Samalla viivalla

Rakas Lähimmäiseni, herään kello puoli neljä nukuttuani kuusi tuntia Taivaallisen Isän sylissä. Rakkaan Teuvoni kuva on keittiön pöydällä. On hyvä sytyttää kynttilät ja rukoilla siinä Jeesuksen nimessä, että tämä päivä olisi Jumalan siunaama minun elämässäni ja kaikkien rakkaitteni elämässä, myös Sinun Lähimmäiseni! Uskon, että Isä on läsnä ja antaa meille rauhan kohdata tämä päivä Jeesuksen läsnäolossa. Ole siunattu!

Kerron Sinulle, rakas Lähimmäiseni, kuinka Herra antoi minulle tiedon siitä, että olemme Jumalan edessä kaikki samanarvoisia, Hänelle äärettömän rakkaita ihmisiä, jotka Hän haluaa kaikki lapsikseen iankaikkisen rakkauden ilmapiiriin. Siinä ilmapiirissä ei pelkoa ole.

Oli Sanan ja rukouksen ilta. Oli pääsiäisen aika. Kuuntelimme elävää todistusta Jeesuksen rakkauden työstä Gogatalla. Hän antoi henkensä meidän jokaisen ihmisen edestä, että me saamme elää vapaina Isän lapsina Isän rakkaudesta ja Jeesuksen armosta iloiten kaikki päivämme maailman loppuun asti. Kuulimme, että Pyhä Henki puolustaa meitä elämän vaikeuksissa ja opettaa meille kaiken Jeesuksesta. Sydän riemuitsi, vaikka tuohon aikaan pelko ja ahdistus olivat vielä läsnä. Kuulemassa oli muutamia kaupungin ”silmäätekeviä”, joita katselin melkein lattianrajasta käsin. Yksi edellisen blogini naisista oli myös kuulijoiden joukossa.

Alttaripöydällä oli krusifiksi ja ovensuussa oli iso pesuvati täynnä kiviä. Juontaja sanoi, että nyt jokainen joka haluaa viedä syntinsä Jeesukselle, saa hakea kiven ja viedä sen pois Jeesuksen ristin juurelle. Kaikki läksimme hakemaan kiven. Tuossa hetkessä Jumala puhui minulle voimakkaasti, että olemme kaikki samalla viivalla. Kaikki tarvitsemme Jeesuksen armoa elämäämme. Meidän ihmisten ei tarvitse pelätä eikä ”orjailla” toisiamme. Olemme kaikki heikkoja, Jumalan rakkautta janoavia matkalaisia, jotka kuljemme kohti Isän kotia.

Tänä aamuna, 25.2.2011, rakkaudella Mummi