Rakas Lähimmäiseni, saanko jakaa kanssasi ilon siitä, että olen saanut rukousvastauksen! Olen rukoillut, että Suomen TV ottaisi ohjelmistoonsa hengellisiä tuokioita, joissa katselijat saisivat lepohetken, monien formaattien tulvan välissä, ja että se lopettaisi repivät väkivaltaohjelmat. Nyt on sunnuntai-iltaan hyvään katseluaikaan saatu ”Virsistä viis”, virsiä yhteisestä pallostamme. Ei tietenkään mitään Jeesus-virsiä, mutta kuitenkin virsikirjamme virsiä. Niitä voi kuunnella rauhassa ja mieli saa levätä. Kiitos siitä! Kiitetään myös hyvistä keskusteluohjelmista!
Muistan kiitoksella Samuli Edelmanin ohjelmat, joissa levytettiin hänen laulamiaan virsiä. Oli ilo kuunnella kauniita virsikirjamme virsiä. Jos joku ei näistä ohjelmista välitä, voihan hän sulkea TV:n, niin kuin väkivaltaohjelmillekin on pakko tehdä. Valitettavasti monissa kodeissa lapsetkin saavat katsella ohjelmia, jotka vaikuttavat heidän kehitykseensä huonolla tavalla, ja ohjaavat heidän elämäänsä väärille teille. Valitettavasti ennen katsottavat perheohjelmat, kuten Kotikatu, näkyvät muuttuvan tämän maailman mukaan niin, että niitä ei enää voi katsoa. Rukoillaan, että ohjelmista vastaavat ymmärtäisivät vastuunsa ohjelmavalinnoissa ja muistaisivat kuinka suuri vaikuttaja TV Suomen kodeissa on. Antakoon Jumala heille viisautta! Virsistä aloitettuani liitän tähän pari säkeistöä Jumalan Sanaa ylistävästä virrestä:
”On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa. Myös jalokivi kallein on sen rinnalla vain multaa. Näin suuren lahjan taivaasta me saimme omaksemme, sanansa Herra Jumala kun antoi aarteeksemme. Ah sana kallis, iäinen, hyljätty monta kertaa! Ei mikään tieto maallinen voi sille vetää vertaa. Lujempaa turvaa meille ken voi tuoda mistään muusta kuin armon sana ikuinen! Se lähti Herran suusta. Kuin vesilintu lahdella käy alle veden pinnan ja huuhdottuaan sulkansa taas nostaa puhtaan rinnan, niin puhdistuu myös henkemme sanassa kirkkahassa ja liikkuvansa tuntee se olossaan oikeassa. Siis kiitos armon Jumala nyt lakkaamatta aivan, kun sinä meille sanassa osoitat tietä taivaan. Ken nyt on köyhä, rikas ken sanasi satuansa! Sen kalliin aarteen jokainen saa pitää omanansa”. Virsi 183:1,4,6,7
Tänä aamuna, 9.11. 2009, ilolla Mummi
maanantai 9. marraskuuta 2009
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
Anteeksiantamisen ilo
Lähimmäiseni, Tänään isänpäivänä, heräsin vasta kello seitsemän. Sitten piti lähteä valmistamaan aamiaista poikiemme isälle. Onhan hänen merkkipäivänsä, ja kaikkien isien päivä. Olkaa siunatut! Nyt kuunneltuani Timo Junkkaalan hyvän saarnan, tunnen, että minun pitää lähteä kirjoittamaan Sinulle, Lähimmäiseni, tämän päivän viesti.
