Taivasiloa

Rakas Lähimmäiseni, taivasiloa olen saanut kokea silloin kun, kun Isä on kutsunut jonkun ystävän tai omaisen lapsekseen ja Jeesuksen seuraajaksi. Se ilo vie siihen ihmeelliseen yhteyteen, jota Taivaassa koetaan ihmisen pelastuksesta, joka on suurin ihme pelastuneen elämässä. Se ilo on Pyhän Hengen yhteyttä, sitä ei voi sanoin kuvata. Se on Jumalan antama ilo.

Eräänä kesäisenä aamupäivänä, kun aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja pääskyt lensivä korkeudessa, Herra antoi minulle runon siitä ilosta, joka tulvi vielä sisälläni ja jota koin sydämessäni edellisenä iltana, kun ystävä löysi Vapahtajansa ja sai syntinsä anteeksi. Kirjaan sen runon Sinulle:

On puhäaamu kirkas niin, se nostaa mielen taivaisiin. On siella luona Jumalan tänään juhla suuri, kun kadotettu karitsa löysi kotiin juuri. Hän oli turha, koditon ja vailla turvaa onneton, kun kuuli julistuksen: On Isän syli avoinna Sinua varten aivan Jeesus kärsi vaivan, Hän kuoli, Sinun syntisi Hän poisti verellänsä, ja kaikki virheet, puutteesi Hän otti kantaaksensa. Sinä kelpaat ystävä, saat tulla syliin Herran ja Isäsi on Jumala, perit Hänet kerran. Nyt Luojan ihme tapahtuu. Jo aukee ahdistuneen suu, ja nousee kuollut ihminen kuin kevätlintu siivilleen ja näkee uuden aamun: On Luojan kevät, kukkii maa! Tää päivä uuden arvon saa; Se minulle on luotu. Saa nousta, kiittää Jumalaa, saa toisten joukkoon kiiruhtaa ja löytää armopöydän. Saa uuden kodin turvaton, se Vapahtajan armo on.
Tää vanha ilouutinen on lohduttaja sydämen. Se suuren ilon tuottaa, sille joka luottaa armoon Jeesuksen.

Rakas Jumala, kiitos, että tänäänkin on pelastuksen päivä. Kiitos, että tänäänkin kutsut luoksesi ahdistuneita, Sinun rakkauttasi kaipaavia, lähimmäisiä. Aamen

Tänä aamun, 18.10.2011, rakkaudella Mummi