sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Rukous ja usko

Rakas Lähimmäiseni, herään neljältä virkeänä ja kiitollisena siitä, että sängystä noustessa ei tunnu lonkkakipua. Isä on asettanut sen ennalleen! Virsijumppa on lempeä apu, rukouksen jatke! Kiitos, Isä, että Sinä autat sitä, joka uskoo Sinun apuusi! Kokeile ystävä Sinäkin virsijumppaa, siinä usko kasvaa ja hervonneet jalat kohenevat! Tämä on vain mummin puhetta.Tarjolla on runsaasti Jumalan Sanaa rukouksen kuulemisesta tälle päivälle. Mennään seurakuntaan sanankuuloon!

Päivän aihe on rukous ja usko. Mooses 32: 23-32 Jaakob sanoo Jumalalle: "En päästä sinua, ellet siunaa minua!" Psalmissa 25: 1-10. psalmista rukoilee: "Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi, johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä simä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää." Luukas 7: 32-50, Fariseuksen aterialla syntinen nainen anoo armahdusta itkemällä ja hoitamalla Jeesuksen jalkoja. Jeesus ymmärtää, armahtaa ja asettaa naisen esimerkiksi fariseukselle. Jeesus sanoo naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksiannetut."

Jaak. 1: 2-6 Jaakob opettaa meitä rukoilemaan uskossa: "Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät, ettekä missään puuttuvaiset. Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisutta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille auliisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan. Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä, sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee."

Isä, lisää meille uskoa siihen, että Sinä ymmärrät huokauksemmekin ja kuulet rukouksemme, kun Jeesuksen nimessä rukoilemme! Ja anna luottamus siihen, että Sinä haluat auttaa meitä! Aamen.

Tänä aamuna, 1.3. 2015, rakkaudella Mummi

2 kommenttia:

Metsäntyttö kirjoitti...

Usein on kyllä pakko huutaa kuin sekin isä, joka toi poikansa Jeesuksen parannettavaksi: minä uskon, auta minun epäuskoani... Ihanaa, että lonkkasi ei ole nyt kipeä:)

mummi kirjoitti...

Rakas Metsäntyttö, näin on, uskomme on heiveröinen. Usein yllätymme uskomattomasta avusta, muistetaan silloinkin kiittää! Mummi