keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Kylmät jalat ja uneton yö.

Rakas Lähimmäiseni, muistatko, että vasta kirjoitin kielen synneistä. Eilen kieleni petti minut pahan kerran. Olimme raamattupiirissä. Luimme Jumalan sanaa Pyhän Hengen yhteydessä. Muka tekstiin liittyen otin esille ajankohtaisen asian ja sanoin siitä oman mielipiteeni. Monet olivat eri mieltä ja sanoivat sen. Heti tajusin, että tein väärin. Rikoin Pyhän Hengen yhteyden. Sydämeni syytti minua. Pyysin anteeksi Jumalalta ja piiriläisiltä, mutta sydämen rauha ei palannut.

Kotona itkin sitä, että pilasin hyvän illan. Ja itkin sitä, että en voinut kertoa murhettani miehelleni. Hänen kuvansa edessä sitä itkin. Soitin ystävälle ja pyysin synninpäästön. Kuitenkaan uni ei tullut. Kertasin illan tapahtumaa ja sydämeni syytti minua, vai oliko se kiusaaja, joka minua piinasi. Muistelin sanaa 1 Joh 3:20-22: "Jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja teitää kaikki. Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan, ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme." Rukoilin, mutta uni tuli vasta myöhään aamuyöllä. Kiitos, Jumala, vapauttavasta unesta!

Rakas Jumala, opeta minua hillitsemään kieleni. Opeta minua kuuntelemaan enemmän muita kuin tuomaan esille oman mielipiteeni. Opeta minua kuuntelemaan Pyhän Hengen ääntä. Jeesus, armahda minua! Aamen.

Tänä aamuna, 5.10.2011, rakkaudella Mummi

8 kommenttia:

Terttumarja kirjoitti...

Täällä toinen, joka on pilannut ensin niin muiden ja jälkeenpäin oman mielensä ajattelemattomalla kielenkäytöllään.
Sanottuja sanoja kun ei takaisin saa.
Usein tuntuu, että olisi parempi pysyä poissa ihmisten ilmoilta. :(
Mutta sitten päivä taas valkenee, kun muistaa olevansa vain epätäydellinen ihminen.

kaisa jouppi kirjoitti...

Täälä yks kans, jolla on kerkeä kieli :(
Monta kertaa saan rukoilla, että Herra pyyhkisi niiltä muilta muistista pois sanomiseni :(
Aina on apu tullut.
Itse en ainakaan enää moisia kurjuuksia ajattele ja anteeksiannonkin on pelattava (niiden toisten sydämissä).
Herran puolelta se pelaa aina.

En voi käsittää, mitä sinä rakas sisko olet voinut NIIN sellaista sanoa, että KAIKKI ovat eri mieltä?
Minä olen kanssasi samaa mieltä,vaikka en asiaa tiedäkkään :)

LOHDUN, LOHDUN!

Nurkkalintu kirjoitti...

Tuskin on ketään, joka ei tee "kielivirheitä"....
Sanomisteni takia joudun vähän väliä menemään ristin juurelle anteeksi pyytämään.

Yhdyn rukoukseesi ja sanon: Amen.

Anonyymi kirjoitti...

Mnunkin kieleni tekee usein syntiä ja sydämessäni en ole lähellekään aina rakastava. Usein omatunto kolkuttaa ja joudun pyytämään Jumalan anteeksiantoa ja armoa. Onneksi saamme siihen varata.

Jumala antanut sinullekin anteeksi! Seija

mummi kirjoitti...

Rakas Rosina, minäkin ajattelin eilen illalla, että pysyn poissa ensi kerran raamattupiiristä, mutta tänään on jo ikävä sitä yhteyttä. Yöllä kaikki tuntui niin kauhealta. Kun Herra on hoitanut armollaan kaikki näyttää jo paremmalta. Mummi

mummi kirjoitti...

Kaisa rakas, nauroin niin, että silmistä vesi sirisi, kun luin, että olet kanssani samaa mieltä vaikka et tiedä mikä asia oli! Kiitos tuestasi! Mummi

mummi kirjoitti...

Kiitos Nurkkalintu rakas! Armo on ihmeellinen lahja Jumalalta! Mummi

mummi kirjoitti...

Kiitos, Seija, rakas, anteeksianto on tervehdyttänyt mieleni. Eilen olin kiusaajan armottomissa kynsissä. Onneksi Jeesus elää ja vapauttaa! Mummi