Isänpäivänä meille jyrähtää meidän Taivaallinen Isämme Jeesuksen vuorisaarnan tekstin kautta: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne”. Matteus 6: 14 ja15. Tämä on kova sana monelle elämässään kovia kokeneelle, katkeroituneelle, ihmiselle. Tuntuu, että Jumala jättää tässä oman onnensa nojaan hänet, joka ei voi antaa anteeksi häntä vastaan rikkoneelle. Minullekin tämä asia on ollut kova paikka uskonelämän alussa, mutta olen kokenut, että tällä sanalla Jumala taivuttaa tahtoonsa meidät jokaisen. Jumalan tahto on, että elämme vapaina katkeruudesta ja kaunasta, Jeesuksen armahtamina Jumalan lapsina. Kun nöyrrymme Jumalan väkevän käden alla ja menemme polvillemme Vapahtajamme eteen pyytäen: ”Auta, Jeesus, minua ulos tästä katkeruudesta ja auta minua unohtamaan kärsimäni paha”. Me saamme varmasti voiman anteeksiantamiseen ja oikean asenteen kanssaihmisiämme kohtaan. Voin sanoa niin, koska olen sen kokenut. Koska minäkin rikon toista vastaan, toinen samanlainen ihminen voi sen tehdä minulle. Jos hän ei ymmärrä pyytää anteeksi, minä voin Jumalan avulla antaa hänelle anteeksi. Näin tulee sydämeen verellä pesty olo ja saa kiittää Kolmiyhteistä Jumalaa suuresta ihmeestä, anteeksiantamisen ilosta. Kun Jeesuskin armahtaa, on rauha ja ilo vielä suurempi.
”Kiitos suuren kuninkaan, joka siunaa kirkkoaan lahjoin lukemattomin, erilaisin antimin. Kristus itse päälle maan kaiken tuli jakamaan. Kuolemallaan antoi hän maailmalle elämän. Yksin emme työtä tee toinen toista tarvitsee. Tuomme vaihtopöydälle lahjamme ja puutteemme. Täällä tieto, viisaus, kaikki taito, rakkaus kätketty on Kristukseen aarteeseemme yhteiseen. Herran suuna, käsinä vaellamme yhdessä, että kaikki maailma voisi Isään uskoa. Tässä valtakunnassa heikot ovat vahvoja, sairas terveen parantaa, saaja auttaa antajaa. Elämän saa lahjaksi, kun sen antaa alttiiksi. Siemen maahan haudataan tähkäpäiksi kasvamaan”. Virsi 428
Tänä päivänä, 8.11.2009, ilolla Mummi
Isänpäivänä meille jyrähtää meidän Taivaallinen Isämme Jeesuksen vuorisaarnan tekstin kautta: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne”. Matteus 6: 14 ja15. Tämä on kova sana monelle elämässään kovia kokeneelle, katkeroituneelle, ihmiselle. Tuntuu, että Jumala jättää tässä oman onnensa nojaan hänet, joka ei voi antaa anteeksi häntä vastaan rikkoneelle. Minullekin tämä asia on ollut kova paikka uskonelämän alussa, mutta olen kokenut, että tällä sanalla Jumala taivuttaa tahtoonsa meidät jokaisen. Jumalan tahto on, että elämme vapaina katkeruudesta ja kaunasta, Jeesuksen armahtamina Jumalan lapsina. Kun nöyrrymme Jumalan väkevän käden alla ja menemme polvillemme Vapahtajamme eteen pyytäen: ”Auta, Jeesus, minua ulos tästä katkeruudesta ja auta minua unohtamaan kärsimäni paha”. Me saamme varmasti voiman anteeksiantamiseen ja oikean asenteen kanssaihmisiämme kohtaan. Voin sanoa niin, koska olen sen kokenut. Koska minäkin rikon toista vastaan, toinen samanlainen ihminen voi sen tehdä minulle. Jos hän ei ymmärrä pyytää anteeksi, minä voin Jumalan avulla antaa hänelle anteeksi. Näin tulee sydämeen verellä pesty olo ja saa kiittää Kolmiyhteistä Jumalaa suuresta ihmeestä, anteeksiantamisen ilosta. Kun Jeesuskin armahtaa, on rauha ja ilo vielä suurempi.
