sunnuntai 9. lokakuuta 2011

"Me olemme taivaan kansalaisia"

Rakas Lähimmäiseni, kun herään varhain tämän lepopäivän aamuna, minulla on kova ikävä rakasta puolisoani, Teuvoa. Eilisen päivän manna Lutherilta antaa minulle lohtua ja muistuttaa minua siitä, että tapaamme vielä sitten, kun Jumala kutsuu minut luokseen. Kirjaan osan tekstistä tähän:

"Taivaan kansalaisia me olemme ja Jumalan perillisiä. Me olemme suorastaan jo nyt sydämessämme siellä uskossa ja hengessä. Mehän uskomme pyhän kristillisen kirkon, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Näin meillä on varma toivo, että nousemme kuolleista viimeisenä päivänä ja saamme iankaikkisen elämän. Tätä sanotaan oikeaksi taivaissa elämiseksi, ei ruumiin, vaan sielun puolesta, uskossa ja toivossa, sillä sydämemme on tarttunut kiinni iankaikkiseen elämään Pyhän Hengen voiman kautta."

Uskossa ja toivossa me saamme iloita iankaikkisesta elämästä jo tänä päivänä!

Kiitos, rakas, Jumala, siitä, että Jeesus on valmistanut meille iankaikkisen elämän Sinun luonasi. Lohduta, Isä, meitä Pyhän Henkesi voimalla aina, kun alamme murehtia sitä, että kutsuit rakkaan ihmisen luoksesi. Muistuta meitä siitä, että me olemme taivaan kansalaisia jo täällä, ja saamme rakkaamme kohdata, kun tulemme luoksesi. Tätä pyydän Jeesuksen nimessä. Aamen

Tänä aamuna, 9.10.2011, rakkaudella Mummi

3 kommenttia:

Kirsti kirjoitti...

Siunausta lepopäivään
rakas Mummi!

Sinulla on ikävä Teuvoasi,voin ymmärtää sitä sinun syvää kaipaustasi, ajatellen,mikä murhe olisi jos menettäisin viereltä puolison.
Ihanaa kun Lutherin mannasta löytyy lohtua.
Lohduta Isä mummia Pyhän Henkesi voimalla!
Täälläkin taivaan kansalainen:Kirsti

mummi kirjoitti...

Kirsti, rakas, olen ikävöinyt Sinua! Silmäni eivät kestä pitkää tietokoneen katselua, en ole käynyt sivuillasi. Olen vain kirjoittanut viestini. Eilisen teksti on ihana lohdun sana kaikille, jotka odotamme Herraa! Ole siunattu, rakas ystävä! Mummi

Kathy kirjoitti...

Uskon,että ikävöit kovasti miestäsi.Jeesus ymmärtää surusi ja haluaa lohduttaa sinua.Nyt ollaan Janin kans tässä pelätty anopin puolesta,joka on sairaalassa ollut jo pitkään.Nyt hän pystyy jo puhumaan jollainlailla,mutta puhuu välillä sekavia ja harhoja.Sitä se päävamma teettää.Mutta Jumalan käsi ei ole koskaan liian lyhyt auttamaan.
Halauksia sinulle.