keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Onnea, 94 vuotias Suomi!

Rakas Lähimmäiseni, eilen, itsenäisyyspäivänä, koin vahvana kansamme yhteisöllisyyden. