torstai 15. huhtikuuta 2010

Kirkon etsikon aika

Rakas Lähimmäiseni, satuitko katsomaan TV1:stä ohjelman Voimala? Suljin tv:n sekavin tuntein. Keskustelu koski Heini Junkkaalan näytelmän ”Kristuksen morsian” herättämiä tuntoja ja tämän päivän polttavia asioita meidän kirkossamme. Ihailen Heini Junkkaalaa, että hän on uskaltanut ottaa arat asiat elämästä ja kirkosta rehelliseen käsittelyyn, että jokainen ihminen joutuu kyselemään: ”Mikä minä olen tästä lausumaan? Olenko itse oikeassa vai poispoikennut? Mikä on totuus?

Toimittajien lisäksi keskustelijoina olivat näytelmän ohjaaja ja näyttelijä, liberaalipapin osasta, sekä nais- ja miespappi, jotka ovat ehdokkaana Helsingin piispanvaalissa. Keskustelu kävi vilkkaana. Oltiin sitä mieltä, että mitä enemmän erilaisia toimijoita kirkossa on, sitä enemmän sisältöä sinne saadaan. Oltiin sitä mieltä, että Raamatussa on kaksi tärkeää asiaa, toinen on rakkauden kaksoiskäsky ja toinen on pienoisevankeliumi. Kävi täysin selväksi, että kirkko on ihmisten kirkko. Mikä osuus Jumalalla kirkossa on ja mitä Jumala sanoo tästä menosta Suomen kirkossa? Sitä sopii kysyä.

Kun tulin rukouspaikalleni, minulle avautui Raamatusta Jesaja 9. Se kannattaa lukea kokonaan. Liitän tähän osan Jesajan ennustuksesta, 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää kirjoitetusta, joka kertoo Jumalan Pojasta, Jeesuksesta, joka on tuleva pelastamaan vaivan alaiset ja perustamaan seurakunnan ja Kristuksen kirkon kaikille seuraajilleen yhteiseksi kodiksi: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi, niin kuin elonaikana iloitaan, niin kuin saaliinjaossa riemuitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijäinsä sauvan sinä särjet niin kuin Midianin päivinä; ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahritut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: ihmeellinen neuvonantaja. Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas.” Rukoillaan, että Ihmeellinen neuvonantaja saa ohjata seurakuntaansa, eli kirkkoaan, jonka Hän Pyhän Hengen hoitoon on perustanut!

Tänä aamuna, 15.4.2010, rakkaudella Mummi

Ei kommentteja: