torstai 3. joulukuuta 2009

Taivasten valtakunta

Rakas Lähimmäiseni, herään kello kuusi nukuttuani yhdeksän tuntia. Kiitos Taivaanisälle, joka levon antoi! Toivottavasti Sinäkin sait riittävän yöunen! Joulukuu on hyvällä alulla. Pakkasta on seitsemän astetta. Tämä on lupaus valkeasta joulusta! Kun avaan ulko-oven, edessäni on täysikuu, jonka ympärille sumu maalaa keltaisen, punaisen ja vihreän renkaan. Ilo silmille! Luoja leikkii väreillä!

Olet varmaan huomannut, että Jeesus puhuu vertauksilla. Tänään minulle avautuu Matteuksen 20. luku. Luvun alussa on vertaus viinitarhan työmiehistä: ”Sillä taivasten valtakunta on perheenisännän kaltainen, joka varhain aamulla lähti ulos palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Ja kun hän oli sopinut työmiesten kanssa denarista päivältä, lähetti hän heidät viinitarhaansa”. Kun hän näki joutilaita miehiä päivän mittaan, hän lähetti heidät kaikki töihin viinitarhaansa. Toiset aloittivat työnsä kolmannen hetken vaiheilla, toiset kuudennen, toiset yhdeksännen ja viimeiset yhdennentoista hetken vaiheilla. Kun ilta tuli, käski viinitarhan herra tilanhoitajan maksaa palkka, jokaiselle denari, viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti. Ensin tulleet alkoivat napista, että heidän on saatava enemmän, kun ovat palvelleet koko päivän, mutta isäntä vastasi eräälle heistä: ”Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä, etkö sopinut minun kanssani denarista? Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin. Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko sinun silmäsi nurja sen tähden, että minä olen hyvä? Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi”.

Tiedämme, että taivasten valtakunta on sisäisesti meissä. Se on rakkautta, iloa ja rauhaa Pyhässä hengessä. Se on Jumalan lahja Jeesuksessa Kristuksessa. Se on rauha Jumalan ja ihmisten kanssa. Se on sisäinen varmuus Kolmiyhteisen Jumalan jokapäiväisestä läsnäolosta ja huolenpidosta, sillä Jumala ei anna niin kuin maailma antaa. ”Palkka”, jonka kaikki Jumalan lapset saavat, on iankaikkinen elämä. Sekään ei ole palkka, vaan armolahja, jonka kaikki Jumalan lapset omistavat jo täällä, ja perivät sen tämän elämän jälkeen Jumalan luona taivaassa Tuo Jeesuksen viimeinen lause käy toteen Golgatan ristillä, kun Jeesus pelastaa armoa anoneen ryövärin: ”Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa”. Lk. 23: 43. Iloitaan ja riemuitaan kaikki Jumalan lapset! Tule Sinäkin, joka et vielä Jeesusta tunne, sisälle taivastan valtakuntaan! Huuda Jeesusta elämääsi!

Tänä aamun, 3.12.2009, ilolla Mummi


!