perjantai 7. elokuuta 2015

Kiitos luovuuden lahjasta!

Rakas Lähimmäiseni, eilen illalla vaasalaiset olivat liikkeellä. Oli taiteiden yö. Satoja autoja kertyi kasarmintorille. Oli ilo nähdä niin paljon lapsiperheitä liikkeellä kauniissa kesäillassa. Oli teatteria, näyttelyitä, monenlaisia esityksiä ja myyjiä katujen varsilla. Oli pienoisia kahviloita ja makkaranpaistajia. Jokainen sai valita mieleisensa tavan elää kotikaupungin kansanjuhlaa.

Minä istuin ystävien seuraan Tornin pihakatsomoon. Oli musiikkia, tanssia, runoa, ilolla vastaanotettavaksi. Yläkerrassa oli taidekerhon taidenäyttely. Jokainen jäsen sai ainakin yhden työn mukaan. Minä säikähdin liian punaisia töitäni, koska innostuin työstämään unikoita, ja nehän loistivat pihallani punaisina.

On ilo, että me kaikenikäiset saamme kokeilla taitojamme. Saamme harjoittaa niitä lahjoja, jotka olemme Jumalalta saaneet. Kuinka pitkä yksin kotona asuvan ihmisen eläkepäivä onkaan, jos ei saa vaihtelua harrastuksista. Moninaiset ovat tavat elävöittää paiväänsä. Minä nautin väreistä, jotka ilahduttavat silmää, ja sanoista, jotka voi hioa runoiksi.

Vaasan kansalaisopistossa meitä opetti sanojen hiomisessa luova opettajamme Maria Manner. Koko talven iloitsimme Marjan opetuksesta ja toistemme hienoista ajatuksista, kokonaisuuksiksi puetuista. Yhteinen antologiamme, "Näkymätön menneen silta" syntyi Marian osaavissa käsissä. Kasarmi 13 kirjapöydältä ostin minäkin muutaman lahjakirjoiksi.. On mielenkiintoista lukea kirja kokonaan.

Luovuudesta, runojen syntymisestä kirjoittaa opettajamme Maria näin:
: "Äiti luki meille usein Sanojen sateessa sieluni virkistyi ja jokin minussa alkoi itää, vihertää, työntää kaipuutaan kohti valoa. Minun ajatukseni puhkesivat kuviksi, kulkivat kauas, kasvoivat, lainehtivat laajoina kukkaniittyinä. Lopulta minä päätin sanoa jotain sanat tahtoivat juosta paperille ottaa oman muotonsa. Ne juoksivat kirjainjonoiksi, jotka venyivät ja täyttivät valkean paperihangen."

Tänä aamuna, 7.8.2015, kiitän luovuuden lahjasta! Mummi





1 kommentti:

Tanja Lehtinen kirjoitti...

Kiitos tästä mitä jaoit!
Ahdingossa ja erämaassa kaiketi minuakin kasvatetaan luottamaan.