tiistai 17. elokuuta 2010

Sinulle, Lukijani

Rakas Lukijani, tänä aamuna haluan osoittaa sanani Sinulle. Olen aloittanut tämän blogini yli vuosi sitten. Silloin Jumala kyseli minulta, mikä on tärkeintä elämässäni. Vastasin Jumalalle, että Yhteys Jumalaan on elämäni tärkein asia, koska siitä lähtee koko elämäni. Täytin kuitenkin aikani puuhastelulla, joka toi aika-ajoin kovankin stressin elämääni. Sitten minut heitettiin ulos tuosta yhteydestä. Tiesin, että se oli Jumalan tahto. Pari päivää myöhemmin lapsenlapseni tuli käymään ja hän valmisti minulle tämän blogi – yhteyden.

Kun yksi ovi suljettiin, toinen ovi avautui. Jumala pani minut todistajan paikalle. Hän kysyi: ”Uskallatko todistaa uskostasi?” Kommenttiyhteyttä en uskaltanut puoleen vuoteen ottaa käyttöön. Nyt, kun se on käytössä, ja olen saanut Teitä, Ystäviä, iloitsen Teistä jokaisesta. Olette minulle rakkaita ja kannan Teitä Isän eteen muiden rakkaitteni kanssa joka aamu. On ihmeellistä, kuinka Jumala yhdistää seuraajansa!

Sinä, Lukijani, varmaan ymmärrät, että yritän näillä teksteilläni tavoittaa ihmisen, joka ei vielä tunne Jeesusta, eikä elä oikeassa Jumala- yhteydessä. Suurin toiveeni olisi, että joku internetin käyttäjä löytäisi Vapahtajansa minun todistukseni kautta, silloin elämäni ei ole jäänyt turhaksi. Sinä, Lukijani saatat tuntea minut painostajaksi, kun innoissani todistan, kuinka Jeesus otti minulta pelot pois ja Sinä pelkäät vielä, vaikka olet uskova. Minun pelkoni sisälsi koko jumalattoman elämäni. Kun Jeesus tuli, Jumalan rakkaus karkotti pelon. Hän teki uudeksi. Tiedän, että Jumalalle on mahdollista ottaa pois lentopelko tai jokin muu pelko, kun sitä Häneltä pyydämme. Jos Jumala ei pelkoa ota pois, se on Sinulle tarpeen, kiitä siitä. Me uskovat tiedämme, että Jumala on kanssamme, olimmepa missä tahansa. Ja Jeesus ei meitä jätä Indo-Kiinassakaan, vaan Hän hoitaa meitä Sanallaan ja Pyhän Hengen läsnäololla siellä yhtä hyvin kuin kotona. Tuleepa lähtömme hetki koska tahansa, Jeesus pitää meitä kädestä ja vie Isän kotiin. Kiitetään, Ystävät!

Tänä aamuna 17.8.2010, rakkaudella Mummi

3 kommenttia:

kaisa jouppi kirjoitti...

"Kyllä mun täälä kaikki tiätää" sanoi eräs hyvin pikkuinen tyttö, kun hänet oli viety puheterapeutille. Omaiset olivat huolissaan tyttösen vähäpuheisuuden vuoksi.
Niukkainen kommentsuunaus minun taholtani on johtunut ainoastaan vetelyydestä :( Vetelyyteni on hiponut ennätyslukemia juuri tänä kesänä, jona kaikki muukin on ollut ennätyksellistä.
Olen ollut samaa mieltä asioista kirjoituksissasi Lilliseni aina ja ääneen itsekseni punonut viisaita vastauksiakin :)
Tuosta edellisestä "pelkokerroin-kirjoituksestasi tuli itselleni mieleen, kuinka ihanaa on, kun saa mennä Jeesuksen luokse pelon käiverryksissä.(Esim. ukkospelko ja joskus, kun on yksin yön pimeydessä täälä aavojen niittujen keskellä).
AINA on Herra auttanut. Apu on ollut todellista. Minä en pystyisi SUKKEROIMAAN hermoherkkää itseeni millään ilveellä.
Jeesus ON ja Häneltä tulee apu pelkoihin, kuten sinä hyvin asian esille toitkin.
On Lilli varmaa, että tämän blogisi kautta moni saa apua ja iloa ja lohtua, vaikka eivät saakkaan näpylöityä vastausta :)
Jeesuksen runsasta siunausta sinulle, teille ja meittille!

Rosina kirjoitti...

Kaisa tuossa edellä jo ilmaisikin sen, mitä ajattelin kirjoittaa.
Pelkoja ja ahdistusta löytyy täältäkin, joten on hyvä lukea lohduttavia tekstejäsi aamuisin.
Kiitokset niistä!

mummi kirjoitti...

Rakkaat ystävät, Kaisa ja Rosina,kiitos sanoistanne. Iloitsen, jos joku saa lohtua ja rohkaisua. Toivon, etten lyö ketään lyttyyn enkä ole ylimielinen, sillä armon varassa elän jokaisen päiväni. Joskus olen niin iloinen ja äkkiottoinen, että se voi tuntua pahalta. Muistakaa, että olen sellainen syntyäni ja Herra on sen hyväksynyt. Kun ylpistyn, sano se suoraan minulle, rakas ystävä, että osaan tehdä parannuksen. Mummi