maanantai 27. heinäkuuta 2009

Jumala on rakkaus

Paavali on kirjoittanut iki-ihanan ylistyslaulun Jumalan rakkaudesta. Se on ensimmäisen Korinttolaiskirjeen kolmastoista luku. Se alkaa näin: "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi." (1 Kor. 13:1-2)

Sitten Paavali kuvaa rakkauden täydelliset ominaisuudet ja sanoo lopuksi: "Rakkaus ei koskaan häviä." Ei voi hävitäkään, koska rakkaus on Jumalassa ja Jumala ylläpitää maailmaa ja elää iankaikkisesti. Jumala lähetti meille Jeesuksen rakkaudesta ihmistä kohtaan. Tänäänkin Jumala kutsuu meitä yhteyteensä Jeesuksen kautta, ja antaa Puolustajan, Pyhän Hengen, jokaiselle, joka huutaa avuksi Herraa ja turvautuu Vapahtajaansa.

Muistan hyvin ajan ennenkuin Jeesus tuli minun elämäni Herraksi. Elin täysin laput silmillä katutasossa. Murehdin eilisiä töppäyksiäni, pelkäsin huomista, selviänkö siitä ja kulloisenkin hetken elin kuin unessa. Kuinka olisin jaksanut elää käsilläolevaa hetkeä, kun piti kannatella koko kaaosta omassa varassaan itsekeskeisesti. Kun Jeesus tuli, Hän todella synnytti minut uuteen elämään. Sain anteeksi kaikki töppäilyni ja sain jättää huomisen Hänen huolekseen. Käsillä olevaan elämään tuli pituus iankaikkisen rakkauden ja pelastuksen tähden, leveys, kun Jeesus opetti rakastamaan itseäni, rakkaitani ja lähimmäisiäni, korkeus Jumala-yhteyden kautta ja syvyys, kun Jeesus johdatti Sanaan ja antoi ymmärryksen tyytyä Jumalan tahtoon, elää sitä elämää, joka on minua varten tässä ja nyt. Sain elää pelastettuna ja Jeesuksen armon varassa jokaisen päiväni ja ajatella omilla aivoillani. Tuli ilo ja turvallisuus!

Paaavali lopettaa rakkauden ylistyslaulunsa näin: "Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus."

Tänä aamuna, 27.7.2009, ilolla Mummi