Rakas Lähimmäiseni, Luther antaa meille hyvän ohjeen, että oppisimme sietämään kärsimyksiä lähimmäisiltämme. Pitkämielisyys ja ymmärtäminen on tarpeen. Anteeksiantamus on Jeesuksen lahja elämäämme:
1. Kor. 12:27
Te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. Näillä
sanoilla meitä kehotetaan harjoittamaan veljellistä rakkautta ja
estämään riitaa ja eripuraisuutta seurakunnassa, ettei kukaan pitäisi
kuormaansa liian raskaana, kun saa veljien taholta jotakin kärsiä.
Päinvastoin meidän on tiedettävä, että keskuudessamme on välttämättä
oltava paljon heikkoutta ja eksymistä. Saamme vihastua siitä yhtä vähän
kuin jos puraisemme kieleemme, raapaisemme silmää tai loukkaamme
jalkamme.
Ajatelkaamme näin: Tämä on oma jäsenesi, veljesi ja lähimmäisesi.
Minkäpä sille voi. Hän ei ollut varuillaan eikä voinut välttää. Ei hän
sillä pahaa tarkoittanut tai se tapahtui heikkoudesta ja
ymmärtämättömyydestä. Sinua on loukattu ja olet siitä murheellinen,
mutta ethän silti tahdo repiä irti jäsentä omasta ruumiistasi? Onhan se
vain vähäinen kipinä. Sylkäise siihen, niin se sammuu, ettei perkele
myrkkyhengellään tai pahoilla kielillään pääse lietsomaan siitä
sammumatonta tulta nostamalla sellaisen riidan ja eripuran, ettei mikään
sopu ole mahdollinen. Siitä kärsii koko seurakunta.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)
Rakas Jumala, anna meille pitkämielisyyttä toisiamme kohtaan ja opeta meitä keskustelemaan ja sopimaan loukkaukset, Jeesuksen nimessä. Aamen.
Tänä aamuna, 27.8.2011, rakkaudella Mummi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Niin on.
siinä meillä onkin opettelemista emmekä itse siitä selviä jos ei Taivaan Isä auta.
Siunausta!
Uskotaan, että Isä kuulee rukoukset ja Jeesus on läsnä kun sovimme loukkaukset. Kunpa saisimme viisautta, ettemme toisiamme luokkaisi. Herra auta! Mummi
Lähetä kommentti