torstai 14. huhtikuuta 2011

Katkeruus myrkyttää

Rakas Lähimmäiseni, elämme syvää paastonaikaa, pääsiäisjuhla on jo viikon päästä. Vapahtajamme kärsimys pitkäperjantaina ja voitto kuolemasta pääsiäisenä ovat esillä seurakunnissa. Hiljaisella viikolla meillä on mahdollisuus joka ilta syventyä Jeesuksen kärsimystiehen. ”Maistakaa ja katsokaa kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!” kutsuu psalmi 34. Mennään kaikki kuulemaan, kuinka paljon Hän meitä rakasti! Olkoon pääsiäisesi siunattu, rakas Lähimmäiseni!

Työtoverini kysyi minulta eräänä päivänä: ”Mikä eläin haluaisit olla?” Kysymys tuntui hassulta, mutta vastasin empimättä: ”Pääskynen”. Kotona tein miehelleni saman kysymyksen. Hän vastasi: ”Karhu”. Sisintäni kutkutti Jumalan huumorintaju, johdattaa nyt yhteen karhu ja pääskynen. Näin Hän viisaudessaan näki hyväksi. Jumala johdatti meidät yhteen kolmen vuoden odotuksen jälkeen. Tunsimme, että olemme luodut toisillemme. Vaikeita aikojakin oli, varsinkin silloin, kun koppihöperönä katkeruudessani syytin perhettäni onnettomuudestani. Omaa syyllisyyttäni en uskaltanut kohdata. Kiitän hyvää Jumalaa hyvästä perheestäni, kaikki sairaat oikkuni he kestivät ja ymmärsivät pahan oloni. Jeesuksen tulo elämääni rauhoitti mieltäni, mutta silloin kun itsetuntoani satutettiin, vanha katkeruus heräsi ja haavat aukesivat. Sain Jumalalta suoran opetuksen eräässä tällaisessa tilanteessa. Olimme Lapissa hiihtämässä. Mieheni teki sopimattoman liikkeen ja sanoi jotain sellaista, josta tulin haavoille. Jättäydyin kauas hänestä ja aloin purkaa pahaa oloani Jumalalle. Moitin Jumalaa siitä, että Hän oli antanut minulle miehen, joka näin pilaa lomamatkani. Majapaikassa mies oli mennyt saunaan. Minä polvistuin sängyn viereen ja itkin pahaa oloani. Jumala osoittikin sormensa minua kohti ja sanoi: ”Rukoile, että voit unohtaa kärsimäsi pahan!” Tunsin pienuuteni ja itsekkyyteni. Jumala asetti minut nöyrälle paikalle, häpesin käytöstäni. ”Anna anteeksi, Jumala, lupaan rukoilla, että Sinä päästät minut katkeruudestani kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat minua vastaan rikkoneet.” Kun mieheni tuli saunasta, hän ihmetteli itkuani. Kerroin hänelle mitä Jumala oli minulle sanonut. Pyysimme toisiltamme anteeksi. Jotain suli meidän molempien sydämissä. Jumala hoiti meitä molempia anteeksiannon ja armon rauhalla!

Tänä aamuna, 14.4.2011, rakkaudella Mummi

4 kommenttia:

Nurkkalintu kirjoitti...

Kultainen Mummi, kiitos tästä kirjoituksestasi!
Kävin eilen kipeää taistelua tunne-elämässäni ja nyt tämä kirjoituksesi on kuin ajoitettu minulle ja itkuilleni.
Kuulin eilen uutisia entisistä ystävistämme ja tuntui, että kaikki heidän aiheuttamansa haavat avautuivat uudelleen.
Olin itseeni hirveän pettynyt, sillä luulin jo päässeeni kaiken kauheuden yläpuolelle, koska olin jo kauan sitten antanut heille anteeksi kokemamme vääryydet.
Nyt kuitenkin kaikki tuli kuin hyökynä päälleni ja iltapäivän loppu oli yhtä itkua ja katkeraa mieltä. Ryvin aika tovin itsesäälissä. Sieluni huusi Jumalalta apua. Sanoin, että minähän jo kauan sitten annoin heille anteeksi, miksi siis reagoin nyt näin voimakkaasti? En saanut vastausta, mutta sanoin Jumalalle, että annan heille anteeksi taas tänäänkin kaiken sen, mikä aiheutti tämän kivuliaan kokemuksen menneisyydestä.

Siunausta pääsiäisen aikaasi!

Kirsti kirjoitti...

Hei Mummi rakas,tämä kirjoituksesi taas lohdutti ja toi esille uutta toivoa,kun jo anteeksiannetut tapahtumat nostavat päätään.
Minulla on ollut samanlaisia tuntemuksia,olen sanonut Jumalalle;miksi minulle piti käydä näin,miksi he kohtelivat minua niin,miksi en saanut terveita palikoita elämääni.
Olen käynyt Jumalan edessä näitä läpi,
olen antanut anteeksi,ja kuitenkin ne ovat tulleet myöhemmin voimakkaasti mieleeni, kuin en olisikaan antanut anteeksi.
Kuitenkin tiedän,että olen antanut anteeksi,vaikka ne asiat kohdallani usein täyttää sisimmän sellaisena suruna.

Kiitos Mummi ja runsasta siunausta!

mummi kirjoitti...

Kiitos Nurkkalintu, Jumala otti varmaan nyt pois tuskasi, kun sydämestäsi annat heille anteeksi kokemasi pahan. Jeesus hoitaa haavat terveiksi rakkaudellaan. Siunattua pääsiäistä Sinullekin! Mummi

mummi kirjoitti...

Kirsti rakas, me usein katselemme itseämme ja saamme tuskamme taksisin. Silloin kannattaa mennä Isän eteen ja kertoa Hänelle asia. Vähitellen rakkaus voittaa ja asiaa ajttelee kuin mennyttä pahaa unta. Katkeruus jää pois. Kokemuksesta sen tiedän. Siunausta pääsiaiseenne! Luotetaan Jumalan voimaan Jeesuksessa! Mummi