Tuhkapilvi

Herään kello kuusi toisenlaiseen kevätaamuun. Väsähtänyt harmaus on aamun ilme. Perjantaiaamun kiire on loppunut, sillä vain pari autoa kiitää moottoritiellä. Kaksi pikkuvarpusta istuu männyssä ihmettelemässä harmautta, niiden normaali touhukkuus on poissa. Syynä harmauteen on Islannin tulivuorituhka, joka peittää taivaan täällä Suomessakin.

Tilanne on uusi ja ainutlaatuinen. Koko Suomen ilmaliikenne on lamaantunut. Matkustajat eivät pääse määränpäähänsä ja rahtiliikenne on jumissa. Mitä tästä seuraa, ja kuinka kauan Islannin merenalainen tulivuori tupruttaa savuaan, sen tietää yksin Jumala, joka säät ja ilmat säätää.

Voimaton ja haavoittuvainen on ihminen kaikessa viisaudessaan. Tällaisessa tilanteessa vasta huomaamme, kuinka haavoittuvia olemme Jumalan maailmassa eläessämme. Maanjäristys muuttaa ihmisten elämän monissa maissa. Tulivuorenpurkaus voi lopettaa lentoliikenteen koko Euroopassa, kun tuhkapilvi peittää taivaan.

Näillä luonnonilmiöillä Jumala herättelee kiireisiä ihmisiä muistamaan Luojansa. Jumala odottaa kaikkia luotujaan yhteyteensä Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kautta. Rukoillaan, että Jumala antaa herätysten tuulten vallata koko Euroopan. Rukoillaan, että tulisi rakkauden vallankumous; että Jumala muuttaa kivisydämet lihasydämiksi ja itsekkyys vaihtuu lähimmäisenrakkauteen. Rakas Jumala, Sinulla on Pyhän Hengen voima, herätä erämaa kukkimaan!

Kiitos Jumalalle, kello puoli kahdeksan vanha taivas loistaa kauniin sinisenä ja aurinko siivilöityy kuuden kilometrin korkeudella olevan tuhkapilven läpi. Kun katsoin aurinkoa, en tahdo nähdä kirjaimia jälkikuvilta. Aurinkoa ei kannata katsoa, silmät eivät kestä sen kirkkautta! Herran kirkkaus valaiskoon Sinun päiväsi, rakas Lähimmäiseni!

Tänä aamuna, 16.4.2010, rakkaudella Mummi