torstai 27. toukokuuta 2010

Jumalan hätäpuhelin

Rakas Lähimmäiseni, elämme toukokuun loppua. Luoja on herättänyt omenapuut kukkimaan. Yksi kauneimmista kevään lahjoista ovat kukkivat omenapuut. Ne ovat innoittaneet monia runoilijoita. Kirjoita Sinäkin ystävä, joka sairastat, runo siitä, mitä kukkiva omenapuu Sinulle kertoo. Se lievittää kipua ja vie ajatukset pois sairaudesta.

Minulla oli rakas ystävä, jonka tapasin silloin, kun hänellä oli jäljellä kaksi kuukautta elinaikaa, lääkärin mukaan. Aloimme kirjoittaa runoja samoista aiheista. Ystävä virkistyi ja kohta hän rakensi runoistamme runokirjan. Sen jälkeen aloimme maalata. Pidimme monia yhteisiä näyttelyitä ja iloitsimme elämän lisäajasta, jonka Jumala oli ystävälle antanut. Neljä hyvää vuotta sai ystävä kahden viikon sijaan! Näin auttaa hyvä Jumala, kun Häntä avuksi huudamme!

Meille kaikille on avattu hätäpuhelin Raamatussa. Ps. 50: 15 sanoo: ”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.” Jumala kuulee, kun Häntä avuksi huudetaan. Hän auttaa, mutta Hän vaatii kunnioittamista! Tie Jumalan luo on Jeesus Kristus. Jumalaa oppii kunnioittaman, kun tietää kuinka suuren uhrin Jumala on meidän edestämme antanut. Hän uhrasi rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen, että me saisimme elää lähellä Jumalaa, meidän kaikkien Taivaallista Isää. Jumalalta me kaiken saamme, elämän ja kaikki lahjat sekä rakkaat ihmiset. Häneltä saamme terveyden ja parantumisen, onnen ja autuuden. Meidän on tunnustettava, että ilman Jumalan sallimista, meillä ei ole mitään. Sen vuoksi me kunnioitamme Jumalaa ja kiitämme Häntä, kun Hän antaa meidän elää yhteydessään ja siunaa meitä elämän lahjalla, armolla ja iankaikkisella rakkaudellaan.

”Kiitos sulle Jumalani armostasi kaikesta, jota elinaikanani olen saanut tuntea. Kiitos sulle kirkkahista keväisistä päivistä. Kiitos myöskin raskahista syksyn synkän hetkistä. Kiitos että rukoukset monet monet kuulit sä. Kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä. Kiitos kun mä hädässäni avun saan sun kauttasi. Kiitos, että synneistäni vapahtavi Poikasi.” Virsi 341: 1 ja 2.

Tänä aamuna, 27.5.2010, rakkaudella Mummi

7 kommenttia:

Runomummo kirjoitti...

Kiitos Airi, osaat sanoa niin osuvasti kirjoituksissasi.
Käyn usein iltasella lukemassa mitä olet kirjoittanut,sen jälkeen on hyvä mennä nukkumaan. Kiitos ja hyvää yötä. terv. Eila

kaisa jouppi kirjoitti...

Kukkivat omenapuut.(runo, jonka iltamyöhään sepitteli Kaisa J.)

Meidän pihalla kaksi on omenapuuta.
Oikein pikkasia ovat, mutta
kukkasia, kukkasia näkyy tulevan tänä vuonna. Enemmän, kuin kuusi.
Männä vuonna kukkia tuli kuusi.
Hehkuivat he aikansa
Sitten kylmyys ja tuuli
huiskauttivat ne tiekseen.
Omenoita puihin ei tullut ensimmäistäkään.
Kaupoista piti ostaa
omput.
Tänä vuonna voi olla toisin.
Kukkia paljon ja kimalaiset pörrää.
Vesi on jo valmiiksi kielellä.

Kirsti kirjoitti...

Hei mummi ystävä!
Olisipa ihana nähdä kukkiva omenapuu,tai kirsikkapensas.
Voisin miettiä runoa,mutta en taida saada hyvää.
Ilmeisesti ystäväsi sai kauttasi kaikkea Jumalan hyvyyttä,ihmeellistä!
Raamatun hätäpuhelinlinja on auki koko vuorokauden,kiitos Jumalalle!
Hän uhrasi rakkaan Poikansa,että ihminen saisi elää lähellä Jumalaa.
Häneltä saamme kaiken!
Hyvää yötä mummi rakas!

mummi kirjoitti...

Rakas Runomummo, mistä löydän Sinun sanomasi? Kiitos yhteydestä runokurssilla ja kurssillasi vuosia sitten. Kiitos kun viestitit, Harra Sinua ja perhettäsi siunatkoon! Mummi

mummi kirjoitti...

Kaisa rakas ystävä. lue minulle joskus tuo omenapuuruno, vai julkaisetko sen vasta kirjassasi? Tänä vuonna saatte varmaan omenoita, kun ei ole ollut pakkasia. Iloitaan jo nyt! Mummi

mummi kirjoitti...

Kirsti rakas. Sinun runosi on sinun runosi. Tee se, ja ihmettele, kuinka Jumala on antanut kyvyn sanoa tuo asia! Meillä on jokaisella erilainen elämä, me sanomme sanottavamme omalta pöydältämme. Sinun sielusi on Sinun runossasi! Se on arvokas ja ylen ihmeellinen. Näin on Jumala meitä kaikkia siunannut. Uskalletaan ottaa se jäävuori käyttöön, joka meissä piilee. Minäkin olen tehnyt sen vasta mummina. Rakkaudella Mummi

mummi kirjoitti...

Rakkaat ystävät! Minulla on sellainen ongelma, että yhteys menee poikki alta iakayksikön, siksi kirjoitan nopeasti, enkä aina edes tarkista tekstiä. Käy näin ikävästi, että jopa Herra-sana jää väärin kirjoitetuksi niin kuin tänään. Anteeksi! Mummi