”Kiitos suuren kuninkaan, joka siunaa kirkkoaan lahjoin lukemattomin, erilaisin antimin. Kristus itse päälle maan kaiken tuli jakamaan. Kuolemallaan antoi hän maailmalle elämän. Yksin emme työtä tee toinen toista tarvitsee. Tuomme vaihtopöydälle lahjamme ja puutteemme. Täällä tieto, viisaus, kaikki taito, rakkaus kätketty on Kristukseen aarteeseemme yhteiseen. Herran suuna, käsinä vaellamme yhdessä, että kaikki maailma voisi Isään uskoa. Tässä valtakunnassa heikot ovat vahvoja, sairas terveen parantaa, saaja auttaa antajaa. Elämän saa lahjaksi, kun sen antaa alttiiksi. Siemen maahan haudataan tähkäpäiksi kasvamaan”. Virsi 428
Tänä päivänä, 8.11.2009, ilolla Mummi
lauantai 7. marraskuuta 2009
Elämän tarkoitus
Nyt on oikea talvi, maa ja kaikki puut ovet lumen peitossa. Mäntyvanhus pihallamme on saanut raskaan taakan, sillä sen oksat ovat painuneet melkein maahan saakka lumen painosta. Yksinäinen kissa on tassutellut pihan läpi. Taivasta ei näy. Ilma on lumesta ja kaupungin valoista kirkas. Pakkasta on yksi aste. Iloitaan lumesta, niin kauan kuin sitä on!
Eilen illalla huomasin TV ohjelmasta, että siellä etsitään elämän tarkoitusta. En ehtinyt katsoa koko ohjelmaa, sillä minut kutsuttiin toisaalle, mutta sen ajan kuin katsoin, tuntui siltä, että kenelläkään ei ollut tietoa siitä, mikä on elämän tarkoitus. Ohjelmassa puhuttiin uskonnosta, niin kuin se olisi kuuma peruna. Tuskin siinä haluttiinkaan kysyä joltain uskovalta, mikä on elämän tarkoitus.
Lähimmäiseni, minä tiedän, mikä on elämän tarkoitus. Olen löytänyt avaimen tähän tietoon nelikymppisenä. Hän on Jeesus Kristus! Hänen kanssaan olen saanut elää kolmekymmentä viisi vuotta ja Hän on antanut elämälleni tarkoituksen. Olen saanut kiittää joka päivä tosi elämästä. Kun sanon sen, miltä minusta tuntuu, niin vapaus ja sielun ja sydämen rauha ovat parhaat tuntemukset. Siitä seuraa ilo ja kiitollisuus! Sisällä on hyvä olla. Jeesus tuli ja tiedotti minulle itseeni ja ihmisiin pettyneelle, umpikujaan ajautuneelle ihmis-paralle, että sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Jumala, joka sinut on luonut, haluaa sinut lapsekseen ja perillisekseen. Sinä saat oppaaksi sydämeesi Pyhän Hengen, joka opettaa sinulle kaiken. Tartuin tuohon tarjoukseen, kuin hukkuva pelastusrenkaaseen, enkä ole sitä katunut yhtenäkään päivänä. Tiedän, että elämän tarkoitus on elää sovussa Jumalan ja ihmisten kanssa tässä murheen maailmassa, tietäen, että kun täältä lähden, silloinkin Isä pitää minusta huolen ja kutsuu luokseen, niin kuin perhekuntanikin.
Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa lyhyesti koko asian, luku 22, jakeet 37-40. ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi”. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen tämän vertainen on: ”Rakasta lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi”. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat”. Ja Jumala antaa siihen voiman!
Tänä aamuna, 7.11. 2009, ilolla Mummi
Eilen illalla huomasin TV ohjelmasta, että siellä etsitään elämän tarkoitusta. En ehtinyt katsoa koko ohjelmaa, sillä minut kutsuttiin toisaalle, mutta sen ajan kuin katsoin, tuntui siltä, että kenelläkään ei ollut tietoa siitä, mikä on elämän tarkoitus. Ohjelmassa puhuttiin uskonnosta, niin kuin se olisi kuuma peruna. Tuskin siinä haluttiinkaan kysyä joltain uskovalta, mikä on elämän tarkoitus.
Lähimmäiseni, minä tiedän, mikä on elämän tarkoitus. Olen löytänyt avaimen tähän tietoon nelikymppisenä. Hän on Jeesus Kristus! Hänen kanssaan olen saanut elää kolmekymmentä viisi vuotta ja Hän on antanut elämälleni tarkoituksen. Olen saanut kiittää joka päivä tosi elämästä. Kun sanon sen, miltä minusta tuntuu, niin vapaus ja sielun ja sydämen rauha ovat parhaat tuntemukset. Siitä seuraa ilo ja kiitollisuus! Sisällä on hyvä olla. Jeesus tuli ja tiedotti minulle itseeni ja ihmisiin pettyneelle, umpikujaan ajautuneelle ihmis-paralle, että sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Jumala, joka sinut on luonut, haluaa sinut lapsekseen ja perillisekseen. Sinä saat oppaaksi sydämeesi Pyhän Hengen, joka opettaa sinulle kaiken. Tartuin tuohon tarjoukseen, kuin hukkuva pelastusrenkaaseen, enkä ole sitä katunut yhtenäkään päivänä. Tiedän, että elämän tarkoitus on elää sovussa Jumalan ja ihmisten kanssa tässä murheen maailmassa, tietäen, että kun täältä lähden, silloinkin Isä pitää minusta huolen ja kutsuu luokseen, niin kuin perhekuntanikin.
Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa lyhyesti koko asian, luku 22, jakeet 37-40. ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi”. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen tämän vertainen on: ”Rakasta lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi”. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat”. Ja Jumala antaa siihen voiman!
Tänä aamuna, 7.11. 2009, ilolla Mummi
torstai 5. marraskuuta 2009
Jumalan sota-ase
Rakas Lähimmäiseni! Herään kello neljä, nukuttuani neljä tuntia. Avaan tv 7 kanavan ja siellä alkaa ohjelma miehestä, joka on todellinen Jumalan sota-ase. Hänen nimensä on Markku ”kure” Tuppurainen. Savolaisella sulavuudella hän kertoi elämäntarinansa ja kehui Vapahtajaansa. Hän oli nuori poika, kun hänen äitinsä kuoli. Hän jätti isäpuolensa ja kotinsa ja lähti kadulle. Siellä hän joutui samaan kurimukseen, jossa kaverit jo olivat. Hänen nuori elämänsä oli tuhoon tuomittu ja hän yritti monesti itsemurhaa. Hän kertoi olleensa seitsemän vuotta vankilassa.
Mutta Jumala laski kätensä Markun päälle ja täytti voimalla hänen tyhjiönsä. Hän eli täydellisessä pimeydessä ja koki valtavan uudestisyntymisen, kun Jeesuksen valkeus tuli hänen elämäänsä. Nyt mies julistaa ilosanomaa Jeesuksesta ja tekee työtä vankien ja koululaisten keskuudessa. Hänestä kirjoitettu kirja ”Kure, yksinäinen susi” on hänellä mukanaan, kun hän kertoo Jeesuksesta, kaikkien syntisten Vapahtajasta ja toivosta, jonka Jeesus antaa jokaiselle, joka Häneen uskoo.Moni vanki on löytänyt Vapahtajansa Markun todistuksen kautta, toivottavasti nuoretkin kuuntelevat ilosanomaa hänen suustaan.
Markun todistus sytytti minutkin iloitsemaan Jumalan voimasta. Jospa mummikin joskus saisi voiman noin todistaa! Halusin kertoa tämän aamun löytöni Sinulle,Lähimmäiseni, ole siunattu! Kiitos Jumalalle, että Markun kaltaisia, elämänsä Jumalan valtakunnan sanoman julistamiseen antaneita miehiä ja naisia on lähetetty Suomen kouluihin. Monet nuoret elävät varmaan tänä päivänä tyhjiössä, kun eivät tiedä mitä uskoa, mikä on totta ja oikeaa. Kaikille, jotka haluavat muutosta elämäänsä kuuluu tänäänkin Jumalan sana: ”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua”. Psalmi 50: 15
Tänä aamuna, 5.11.2009, ilolla Mummi
Mutta Jumala laski kätensä Markun päälle ja täytti voimalla hänen tyhjiönsä. Hän eli täydellisessä pimeydessä ja koki valtavan uudestisyntymisen, kun Jeesuksen valkeus tuli hänen elämäänsä. Nyt mies julistaa ilosanomaa Jeesuksesta ja tekee työtä vankien ja koululaisten keskuudessa. Hänestä kirjoitettu kirja ”Kure, yksinäinen susi” on hänellä mukanaan, kun hän kertoo Jeesuksesta, kaikkien syntisten Vapahtajasta ja toivosta, jonka Jeesus antaa jokaiselle, joka Häneen uskoo.Moni vanki on löytänyt Vapahtajansa Markun todistuksen kautta, toivottavasti nuoretkin kuuntelevat ilosanomaa hänen suustaan.
