torstai 23. heinäkuuta 2009

Rukous on Jumalan lahja

Rakas Lähimmäiseni, ajattelepa mikä etuoikeus meille on annettu rukouksessa. Pyhä Jumala, maailmankaikkeuden Luoja, haluaa meidät lapsensa läheiseen, henkilökohtaiseen, yhteyteen kanssaan. Saamme puhua asiamme kukin omalla tavallamme Isälle, joka kuulee meitä ja vastaa ajallaan. Muistetaan myös kuunnella, sillä Isälläkin on meille asiaa. Jeesus opettaa, ettei kannata jäädä murehtimaan asioita, vaan viedään ne kiitoksen kanssa Isän tietoon, Hän toimii tässä ajassa.

Jeesus itse oli jatkuvassa rukousyhteydessä Isän kanssa. Mekin voimme rukoilla missä tahansa, liikkuessamme tai työtä tehdessämme. Rikkumaton yhteys syntyy kuitenkin omassa rukouspaikassa, kun ympärillä on hiljaista. Minä koen, että Raamattu on hyvä olla saatavilla, sillä Isä voi puhua Raamatun sanan kautta. Jeesus opetti Isä-meidän rukouksen (Matt. 6:9-13). Samassa yhteydessä Hän opetti rukouksesta, ettei pidä tyhjää hokea. Jumala tietää mitä me tarvitsemme, mutta Hän haluaa kuulla meiltä itseltämme mitä meille kuuluu. Rukoillessamme Pyhä Henki on aina läsnä ja meidän on oltava rehellisiä, kun puhuttelemme kaikkitietävää Jumalaa; näin me rukoilemme Hengessä ja totuudessa. Jeesus sanoo, että Isä antaa meille anteeksi, kun mekin annamme anteeksi. Katkera sydän ei ole vapaa. Anteeksiantava ja armahdettu sydän on vapaa ja siinä sydämessä vallitsee Jumalan rauha.

Joh.16:24 Jeesus sanoo: " Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni,anokaa,niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen." Rukousvastaus tuo aina ilon. Se on ihmeellinen tieto siitä, että Jumalalle asiani on niin tärkeä, että Hän vastaa niinkuin pyydän.

Esirukouksessa puhumme Jumalalle toisten ihmisten ja yhteisten asioiden puolesta.Seurakuntaan voi jättää esirukouspyyntöjä. Meillä Vaasan Kirkossa on "arkipäivän rukoushetki" tiistaisin klo 12 syksystä kevääseen. Joka päivä saamme sielläkin kiittää rukousvastauksista. Kerron Sinulle yhden yllättävän rukousvastauksen. Eräänä syysyönä meiltä varastettiin vene, pieni tyynten päivien ilo. Luulimme menettäneemme sen. Kuitenkin kerroin Isälle surumme arkipäivän rukoushetkessä, ja pyysin, että Herra antaisi pojille synnintunnon niin, että he toisivat veneemme takaisin. Kolme viikkoa pojat taistelivat Jumalaa vastaan ja sitten he toivat veneen takaisin! Ilo täytti sydämen. Tuli täysin uskomaton rukousvastaus, mutta se osoitti meille , että Jumalalle kaikki on mahdollista!

Tänä aamuna 23.7.2009 ilolla Mummi