maanantai 28. helmikuuta 2011

Ei ole muuta tärkeätä kuin Jeesus

Rakas Lähimmäiseni, herään vasta puoli seitsemältä nukuttuani kuusi tuntia. Kiitos Jumalalle! Kun avaan ulko-oven, kevään tuoksu tulvahtaa sieraimiini. Nyt Herra vie meitä kevääseen! Pakkasen mahti on murtunut, enää 3,5 astetta. Herra luo uutta!

Kun olen kysellyt Jumalalta, mitä tekisin tällä elämälläni, kun olen orpo, vailla mieheni tukea ja rakkautta, Hän sanoi: ”Kirjoita: ”Isoja ja pieniä ihmeitä!” Herra, niitäkö, joita olen nähnyt ja kokenut eläessäni lapsenasi kolmekymmentäkuusi vuotta? Niitäkö. jotka olen tallentanut päiväkirjoihini kaikkina näinä vuosina, ja niitä on paljon?

Tänä aamuna kerron Sinulle, rakas Lähimmäiseni, suurimmasta ihmeestä, jonka koin nelikymppisenä, loppuun väsyneenä kotiäitinä. Olen kertonut sen Sinulle aiemminkin, mutta Sinä. joka tänään luet tätä ensi kertaa, kuulet tuoreen tarinan. Se oli suuri ihme minun elämässäni. Istuin linja-autossa ja itkin. Auton takaosassa istui Jumalan lähetti, joka tuli viereeni ja kysyi: ”Tunnetko sinä Jeesuksen?” ”Minäkö - Jeesuksen? Ainakin kaikki uskovat riitelevät, erottuvat koppeihin ja kerjäävät lisää rahaa!” purin pahaa oloani. ”Ei ole muuta tärkeätä kuin Jeesus”, sanoi nainen ja nosti yhden sormensa pystyyn. ”Jeesus on kuollut sinun ja minun ja jokaisen luodun edestä. Synti erottaa sinut Jumalasta. Jeesus on sinunkin syntisi sovittanut.” Ystävä alkoi todistaa omasta Vapahtajastaan sellaisella ilolla ja rakkaudella, että jotain sisälläni liikahti. Tunsin, että sydämeni oli likainen. Olin aina valmis moittimaan muita, omia vikojani en nähnyt. Nyt huomasin olevani kaunainen ja katkera. Rikokseni olivat edessäni. Jumala herätti synnintunnon. Halusin katua. Pyysin ystävää rukoilemaan puolestani. Oli helpottavaa itkeä pois tuskansa siinä linja-auton penkillä kuljettajan ihmetellessä. Mies ei tiennyt, että sillä rukouksella muutettiin elämäni suuntaa. Minäkään en tiennyt, mitä tapahtuisi, vai tapahtuisiko mitään, kun lupasin elämäni Jeesukselle. Jeesus otti lupaukseni todesta. Sain palata kasteen armoon. Hän ei ollut luopunut minusta eikä Hän ole luopunut Sinustakaan. Jumala rakastaa meitä sanomattomalla rakkaudella!

”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus- ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” 1 Joh. 4: 9-10.

Tänä aamuna, 28.2.2011, rakkaudella Mummi

3 kommenttia:

sylvi kirjoitti...

Ja nyt kun olemme saaneet sitä rakkautta Jeesukseltä niin voimme myös rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niinkuin itseämme.
siunausta sinulle eteenpäinkin ystäväni.

pau kirjoitti...

Kiitos lohduttavista kirjoituksistasi jälleen. Jumala, Isämme itse, lohduttakoon sinua surussa ja kaipuussa, jota varmaankin koet, vaikkakin olet lähellä Isämme sydäntä.
Rakkaudella<3

mummi kirjoitti...

Rakkaat Sylvi ja Paula, Taivaallinen Isä on siunannut minua ihmeellisellä rauhalla. Olen kiittänyt siitä, että Teuvo on Isän hoidossa, ja siitä, että Hän hoitaa minuakin. Te rukoilevst ystävät olette lömmin viitta ympärilläni. Isä hoitaa meitä kaikkia armollaan ja rakkaudellaan. Kiitetään! Mummi