Markun todistus sytytti minutkin iloitsemaan Jumalan voimasta. Jospa mummikin joskus saisi voiman noin todistaa! Halusin kertoa tämän aamun löytöni Sinulle,Lähimmäiseni, ole siunattu! Kiitos Jumalalle, että Markun kaltaisia, elämänsä Jumalan valtakunnan sanoman julistamiseen antaneita miehiä ja naisia on lähetetty Suomen kouluihin. Monet nuoret elävät varmaan tänä päivänä tyhjiössä, kun eivät tiedä mitä uskoa, mikä on totta ja oikeaa. Kaikille, jotka haluavat muutosta elämäänsä kuuluu tänäänkin Jumalan sana: ”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua”. Psalmi 50: 15
Tänä aamuna, 5.11.2009, ilolla Mummi
keskiviikko 4. marraskuuta 2009
Jeesus Kristus- Jumalan sota-asu
Luin kaikki Paavalin kirjeet efesolaisille. Meillekin ne ovat hyvää opetusta. Kuudennessa luvussa Paavali kuvaa sota-asua, jonka me saamme Vapahtajaltamme, Kristukselta Jeesukselta. Luepa, rakas Lähimmäiseni, kuinka vahvan suojan hyvä Jumala on meille antanut, että kestämme lujina kaikissa taisteluissa uskon tiellä: Hän on antanut meille Poikansa ristintyön kautta pelastuksen, vanhurskauden ja uskon. Jeesus antaa voiman totuudessa pysymiseen ja alttiuden evankeliumin julistamiseen ja Pyhä Henki avaa Raamatun sanoman sydämillemme leiväksi ja elämän voimaksi. Näin Paavali opettaa Jeesuksen seuraajia Efeson seurakunnassa, jakeet: 10-19:
”Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestävyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta; ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta”.
Opeta meitä, Pyhä Jumala, rakastamaan Sinua ja lähimmäisiämme, niin kuin Sinä meitä lapsiasi rakastat, ja opeta meitä Kristukseen pukeutuneina kantamaan vastuuta seurakunnassa, että kaikki uudet tulokkaat tulisivat hoidetuiksi ja liittyisivät Jeesuksen seuraajiin, Sinun perheväkeesi. Muistuta meitä, että rukoillen pyydämme viisautta kaikille meille maallikoille ja seurakunnan työntekijöille, että saisimme sanat Sinulta, Taivaallinen Isämme. Amen
Tänä aamuna, 4.11.2009, ilolla Mummi
”Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestävyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta; ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta”.
Opeta meitä, Pyhä Jumala, rakastamaan Sinua ja lähimmäisiämme, niin kuin Sinä meitä lapsiasi rakastat, ja opeta meitä Kristukseen pukeutuneina kantamaan vastuuta seurakunnassa, että kaikki uudet tulokkaat tulisivat hoidetuiksi ja liittyisivät Jeesuksen seuraajiin, Sinun perheväkeesi. Muistuta meitä, että rukoillen pyydämme viisautta kaikille meille maallikoille ja seurakunnan työntekijöille, että saisimme sanat Sinulta, Taivaallinen Isämme. Amen
Tänä aamuna, 4.11.2009, ilolla Mummi
tiistai 3. marraskuuta 2009
Seurakunnan jäseninä
Tänä aamuna minulle avautuu Paavalin kirje efesolaisille, neljäs luku. Siinä Paavali opettaa Efesoksen seurakuntalaisia vankilasta käsin. Haluan kirjata Sinulle, Lähimmäiseni, jakeita tästä luvusta. Toivon, että luet sen kokonaan. Siinä on hyviä ohjeita meillekin, tämän ajan seurakuntalaisille.
”Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan niin kuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä; yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa. Mutta itse kullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan”. . . ”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on”.
Luvun lopussa Paavali kehottaa pysymään Kristuksen rakkaudessa: totuudessa, rehellisyydessä, armahtavaisuudessa ja varoittaa pahoista puheista, suun synneistä. Tämä kaikki opetus sitä varten, että: ”Älkää saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka” Sinä ja minä, elävinä jäseninä, seurakunnassa, jossa Pyhä Henki kokoaa, yhdistää ja eläväksi tekee meidät. Kiitetään Herraa!
Tänä aamuna, 3.11.2009, ilolla Mummi
”Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan niin kuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä; yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa. Mutta itse kullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan”. . . ”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on”.
Luvun lopussa Paavali kehottaa pysymään Kristuksen rakkaudessa: totuudessa, rehellisyydessä, armahtavaisuudessa ja varoittaa pahoista puheista, suun synneistä. Tämä kaikki opetus sitä varten, että: ”Älkää saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka” Sinä ja minä, elävinä jäseninä, seurakunnassa, jossa Pyhä Henki kokoaa, yhdistää ja eläväksi tekee meidät. Kiitetään Herraa!
Tänä aamuna, 3.11.2009, ilolla Mummi
maanantai 2. marraskuuta 2009
Suolana ja valona
Olemme siirtyneet marraskuuhun, joka tunnetaan mustana, kylmänä ja pitkänä odotuksen aikana, ennen kuin lumi tulee valaisemaan maiseman. Tänään on toisin. Kun avaan ulko-oven, taivas on kirkas kaupungin valoista. Se on pehmeä sumusta, jota vielä on vähän maisemassakin. On hyvä hengittää kosteaa aamuilmaa. Mittarissa on kolme astetta lämmintä.
Lähimmäiseni, jos kuuntelit Vaasan kirkon saarnan, kuulit saman kuin minä: Saarna alkoi sanoilla: ”Sinä, kirkkovieras ja sinä radionkuuntelija olet maan suola ja maailman valkeus”. Tuo sana pani pienelle paikalle. Piti ruveta miettimään, missä minun suolani maistuu ja missä minun valoni loistaa? Vai loistaako ollenkaan? Jeesus sanoo opetuslapsilleen näin: ” Te olette maan suola; mutta jos suolaa käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa”. Matteus 5: 13-16.
Jeesus on kaiken tehnyt meidän edestämme. Paavali kirjoittaa roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa näin: ”Sillä minkä hän kuoli, hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisissa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. Edelleen jakeet 22ja 23: ”Mutta nyt kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”.
Jeesus sen tekee! Rukoillaan, että hän pitää meistä rakkaasti kiinni ja taluttaa tahtoonsa!
Tänä aamuna, 2.11.2009, ilolla Mummi
Lähimmäiseni, jos kuuntelit Vaasan kirkon saarnan, kuulit saman kuin minä: Saarna alkoi sanoilla: ”Sinä, kirkkovieras ja sinä radionkuuntelija olet maan suola ja maailman valkeus”. Tuo sana pani pienelle paikalle. Piti ruveta miettimään, missä minun suolani maistuu ja missä minun valoni loistaa? Vai loistaako ollenkaan? Jeesus sanoo opetuslapsilleen näin: ” Te olette maan suola; mutta jos suolaa käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa”. Matteus 5: 13-16.
Jeesus on kaiken tehnyt meidän edestämme. Paavali kirjoittaa roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa näin: ”Sillä minkä hän kuoli, hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisissa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. Edelleen jakeet 22ja 23: ”Mutta nyt kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”.
Jeesus sen tekee! Rukoillaan, että hän pitää meistä rakkaasti kiinni ja taluttaa tahtoonsa!
Tänä aamuna, 2.11.2009, ilolla Mummi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)