20.9.2010, rakkaudella Mummi

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Seurakuntayhteys

Herään kello kolme. Ajatukset ovat eilisessä. Parikymmentä seurakuntalaista oli pastorinsa kanssa miettimässä, mitä on seurakuntayhteys ja miten voimme elävöittää Tuomas-messu-yhteisöä. Rukouksella! Seurakunta on Jumalan, Tuomas-messuun kokoonnumme Jeesuksen nimessä. Kaikki apu tulee Jumalalta. Ilman Häntä me emme voi mitään tehdä.

Kuunnellaanpa mitä ohjeita Pietari antaa seurakuntalaisilleen: ”Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, jakakaa toistenne ilot ja surut, rakastakaa toisianne ja olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä. Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen. Sillä se, joka tahtoo rakastaa elämää ja haluaa nähdä hyviä päiviä, hillitköön kielensä pahoista sanoista ja huulensa valhetta puhumasta. Kääntyköön hän pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen.” 1 Pietari 3:8-11.

Tässä meille on sana, joka kehottaa meitä parannukseen. Jeesus haluaisi meidän seurakunnassa elävän Pyhän Hengen yhteydessä, toinen toistamme tukien, rehellisessä rakkaudessa. Joh. 17- luvussa Jeesus kertoo tästä yhteydestä ja toteaa, että maailman ihmiset uskovat Jeesuksen tulleen maailmaan pelastamaan kaikki ihmiset, kun he näkevät totisen yhteyden seurakunnassa. Siinä on meillä herätyksen avain. Onko meillä voimaa tarvittavaan parannukseen? Me tarvitsemme rukousta Isän edessä. Pyydetään, että Hän tulee avuksemme tuomaan yhteyden ja voiman.

”Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä - minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut.” Joh. 17:22-23. Rakkaat sisaret ja veljet, rakastakaamme toisiamme totuudessa!

Tänä aamuna, 19.9.2010, rakkaudella Mummi

perjantai 17. syyskuuta 2010

Pyhästä Hengestä

Rakas, Lähimmäiseni, eilen minulla oli ystävä, joka janosi tietoa Pyhästä Hengestä. Roomalaiskirjeen kahdeksas luku kertoo selkeästi Pyhästä Hengestä, Jumalan kolmannesta persoonasta. Lue Sinäkin, ystävä, koko luku. Se lääkitsee ja vahvistaa Sinua tämän päivän matkallasi.

”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut Sinut synnin ja kuoleman laista.” Jakeet 6-9: ”Sillä lihan mieli on kuolema, mutta Hengen mieli on elämä ja rauha; sen tähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.” Jakeet 14-16: ” Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette ole saaneet orjuuden Henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ”Abba, Isä!” Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.” Jae 26: ”Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niin kuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.”

Luvun lopussa Paavali iloitsee Jeesuksen Kristuksen lujasta liitosta omiensa kanssa: ”Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Kiitetään, ystävä, siitä, että Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesuksen armotyötä! Ole siunattu!

Tänä aamuna, 17.9. 2010, rakkaudella Mummi

tiistai 14. syyskuuta 2010

Sinun turvasi

Rakas Lähimmäiseni, viidennen Mooseksen kirjan luvussa 33, Mooseksen siunaus, on meille kaikille tärkeä jae: ” Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.”

Tapani Suonto puhui eilen illalla koskettavasti ajasta, jossa elämme. Hän sanoi, että näiden päivien käsikirjoitus on luettavissa Raamatun sivuilta. Jeesuksen paluu on lähellä. Pahuus lisääntyy ja tulee vaikeita aikoja. Ajan merkit ovat edessämme. Meille, jotka panemme toivomme Jumalaan, sanotaan, että nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne aika on lähellä.

Mutta kuinka on niiden laita, jotka eivät tunne Jeesusta? Menehtyvätkö he peljätessään, mikä maan piiriä kohtaa? Rukoillaan suurena rintamana, kaikki uskovat yhdessä, että Jumala sytyttää Hengen tulet, tähän rakkaaseen Suomen maahamme, että kaikki suomalaiset löytävät Vapahtajansa ja turvansa Jumalassa. Rukoillaan maamme päättäjien puolesta, että Jumalan tulet syttyisivät heidän keskuudessaan ensin ja että ne leviäisivät sitten koko kansan keskuuteen. Erityisesti muista, Isä, kansamme lapsia, nuoria ja vanhuksia!

Jumala on luvannut olla kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. Sen tähden me tiedämme, että ”vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat” meidän ”turvamme on ikiaikojen Jumala ja meitä kannattavat iankaikkiset käsivarret.”

Taivaallisen Isän eteen saamme kantaa kaikki rakkaamme joka päivä ja kertoa omin sanoin Hänelle ilomme ja surumme. Hän ”ilolla iloitsee”, kun Hänen kasvojensa eteen tulemme siunattaviksi. Käytetään tätä Jumalan lasten etuoikeutta runsaasti, sillä Isällä on hyvä tahto meitä kohtaan. Herra siunatkoon Sinua, Lähimmäiseni, Pyhällä läsnäolollaan!

