Mietitäänkö?

Rakas Lähimmäiseni, muistatko, kun kirjanoppinut kysyi Jeesukselta: "Mikä on suurin kaikista käskyistä?" Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi. Toinen on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Ei ole mitään käskyä suurempaa kuin nämä." Mark.12: 30-31.

Siinä on Jumalan tahto meihin ihmisiin nähden. Minkähänlainen olisi maamme ja kansamme vointi, jos kaikki toteuttaisimme Jumalan tahtoa? Metitään sitä lähimmäisen sunnuntain jälkeen!

Tänä aamuna, 31.8.2013, rakkaudella Mummi.

Herätys.

Rakas Lähimmäiseni, Jukka Leppilampi lauloi eilen sydämemme Isän rauhaan ja lepoon Palosaaren kirkossa. Sinulle, rakas Lähimmäiseni rukoilen samaa Isän rakkauden tuntoa tähän päivään.

Eilen kuulin, että Raamatussa ei mainita sanaa herätys. Me olemme rukoilleet herätystä Vaasaan ja Suomeen vuoden 1991 Missiosta lähtien. Päivärukoushetkissä olemme rukoilleet herätystä 1996 Mission jälkeen. Onkohan Jumalalla ollut kuullunymmärtämisen vaikeuksia, kun olemme rukoilleet herätystä?

Psalmissa 85 Herran kansa rukoilee uutta armoa ja siunauksen aikaa. Tämä rukous on Jumalalle tuttu, meidänkin on syytä ottaa se käyttöömme, niin Isä ymmärtää ja vastaa meille. "Etkö virvoita meitä eloon jälleen, että sinun kansasi iloitsisi sinussa? Herra suo meidän nähdä sinun armosi ja anna apusi meille."

Kansa on saanut nähdä Jumalan armon ja rakkauden. Jumala on kääntänyt Jaakobin kohtalon. He ovat tulleet tuntemaan Isän tahdon, mutta ovat poikenneet pois arjen kiireissä. Nyt he muistavat tuon onnen ajan ja  tuntiessaan Isän "tuimistuksen", he pyytävät uutta virvoituksen aikaa.

Herätys alkaa Jumalan omista, kun he pysyvät Jumalassa! Rukoillaan virvoitusta omaan elämäämme niinkuin Herran kansa rukoilee Psalmissa 85: "Minä tahdon kuunnella, mitä Jumala, Herra puhuu: hän puhuu rauhaa kansallensa, hurskaillensa; älkööt he kääntykö jälleen tyhmyyteen. Totisesti, hänen apunsa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät, ja niin meidän maassamme kunnia asuu. Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa, uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta. Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa. Vanhurskaus käy hänen edellänsä ja seuraa hänen askeltensa jälkiä."

Rakas Jumala, uudista meidät arkeamme elävät lapsesi, virvoita meidät eloon jälleen, että Sinun kansasi ilotsisisi Sinussa! Tätä pyydämme Jeesuksen nimessä, Aamen.

Tänä aamuna, 29.8.2013, rakkaudella Mummi.

Ei murehdita!

Rakas Lähimmäiseni, liitän Sinulle vielä kuvan todellisesta elämästä. Paljon on karjan eteen tehtävä. On koottava iso vaja täyteen kuivikkeita (tässä kuva siitä työstä), on kerättävä lukemattomat paalit syötävää isolle karjalle. On valvottava, että synnytys sujuu hyvin. Vasikka syntyi sinä aikana, kun olin kylässä. On oltava terveydenhoitaja, että huomaa sairastavat yksilöt. Herra antakoon Teille voimia ja viisautta raskaassa, mutta antavassa työssänne, maaseudella asuvat Lähimmäisemme!

Sunnuntaina oli lähimmäisen päivä. Kun heräsin tänä aamuna kello viisi, mielessäni oli Paavalin sana: "Älkää mistään murehtiko!" Muistin, että tuo kehoitus on Filippiläiskirjeen neljännessä luvussa. Se on meille väsyville murehtijoille tärkeä kehoitus. Kaivoin sen esille Raamatusta ja luin koko luvun. Lue Sinäkin , Lähimmäiseni, jos Sinulla on aikaa. Kun luet, mitä Paavali siinä kertoo avun tarpeesta, saat ahaa-elämyksen, kuinka voimme auttaa lähimmäistä ja näemme miten tärkeätä avun tulo oikeaan aikaan on. Kiitollinen lähimmäinen, Paavali, toivottaa auttajilleen: "Herran Jeesuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa." Ja murehtiminen väsyttää meidät, käännetään murehtiminen luottamukseksi ja kiitokseksi. Isä auttaa, kun Häntä avuksi huudamme!

Lämmintä, Herran siunaamaa syyspäivää toivotan Sinulle, rakas Lähimmäiseni, asutpa maalla tai kaupungissa. Katsele ympärillesi ja kiitä Jumalaa kauniista luonnosta! kehottaa Mummi tänä aamuna, 28.8.2013.

Sukua tapaamassa.

Rakas Lähimmäiseni, Jeesuksen armoa ja rauhaa rukoilen Sinulle tänään ja tuon terveisiä Keski-Suomesta! Sain olla siellä serkkujeni vieraana ja sain iloita siitä sukurakkaudesta, joka välillämme vallitsee. Olemme isän sisarusten ainoat elossaolevat lapset. On ilo, kun saamme elää vielä tällä 2000-luvulla ja elää omien lasten, lastenlasten ja lastenlastenlasten lähellä ja nähdä elämän jatkuvan heissä. On paljon ajatuksia, paljon muistoja ja on paljon rukousaiheita. On luottamus, että Isä pitää huolen heistä, niinkuin on pitänyt huolen kaikista sukupolvista tähänkin asti. Oli ilo tavata Teitä, Irma ja Kerttu! Kiitos kaikesta hyvästä, rakkaat serkut!

Nuorempaa sukua sain tavata syntymäkodissani Rusilassa. Kiitos rakkaudestanne Mervi ja Pekka! Oli ilo nähdä kiertoajelulla kotiseudun maisemia ja ottaa valokuvia muistoksi hyvältä matkalta. Oli ilo kuulla, kuinka te maaseudun ihmiset yhteistyöllä, toinen toisianne auttaen, selviätte kaikista koettelemuksista. Suokoon Herra suotuisat ilmat syksyn töihin ja antakoon komian karjanne kasvaa hyvässä hoidossanne!

Leena, rakas luokkatoverini, sain halata Sinua! Paljon muistoja tulvahti mieleen! Isän hyvää huolenpitoa Sinulle ja miehellesi kauniissa kodissanne! Kiitos, Aune-ystävälle! Herra hoitakoon jalkasi terveeksi!

Tänä aamuna, 27.8.2013, kiitollisuudella Mummi.

Samassa veneessä.

Rakas Lähimmäiseni, maamme päättäjien sairastumiset ovat merkki heidän työnsä stressaavuudesta. Meidän, jotka uskomme Jumalaan, on rukoiltava heidän puolestaan, että he jakaisivat aikansa oikein. Riittävä lepo on välttämätön jokaiselle. Ihminen ei ole kone!

Minulla oli onni työssä ollessani käydä hyvillä kursseilla, joilla puhuttiin työssä jaksamista. Oikea asenne on lähtökohta. Työpaikassa ollaan yhteisessä veneessä, jossa jokaisen työntekijän on soudettava samaan suuntaan. Työpaikan menestys on jokaisen etu. Sama tilanne on Suomi-laivalla. Hallituksessa ja eduskunnan työssa päämäärä on asioiden asiallinen hoito ja sovittelu. Mummista tuntuu eduskunnan istuntoa kuunnellessa, että hallituksen haukkuminen on pääasia. Se voittaa, joka heittää pahimmat herjat. Eikö opposition tehtävä olekaan auttaa hallitusta yhteisessä työssä?

Nyt puutuin asiaan, joka ei minulle kuulu! Palataan siis rukoukseen: Rakas Jumala, auta maamme päättäjiä heidän vaikeassa työssään! Anna heille viisautta sovitella niin, että asiat menevät eteenpäin. Anna heille viisautta tehdä hyviä ratkaisuja kaikkien eduksi. Ja anna heille anteeksiantoa ja rakkautta toisiaan kohtaan ja riittävästi lepoa! Jeesuksen nimessä Aamen.

Tänä aamuna, 21.8.2013, rakkaudella Mummi.

Mannaa

Rakas Lähimmäiseni, Herra siunatkoon Sinun tulevan viikkosi jokaisen päivän! Isä on läsnä, Jeesus armahtaa ja Pyhä Henki johdattaa meitä, jotka sitä pyydämme. "Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo."


Mark. 9:23

Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. Uskossa omistan aarteita, joita
en omista, toisin sanoen en näe niitä eikä niitä yleisen käsityksen
mukaisesti minulla ole. Uskolla on kuitenkin luonteensa mukaisesti
sellaisia etuja, joita se ei näe eikä tunne. Se käyttää niitä ikään kuin
ne olisivat käsillä eikä sillä ole mitään muuta lohdutusta kuin se
varmuus, että Jumala ei valehtele. Tätä usko vaikuttaa kaikenlaisissa
tilanteissa.

Kun minun esimerkiksi on kuoltava kuoleman astuessa silmäini eteen, kun
minun on täältä erottava ja kun en tiedä mihin seuraava askel minut vie,
silloin epäusko kauhistuen epäröi sanoen: Mihin minä joudun? Ken tietää
päämäärän? Näin epäusko tahtoo aina nähdä ja tuntea ja jos se ei sitä
saa, se vaipuu epätoivoon. Usko sitä vastoin ajattelee: En tiedä, mihin
joudun. Täältä minun on erottava. En näe enkä tunne mitään, mutta tahdon
jättäytyä hänen haltuunsa, joka on sanonut: Heitä murheesi Herran
päälle. Siihen luottaen erkanen täältä, sillä tiedän, ettei hän voi
valehdella.

Näin uskolla on elämä, vaikka se ei näe sitä. On elämä, vaikka se näkisi
aivan päinvastaista. Mistä se siis kuitenkin saa tästä asiasta vakuuden?
Ainoastaan tästä Herran sanasta: Ei kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 19.8.2013, rakkaudella Mummi.

Mummin kiitoskirja?

Rakas Lähimmäiseni, miltä Sinusta kuulostaisi Mummin kiitoskirja? Heräsin aamuyöstä tähän ajatukseen, mutta olin silloin liian väsynyt sitä ajattelemaan. Joku ystävä on sanonut, että minulla on kehottamisen armolahja. Toinen ystävä huomautti joskus, että aina erotessamme sanon hänelle: "Kiitetään!" Kiitos nousee sydämestä, kun on saanut elää Isän lapsena neljäkymmentä vuotta! Minulla on ollut lapsenusko! Ilosanoma Jeesuksesta on riittänyt minulle! Joka aamu olen uskonut itseni, rakkaani ja kaikkeni Isän haltuun. Armon osallisuus on antanut rauhan ja ilon sydämeen. Ihmeellinen Isän lahja!

Jaksaisinkohan koota näistä blogikirjoituksistani Mummin kiitoskirjan? Haluaisitko rukoilla tämän asian puolesta. Viime vuonna joku ehdotti Sanaa joka päivälle, mutta siihen minulla ei ollut voimia.

"Kiitä Herraa minun sieluni ja kaikki mitä minussa on hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhoita mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella, joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan. Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille. Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa. Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa." Ps. 103: 1-8.

Kiitos, Pyhä Jumala, että otit meidät armoihisi Jeesuksen työn tähden!

Tänä aamuna, 16.8.2013, rakkaudella Mummi.