keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Isän sylissä.

Rakas Lähimmäiseni, eilen illalla raamattupiirissä ajatukseni katkesi ikävällä tavalla. Kesken puheeni tuli musta sukko. Sana katosi. Olisin halunnut sanoa ajatukseni loppuun, mutta en löytänyt puuttuvaa sanaa. Rakas ystävä, meitä riisutaan!  Me saamme hiljaa oppia näkemään, että askel hidastuu ja muuttuu epävarmemmaksi. Me saamme huomata, että tarvitsemme päiväunet, niinkuin lapsena ennen, että jaksamme iltaan. Onneksi saamme nähdä hiipumisemme Jeesuksen veren suojassa! Meillä ei ole mitään pelkäämistä, kun tiedämme, että Jeesus, meidän syntiemme sovittaja, kulkee kanssamme kaikki päivät. Milloin hyvänsä elämämme katkeaa, Jeesus ottaa meidät vastaan ja vie Isän luo lepäämään. Kiitos, Jeesus! Rikkaan elämän Sinun kanssasi, Jeesus, olemme saaneet elää, vielä parempaa taivaaseen olet varannut! Ole ylistetty, armollinen Jumalamme!

Kuin tilauksesta Jaakko haavio puhuu päiviemme päättymisestä Psalmin 39 pohjalta: "Herra. opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoava minä olen. Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys, ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. - Ja nyt, mitä minä odotan,Herra? Sinuun minä panen toivoni. Päästä minut kaikista synneistäni."  

Meidän elämämme kulee nopeasti, ja jokainen päivä, jonka meille suot, on kallis. Hyvä Jumala, auta meitä täyttämään päivämme oikeilla toimilla, arvokkailla töillä ja hyvillä harrastuksilla.  Osoita meille ennen kaikkea paikkamme sinun valtakunnassasi ja tehtävämme pyhän seurakuntasi jäseninä voidaksemme viettää päivämme oikein ja palvella sinua."

Tänä aamuna, 2.11.2016, rakkaudella Mummi.

5 kommenttia:

pau kirjoitti...

Kiitos aamun tekstistä, mummi. Siunattua päivää sinulle <3

Metsäntyttö kirjoitti...

Siunattua päivää toivotan minäkin! Kuinka ollakaan tänä aamuna tuli lasten kanssa taksille kulkiessa esiin tämänkaltainen aihe, että kuinka joskus voi tulla ikävä tilanne, kun unohtaa jonkun asian, tai vaikka ihmisen nimen, jonka kyllä aivan hyvin tietää. Puhuimme lasten kanssa, että näin voi käydä varsinkin jos joku tilanne tulee yllättäen tai puhuu oudomman ihmisen kanssa, oudossa tilanteessa.

mummi kirjoitti...

Kiitos, rakkaat ystävät, Paula ja Metsäntyttö, Herra teidänkin päivänne suinatkoon. Jeesus on kanssamme, Hän tietää kaikki ja lohduttaa. Mummi

ArtojaSaara kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
ArtojaSaara kirjoitti...

Mikä lopun aavistus, mikä kotiin kaipuu, mikä kylläinen elämä. Kun luen tekstiä 5.11 ymmärrän aavistelun. Mikä tekstin kauneus, Jumalan läsnäolo ja kaikessa rippuvaisuus Hänestä. Vain vähän on tarpeen. Se tarpeellinen oli Airin elämässä keskipisteessä. Näkemiin Airi. Ovesi oli auki ja korvasi kuulivat, silloin kun sitä tarvitsin. Saara Kinnunen