perjantai 25. joulukuuta 2009

Joulukirje

Joulunlämpöiset terveiset Sinulle, joka luet tämän viestini. Sinulle toivon tänään iloa Jeesuksessa! Olemme viettäneet suuren ihmisjoukon mukana Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa. Puitteet ovat talviset. Maa ja kaikki puut ovat pehmeän lumen peitossa, pakkastakin on toistakymmentä astetta. Joululaulut ovat kaikuneet lasten ja aikuisten suista. Ilo ja riemu ovat täyttäneet rinnat, sillä meille on ilmoitettu suuri uutinen: Jeesus on syntynyt maailmaan kaikki syntiset pelastamaan! Toivon, että Sinäkin iloitset kanssamme tästä ilosanomasta!

Mutta löytyykö syntisiä? Onko Jeesus, pelastustyönsä suoritettuaan työtön mies? Haluatko Sinä turvata tähän Vapahtajaamme, joka syntyi maailmaan vain meidän tähtemme. Hän alistui ristinkuolemaan meidän tähtemme. Hän rakasti Sinua ja minua niin paljon, että vuodatti Pyhän verensä Golgatan kummulle. Hän kuoli, että Sinä ja minä saisimme elää Taivaallisen Isän lapsina ja viettää iäisyytemme Hänen kanssaan taivaassa. Jeesus nousi kuolleista ja istuu nyt Isän oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan kaikki elävät ja kuolleet. Tänään Hän haluaa muuttaa maailmaa meidän kauttamme. Hän tulee sydämeemme asumaan Pyhän Hengen kanssa. Hän johdattaa toisenlaiselle tielle. Se tie on Jumalan valtakunnassa, joka on sisällisesti meissä. Löydämme sen tien, kun kutsumme Jeesuksen sydämemme Herraksi, luemme Raamattua ja liitymme Kolmiyhteiseen Jumalaan uskon sitein. Jeesus on tie. Jeesus johdattaa meidät seurakuntaan, jossa kohtaamme Vapahtajamme Pyhän Hengen yhteydessä ehtoollispöydässä ja kuulemme väärentämätöntä Jumalan sanaa. Meiltä seuraajiltaan Jeesus odottaa, että olemme valona ja suolana siellä missä kuljemme.

”Enkeli taivaan lausui näin: Miks hämmästyitte säikähtäin? Mä suuren ilon ilmoitan maan kansoille nyt tulevan. Herramme Kristus teille nyt on tänään tänne syntynyt, ja tää on teille merkiksi: seimessä lapsi makaapi. Ah Herrani, mun Jeesuksein, tee asunnokses sydämein. Mua älä hylkää tuskassa, vaan vahvista ain uskossa. Ah iloni jos sinuss` ois, en unhottaa sua koskaan vois. Suo siihen apus armosta, niin kiitän aina riemulla. Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon Poikansa. Siit enkelitkin riemuiten veisaavat hälle kiitoksen.”

Joulupäivänä, 25.12.2009, ilolla Mummi