sunnuntai 8. elokuuta 2010

Murehtimisesta

Rakas Lähimmäiseni, kun herään kello kolme, huomaan, että kesän valoisuus on poissa. Taivas on paksussa pilvessä ja pihavalo on syttynyt. Lämpöä on vielä 18 astetta. Ilmatieteen laitos on ennustanut hellepäivää täksi sunnuntaiksi.

Minun on tunnustettava Sinulle, Ystäväni, että olen sortunut murehtimiseen. Haukkasin liian suuren palan, kun lupasin koota runoistani kirjan. Tehtävä on tuntunut liian vaikealta. Sitten olen päässyt sopuun itseni kanssa. Herra on puhunut ja antanut luvan olla se mummi, joka olen. Kirjani voi olla minun näköiseni. Jos joku sen teilaa, hän teilaa minut, mutta Isä hyväksyy mummin ja hänen runokirjansa. Kiitos Herralle!

Tänä aamuna etsin sen ihanan Filippiläis kirjeen, jossa meitä muistutetaan siitä, että meidän ei tarvitse mistään murehtia, vaan saamme viedä asia Jumalalle ja odottaa Hänen vastaustaan: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” Fil. 4:6-7.

Raamattusanakirjassa näkyi Matteus 26:37 kohta, jossa Jeesus alkoi murehtia Getsemanessa ja tulla tuskaan rukoillessaan suuren tehtävänsä edessä. Me näemme, että murehtiminen tuo tuskaa ja ahdistusta, jos me emme luota Jumalaan, vaan otamme huolen omille hartioillemme. Kun annamme asiamme Jumalan tietoon ja luovutamme sen Hänelle, säästymme murehtimiselta. Kukin voimme koetella itseämme miten vahva uskomme on. Minä otin asian harteilleni, ja ahdistuin ja aloin vähätellä taas itseäni, vaikka koen saaneeni runot Jumalalta. Jumala rohkaisi lopulta, ovathan muutkin tehneet omakustanteita, onhan se minullekin mahdollista, kun en pelkää kritiikkiä. Kiitos Sinulle Ystävä, joka olet rukoillut puolestani!

Tänä aamuna, 8. 8. 2010, rakkaudella Mummi

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mummi, mummi, oot aivan hassu! Tottakai jännittää ja mietityttää ja tekstit tuntuu hassuilta kun niitä pyörittelee edestakaisin, mutta luovuttaa ei unelmasta saa!

-Paula

Terttumarja kirjoitti...

Ihanasti muistutit ainakin minua seuraavalla lauseella: "Kun annamme asiamme Jumalan tietoon ja luovutamme sen Hänelle, säästymme murehtimiselta".
Miksi en aina muista sitä?

Kirsti kirjoitti...

Mummi,minä uskon,että runosi ovat hyviä,sinun näköisiäsi, koska olet saanut ne Jumalalta.
Omakustanteita tehdään paljon,olen seurannut lehdestä niitä.
Meidän nuorempi tytär uneksii,että saisi julkaistua kirjansa,ja olen kertonut omakustanteista. Hänellä on tekeillään romanttinen nuorten kirja,olen tietoinen millainen se on.Pikku hiomista se tarvitsee,mutta on aika hauska ja kiinostava.
Filippäläiskirjeen jakeet ovat ihanan lohduttavat, voimme saattaa murheemme Jumalalle tiettäväksi.

Jumalan rauhaa mummi!

mummi kirjoitti...

Paula rakas, kiitos kannustuksesta!Olen rauhottunut jo, kun en voi olla muuta kuin olen. Runoni ovat minun näköisiäni ja kokoisiani, kun ne minun kauttani tulevat. Jätän ne luottavasti painon, kun olen tarpeeksi rukoillut. Siunausta Teille! Mummi

mummi kirjoitti...

Rakas Rosina, me olemme sellaisia, että unohdamme helposti. Siksi on hyvä löytää uudelleen ja uudelleen niitä totuuksia, mitä Sana meille opettaa. Yritetään muistaa! Herran siunausta Sinun elämääsi! Mummi

mummi kirjoitti...

Kirsti rakas, toivottavasti Sinun nuori tyttäresi saa kirjansa julki. On ilo, kun saa sanoa sen, mitä sydämessä liikkuu. Herra hoitakoon ja siunatkoon! Mummi