tiistai 24. toukokuuta 2016

"Hyvä Paimen rakastaa, pientä, pientä karitsaa!"

Rakas Lähimmäiseni, jokohan nyt tulee oikea kesä, kun aamutuimaan on 12,9 astetta, eikä tuule yhtään. Olemme saaneet hytistä merituulen kourissa koko kevään. Kiitos, Isä,   kesästä! Kiitos Jeesuksen paimenhoidosta!

Aamun sanaksi valitsen  Joh. 14.4: "Lasketuuaan ukos kaikki lampaansa, hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska he tuntevat hänen äänensä."

Juha Vähäsarja jatkaa: "Paimenen ääni ei välttämättä ole kova, mutta sen voi tunnistaa. Lampaat eivät seuraa vierasta ääntä, vaan ainosataan tuttu ääni saa ne liikkeelle. Vieraita ääniä on paljon. Osa niistä matkii oikean paimenen ääntä, mutta tarkkaavaiset eroittavat oikean ja väärän kutsun.
Jumalan sanasta irtaudutaan yhä kauemmas tänä päivänä - myös kristityiksi itseään nimittävien keskuudessa. Siitä seuraa "järkiuskontoa", armon julistusta ohi Golgatan ja hurmahenkisyyttä. Jos irtautuu sanasta, altistaa itsensä tuulten vietäväksi, eikä sen tien päässä taida löytyä taivasta. Sana alle asettautuminen, elämänsä ojentaminen sen mukaan kaikessa yksinkertaisuudessaan vie perille. Sillä tiellä on heikonkin mahdotonta eksyä."

Tänä aamuna, 24.5.2016, rakkaudella Mummi.

2 kommenttia:

Siunattuja lukuhetkiä kirjoitti...

Juha Vähäsarja kirjoittaa tästäkin aiheesta hyvin ja viisaasti, kuten aina. On tärkeää pysyä Jumalan sanassa.

mummi kirjoitti...

Kiitos, rakas Vanha virsi, Jumalan Sana on meidän jalkaimme lamppu ja valkeus meidän teillämme! Mummi