lauantai 13. kesäkuuta 2015

"Korkeimman suojelus."


Rakas Lähimmäiseni, luen ystäväni Eeva Kontiokarin runokirjaa. Elämänmakuisia hyviä runoja. Läheisyyttä, Jumalan läsnäoloa! Kirjaan Sinulle yhden kultajyvän: " Pidän muistin virkisteenä kestosolmua nenäliinassa, jotta muistaisin kiittää. Tallessa eletty elämä ja rukoukset kultamaljassa."

Kiitos, Eeva, hyvästä runohetkestä aamutuimaan. Lauantaiaamu, tyyni, rauhallinen. Pilvistä voi päätellä, että saamme sadetta. Herra siunatkoon meitä kaikilla teillämme!


Psalmin 91 nimi on Korkeimman suojelus. Se tuli mieleeni, kun etsin Jumalan sanaa tähän aamuun. Ystäväni, lue se kokonaan. Minä poimin tähän vain kutajyviä siitä, ettei kiireinen lukija väsyisi: "Joka korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan". Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla."......"Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn, varjella sinua kaikilla teilläsi. Hän kantaa sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi."...... "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan, minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunnian. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."

Rakas Jumalamme ja Luojamme, näin täydellisesti Sinä pidät meistä huolen, kun kuulemme kutsusi ja Jeesus tuo meidät syliisi lepäämään ja  Sinun lapsiksisi. Anna, Isä meille se armo, että aina Sanasi valossa pysyisimme, Jeesuksen askelissa kulkisimme ja kiitäisimme rakkaudestasi ja Pyhän Hengen johdatuksesta, Sinua Kolmiyhteinen Jumalamme" Aamen.

Tänä aamuna, 13. 6.2015, rakkaudella Mummi.                                
                                                                             

                                                                           
                                             


3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Suomen Raamattuopiston päivän sanassa oli Vähäsarjan tekstissä kohta: "Hän jää luokseni, kun kovat ovat menneet ja hurskaat hylänneet." Sama aihe oikeastaan tässä sinun tämän päivän tekstissä:"Minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus". Täydentävät tekstit toisiaan:) Metsäntyttö

mummi kirjoitti...

Kiitos, Metsän tyttö, kuinka monta kertaa Sinä ja minä olemmekaan kokeneet, että Jeesus on luonamme, kun meillä on ahdistus! Kiitetään! mummi

Anneli A /Pihakuiskaajan puutarha kirjoitti...

Kaunista viikonloppua sinulle mummi!