Harhaluuloja

Rakas Lähimmäiseni, herään puoli kolmelta nukuttuani neljä tuntia. Yritän nukkua uudelleen, mutta ikävä ja kaipaus tulvii itkuna ulos. Nousen polvilleni ja itken Isän kanssa. Kiitos Isä, että sylisi on avoin itkevälle. Kiitos, että lohdutat! Anna, Herra, sanoja tähän aamuun, jatkoa eiliseen blogiin.

Jatkan Herran hoidossa kirjasen sanoilla
Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin.” Psalmi 86:11
Epätietoisuus siitä, miten minun oli uuden askeleeni jälkeen elettävä, hämmensi sydäntäni. Luulin, että on olemassa uskovan malli, johon minun olisi sovittava. En tiennyt, että Jumala kunnioittaa luomaansa ihmistä niin, että hänen persoonallisuutensa säilyy ja kirkastuu lapseksi ottamisen jälkeen. Uskovaiseksi en uskaltanut itseäni sanoa. En tiennyt, että uskoontulo ja uskossa eläminen ovat alusta loppuun asti Jumalan työtä. En osannut kuvitelle, kuinka Jumalan Sana voi lääkitä ja rohkaista pelkojen ahdistamaa ihmistä. En tiennyt, että rukous saa uuden sisällön, kun Jeesus, oma Vapahtaja, on rukouksen välittäjä Pyhälle Jumalalle. En tiennyt, että Jeesus rukoilee joka päivä Isää Sinun ja minun edestäni, enkä sitä, että Jeesus rukoilee joka päivä, että me uskovat olisimme yhtä. En tiennyt, että Sinä ja minä olemme Pyhän Hengen temppeleitä, kun olemme Jeesuksen omat. Pyhä Henki asuu meissä ja ilmoittaa meidän hengellemme kaiken Jeesuksesta ja sen mitä Jeesus haluaa meille puhua.
Luulin, että Jumala asuu kirkossa, koska sinne mennään Jumalanpalvelukseen. En tiennyt, että seurakunta kokoontuu jumalanpalvelukseen Pyhän Jumalan kasvojen eteen tuomaan sydämensä kiitoksen Hänelle kaikesta: saamaan ravintoa hengellensä Jumalan sanasta, kokemaan Pyhän Hengen yhteyttä ja virvoittumaan Jeesuksen armosta ja rakkaudesta. En osannut kuvitellakaan, miten tärkeää on yhä uudestaan ja uudestaan kuulla ”Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri, sinun edestäsi annettu.” –Sinun ja minun. En tiennyt, että todellinen Jumala-yhteys syntyy sanan tutkimisen ja jatkuvan rukousyhteyden kautta. Luulin, että kirkossakäynti sunnuntaisin riittää. En tiennyt, että on olemassa vain kaksi tietä Jumalan tie ja maailman tie. Luulin, että oma järkeisoppini oli minun tieni.
Sydämeni riemuitsi siitä, että Jeesus oli tehnyt minusta uuden luomuksen. Suhde Jumalaan sai oikeat mittasuhteet: Hän, Pyhä Kaikkivaltias- minä kaikessa väärä, kelvoton ilman Jeesusta. Tiedän, että tarvitsen Jeesusta joka päivä. Kiitän siitä, ettei Hän väsy minuun.

Tänä aamuna, 1,3,2011, rakkaudella Mummi