perjantai 20. elokuuta 2010

"Hoivatkaa toinen toistanne"

Rakas Lähimmäiseni, oletko lukenut Paavalin viisaita sanoja roomalaisille viidennentoista luvun alusta. Kirjaan osan niistä tähän: ”Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo. Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan, niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää. Hoivatkaa sen tähden toinen toistanne, niin kuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi.”

Tuo viimeinen jae tuli Lähimmäiskodin huoneentauluksi 1990-luvun alussa. Tänä kesänä, kun helle on vienyt mehut kaikista meistä vanhoista, olemme huomanneet porsliinipiirissä, että tuo Paavalin sana toimii tässä ja nyt. Ilman mitään sopimuksia, joku meistä on terästäytynyt, ja soittanut kaikille: ”Tulkaa päiväkahville, olen leiponut piirakan”! Olen ihmetellyt, miten paljon tuo yhteen kokoontuminen on virkistänyt! Helle ei ole sinä päivänä näännyttänyt. Pikku krempat ja suuremmatkin ovat unohtuneet. Uni on tullut paremmin seuraavana yönä, kun on saanut pulputtaa rakkaiden ystävien kanssa kesäpäivänä ilonsa ja surunsa yhteisen piirakan äärellä.

Jollakin on ollut runo, joku on tuonut kirjoituksen, joka on puhutellut. Joku on ehdottanut virren. Joku on tuonut lainaksi kirjan, jonka toivoo toisen lukevan. Yhdessä on viety kaikki asiamme Isän eteen. On saatu hoivata toinen toistamme ja Jeesus on hoivannut meitä! Olemme kokoontuneet vuodesta 1996 lähtien maalaamaan porsliinia. Tunnemme toisemme läpikotaisin. Nyt kokoonnumme NMKY:n tiloissa. Nuorin joukostamme on alkanut nimittää meitä nuoriksi naisiksi. Se on yhteinen vitsinaiheemme. Nuorrumme aina, kun yhteen kokoonnumme!

Ensi sunnuntaina meillä on taas kutsu, oikein pitempään matkaan, retkelle! Mieli on iloisen odottava, kun saa virkistyä yhteisestä uskosta ja jälleennäkemisestä! Kokeilkaapa, tuo sana toimii!

Tänä aamuna, 20.8.2010, rakkaudella Mummi

4 kommenttia:

Katariina kirjoitti...

Ihanaa,että sinulla ja teillä on ollut tuollaisia hyviä hetkiä yhdessä.Tästähän sai vikkiä miten itsekkin voisi tehdä.Kiitos:)

Hoivata,hoivata ja hoivata.
Tekemällä jonkin itsestä ihan pieneltä vaikuttavan asian voisikin tehdä toisen ihmisen siinä samalla onnelliseksi.
Sitä me kaikki ihmiset varmasti tänä päivänä tarvitsemme enemmän kuin koskaan ennen.Liian paljon kun törmää enemmänkin sellaiseen armottomuuteen.Siunausta rakas ystäväni♥Tämä oli minulle tärkeä postaus ja jää ajatuksiini odottamaan oikeaa hetkeä.

mummi kirjoitti...

Rakas Katariina, te nuoret ja me vanhat ainakin tarvitsemme toistemme yhteyttä. Kuinka paljon Teilläkin on yhteisiä asioita, joita voi puida Herran läsnäolossa turvallisesti, jonkin pienen tarjottavan äärellä. Kokeilkaapa luotetut ystävät keskenänne! Siunausta! Mummi

Kirsti kirjoitti...

Hei mummi,ihana kirjoitus!

Lähimmäiskodin huoneentaulu muistuttaa tärkeästä asiasta.
Kun kokoonnutte yhteen,on jollakin annettavana runo,virsi,kirjoitus tai jotain muuta sellaista rakentavaa, ja olette yhdessä vieneet asianne Isän eteen.Ihanaa yhteyttä!

Minäkin haluan hoivata ja auttaa toisia niillä resusseilla kun minulle on annettu,tai mitkä minulla on.
Siunattua retkeä teille ryhmänne kanssa sunnuntaina!
Jumala olkoon kanssasi!
Siunauksin:Kirsti

mummi kirjoitti...

Kirsti rakas, kiitos kommentistasi! Yhteys uskovien kesken on hieno asia, sen yhteyden luo Jeesus, Vapahtajamme. Häntä saamme kiittää. Sinä luot perheeseesi ihnan yhteyden, sen olen huomannut. Se on kullanarvoinen lahja heille. Ole siunattu.t Mummi