Tänä aamuna, 14.9.2010, rakkaudella Mummi

maanantai 13. syyskuuta 2010

Jumalanpalvelusyhteys

Eilinen, sunnuntai oli ihmeellinen päivä. Sain olla kaksi kertaa jumalanpalveluksessa ja ehtoollisella. Jeesus sanoo ehtoollisen nauttimisesta: ”Niin usein kuin te sen teette, tehkää se minun muistokseni.” Oli ilo käydä armoaterialla kaksi kertaa samana päivänä. Jeesuksen armo ja siunaus oli läsnä molemmilla kerroilla.

Jumalanpalveluksessa kello 10 saimme, seurakunnan keskellä, mieheni kanssa kiittää Jumalaa Hänen huolenpidostaan ja rakkaudestaan 50-vuotisen avioliittomme aikana, ja pyytää siunausta kaikkeen tulevaan jäljellä olevaan yhteisellä kotimatkalla. Vapaus ja ilo sydämissä palasimme kotiin.

Tuomas messussa kello 17 saimme olla seurakuntalaisten yhdessä valmistamassa jumalanpalveluksessa. Sana oli sama kuin aamulla, mutta juhlan toteutus oli erilainen. Kuinka toivoisinkaan niiden seurakuntalaisten, jotka eivät käy aamujumalanpalveluksissa, löytävän Tuomas messun omaksi Jumalan kohtauspaikaksi. Eilen minua puhutteli erityisesti synnintunnustus. Rehellinen nuorimies tunnusti syntinsä ja kertoi laiminlyöntejään Jumalalle. Minä sain jokaisen kohdalla sanoa: ”Herra armahda minua.” Oli tosi hyvä kokemus kohdata syntinsä nimeltä mainiten.
Kun pappi antoi synninpäästön, sai uskoa kaikki anteeksisaaduiksi ja nekin synnit, joista ei tiennyt.

Tuomas messussa orkesteri säestää kuoroa, joka toimii esilaulajana. Laulut ovat puhuttelevia uusia hengellisiä lauluja. Seurakuntalaiset saavat liikkua messun aikana, saavat kirjoittaa esirukouksia ja käydä alttarilla siunattavina. Jumala toimii ja siunaa monella tavalla seurakuntalaisiaan.

Tuomas messussa siunaa myös yhteinen juhlan valmistelu. Kuukauden ajan rukoillaan seuraavalle messulle Jumalan läsnäoloa ja siunausta. Monet tehtäviin lupautuneet seurakuntalaiset valmistautuvat rukoillen yhteiseen juhlaan. Tule Sinäkin osallistumaan ja kokemaan tätä yhteyttä!

Tänä aamuna, 13.9. 2010, rakkaudella Mummi

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Jeesus, lohduttaja

Rakas Lähimmäiseni, Kun avaan Raamatun, edessäni on ystävän lähettämä lohdutuskortti, jonka sain silloin, kun sisareni lähti Taivaan kotiin. 2 kor. 1: 3-4 : ”Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.”

Tuossa kortissa on kauniita kukkia, ja kädessä kortti, jossa lukee: Ystäväni Sinulle. Muistan, kuinka rukouksessa sain tarttua Jeesusta kädestä ja kertoa Isälle kaipuuni ja suruni sisaren poismenon johdosta. Silloin Jeesus oli vierelläni, ystävänä, jolle puhuin asiani. Tuo Ystävän lähettämä sana, muistutti parhaasta ystävästämme Jeesuksesta Kristuksesta, joka on todellisesti läsnä joka hetki, kun Häneltä apua ja lohdutusta tarvitsemme. Hän on myös läsnä ilossa, kaikissa elämämme hetkissä.

Muistan, kuinka eräs terapeutti joskus kirkossamme vakuutti: ”Jeesus on kanssasi siellä montun pohjalla, puhu asiasi Hänelle, niin kuin puhut ystävällesi. Jeesus kuulee, ja Hän, joka kaiken on kärsinyt, voi kärsiviä auttaa.” Jeesus on nostanut minutkin ylös montun pohjalta. Hän on voimallinen tänäänkin auttamaan jokaista, joka Häntä avukseen huutaa.

”Oi Jeesus auttaja ja armon antaja, syytönnä synnit kannoit, elämän meille annoit. Taivaassa valtiaamme rukoilet puolestamme. Myös minut lunastit, myös minut pelastit, vapaaksi orjan ostit, elämän tielle nostit. Nyt kuljet rinnallani kaikissa vaiheissani. Siis kuulun sinulle ja sinä minulle. Veljeksi synnyit vaivaan, veit minut riemuun taivaan, oi Jeesus, auttajani ja kaikki kaikessani. Taas armolahjoilla kansaasi virvoita. Tuo terveyttä meille ja johda rauhan teille. Hengellä meidät täytä, armosi syvyys näytä. Nyt kaikki laulakaa, kiitosta veisatkaa! Ylistä, Herran kansa, Jeesusta armostansa. Toivossa riemuitkaamme. Jo saavu, Jeesus. Amen” Virsi 272

Tänä aamuna, 12.9. 2010, rakkaudella Mummi