Rakas Lähimmäiseni, mieleeni muistuu ystäväni Eila, jonka kanssa luimme Raamattua ja rukoilimme aina kun kävin häntä katsomassa. Eila sairasti syöpää. Hän tiesi, että Jumala ei häntä paranna, hänellä oli taivasikävä. Kuitenkin hän halusi, että aina kysyimme, haluaako Jeesus hänet parantaa. Hän uskoi Jumalan voimaan. Eila kävi seurakunnan tilaisuuksissa niin kauan kuin hän jaksoi. Kun voimat ehtyivät, hän kutsui kotiinsa ystäviään Raamattua tutkimaan. "Jeesuksen läsnäolo tuo turvallisuuta ja vähentää kipuja", kiitti Eila ystäviään.
Sitten Eila joutui osastolle. Hän ei jaksanut enää olla kotona ja kivut kävivät kestämättömiksi. Eräänä päivänä työstä palatessani päätin mennä Eilaa katsomaan. Kun avasin oven, Eila huusi: "Airi, minä kuolen!" Näin, että hänellä oli kovat kivut, hän liikehti levottomasti. Otin häntä kädestä ja Isä antoi sanat: "Eila, etkö sinä muista, että Jeesus sanoo: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun ikinä kuole."
"Nyt minä muistan!" sanoi Eila ja käähtyi kyljelleen. Samassa hän nukahti. Näin, että Pyhä Henki otti kivut pois. Eila sai rauhan Jeesuksessa, Vapahtajassaan. Hän pääsi Taivaan kotiin vajaan tunnin kuluttua samana päivänä rauhallisesti nukkuen.
Rakas Jumala, Sinä kutsut meidät luoksesi, kun päivämme päättyvät. Kiitos, että Pyhä Henki on läsnä viimeisellä hetkellämme ja Jeesus ottaa meitä kädestä, kun täältä lähdemme. Kiitos, että Eilalle annoit rauhan, ennenkuin hänet luoksesi kutsuit.
Tänä aamuna, 30.10.11, rakkaudella Mummi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
"Taivas on uskoni määrä, matkalle en tahdo jäädä"
Minun yskonystävä joka sairasti 2v- syöpää, sai tiistaina iäisyyskutsun. Hänen viimeiset sanansa olivat "Edessä on parempaa"
Näin on.
siunausta sinulle!
Rakas Sylvi, Herra siunatkoon Sinua ja ystäväsi omaisia. Ystäväsi pääsi Jeesuksen luo, siitä saa iloita. Olen työstänyt kirjaani, Isoja ja pieniä ihmeitä, siksi en ehdi tänne kovin usein. ystäväsi Mummi
Lähetä kommentti