lauantai 17. heinäkuuta 2010

Jumalalle kiitos ja kunnia!

Kiitos Jumalalle, nyt alkaa helpottaa tuo pitkään jatkunut helle! Herään lauantaiaamuun vasta kello seitsemän. Olen nukkunut hyvin. Ulkona lämpötila on 15 astetta. Kun menen ulko-ovelle hengittelemään raikasta aamuilmaa, nuori jänis, joka on löytänyt yösijansa rapun alta, havahtuu, ja loikkii tiehensä. Taivas on huikean sininen! Ei näy ainuttakaan poutapilveä. Lämpö voi nousta vielä päivän mittaan. Herra, siunaa kaikkia kuumuudesta kärsiviä, ja varjele kaikki auringonottajat liialta säteilyltä, kiitos!

Kiitos Sinulle, rakas, Taivaallinen Isä, siitä, että otit pois minulta sen eteisvärinän! Vaikka helle on pannut hikoilemaan jatkuvasti, on se jokakesäinen ahdistus ollut poissa: se tunne, ettei jaksa hengittää, se puristava tunne sydänalassa. Totisesti, Sinä Isä, olet Kaikkivaltias, lastasi kuuleva Jumala! Kun sain eteisvärinän viime lokakuussa, nostin käteni taivasta kohti ja sanoin: ”Ota, Jumala, tämä minulta pois!” Samalla hetkellä kohtaus loppui! Minun ei tarvinnut selitellä mistä on kysymys, eikä Jumala kysellyt. Rukousvastaus tuli heti! Samalla tavalla Hän otti minulta pois päänsäryn lähes neljäkymmentä vuotta sitten, eikä minulla ole ollut päänsärkyä kertakaan sen jälkeen. Tänään haluan kiittää ja kunnioittaa rukouksia kuulevaa Taivaallista Isääni! Turvaudu Sinäkin, Lähimmäiseni, Jumalaan, meidän iankaikkiseen apuumme, joka on pelastanut meidät, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, omiksi rakkaiksi lapsikseen! Hän kuulee Sinua ja minua ja vastaa silloin kun Hänen aikansa on!

Kiitetään yhteistä Isäämme virren 329 sanoilla! ”Kiitos nyt Herran! Hän korkein on kuninkahamme. Pyhänä soikohon nimensä veisatessamme. Oi kristityt, hartaalla mielellä nyt soikohon hallelujamme! Kiitos nyt Herran! Hän kaiken on alku ja Luoja. Siipeinsä varjossa meillä on turva ja suoja. Huomaatko sen, kuinka on uskollinen armon ja autuuden tuoja? Kiitos nyt Herran! Hän elämän meille on luonut. Hän terveen ruumiin ja mielen on lahjaksi suonut, myös sairaille, kaikille särkyneille turvan on sanassaan tuonut. Kiitos nyt Herran! Hän siunaten töitämme johtaa antaen armonsa auringon päällemme hohtaa. Muistakaa vaan nyt hänen rakkauttaan meitäkin, lapsiaan, kohtaan. Kiitos nyt Herran, kun nimeensä luottaa me saamme, eläissä, kuollessa turvata Vapahtajaamme. Jeesus hän on , hänelle kaikukohon kiitos ja kunnia! Amen.

Tänä aamuna, 17.7. 2010, rakkaudella Mummi

Ei kommentteja: