keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Lepo Herrassa

Pirteätä huomenta Sinulle, Lähimmäiseni! Menin eilen illalla nukkumaan kello 18 ja herään kello neljä. Herra on hyvä! Hän antaa väsyneelle unta silloin kun hän sitä tarvitsee. Minä tarvitsin sitä viimeöisen rukousyön jälkeen. Vanhan jokainen solu on saanut levätä kymmenen tuntia. Herra on hyvä! Mies vieressä nukkuu onnellista miehenunta. Kun pistän pääni ulos ulko-ovesta, hengityshöyryt täyttävät oviaukon. Taivas on täynnä tähtiä. Ne ovat tuikkineet koko yön. Ne ovat pitäneet vartiota yhdessä Taivaanisän kanssa. Lunta ei vielä ole. Pakkasta on kolme astetta.

Kun menen rukouspaikalleni, sydän riemuitsee! Kuinka hyvä on ihmisen levätä, kun Herra siunaa levon. Hän Pitää huolen, että sydän lyö. Hän ottaa kolotukset pois ja vapauttaa koko ruumiin ja sielun kaikesta omasta huolehtimisesta. Saa vain levätä Isän sylissä. Pitkästä aikaa sain tämän täyden turvallisuuden kokea. Kiitos Jumalalle! Raamattu avautuu psalmin 139 kohdalta. Se on hyvä Sinun ja minun lukea. Liitän tähän alkujakeita. Kuulehan kuinka Daavid ylistää: ”Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen. Minne voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta Sinun kasvojesi edestä? Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, Sinä olet siellä. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Jos minä sanoisin: ”Peittäköön minut pimeys ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi”, niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niin kuin päivä, pimeys olisi niin kuin valkeus”.

Iloitsen Daavidin runokielestä! Siinä puhuu mies, joka tuntee Jumalansa ja on saanut armoa armon päälle! Lue, rakas Lähimmäiseni, koko Psalmi tämän aamun evääksi!

Tänä aamuna 21.10.2009, ilolla Mummi