Vehnänjyvä

Sunnuntaina kuuntelen messua tv:stä. Siellä lauletaan laulua: ”Ken tahtoo käydä Herran askelissa, käy tietä vehnänsiemenen, kuin siemen hänkin kuolee”. Nuo laulunsanat avasivat jotain sisimmässäni ja heti oli lähdettävä kirjoittamaan Sinulle, Lähimmäseni , päiväkirjettä.

Näinä päivinä ja öinä olen elänyt vehnänsiemenen elämää. Aina, kun olen jäänyt yksin, olen miettinyt osaani nyt, kun olen yksin. Teuvon henki palasi Jumalan luo, vain hänen sairas ruumiinsa kätkettiin Vaasan hautausmaalle. Minäkin olen jonain päivänä kypsä tuohon siirtoon. Jumala haluaa henkeni luokseen ja omaiset kokoontuvat avoimen haudan äärelle kiitämään hyvää Jumalaa, samoin kuin nyt kiitimme Teuvosta ja kaikesta siitä, mitä hän on meille ollut.
Tänään tunnen olevani vehnänjyvä, jonka Jumala on jättänyt tänne odottamaan mitä Hän minulle antaa. Minun on kuoltava itsestäni, jotta Jeesuksen tahto pääsee tapahtumaan minun elämässäni, vehnänsiemenen on kuoltava, että kasvua voi tapahtua. Onko se mahdollista, kun olen näin vanha? ”Jeesus johdata tieni kulkua”!

Näinä päivinä olen koonnut Teuvon muistokirjaa. Olen liimannut isoon albumiin valokuvia, jotka eräs ystävämme Teuvon juhlassa otti. On ollut hyvä muistella sen juhlapäivän kaikkia vaiheita . On ollut hyvä ihmetellä sitä rauhaa, jonka Jumala antoi minulle hautajaispäivän aamuna. Se juhla oli turvallinen hyvästijättö rakkaalle puolisolle, se ei ollut lohduttoman itkun hetki. Siitä kiitän hyvää Jumalaa! Teuvon ja minun välit olivat kunnossa. Kaikki oli anteeksiannettu Jeesuksen läsnä ollessa, nyt on hyvä odottaa jälleennäkemistä ylösnousemuksen aamuna. Tämä on Jumalan hyvä lupaus meille. Kiitos Isä rakkaudestasi! Kiitos Kaikista ihanista muistokorteista, jotka liitin muistokirjaan! On paljon hyvää luettavaa.

Tänä päivänä, 6.3.2011, rakkaudella Mummi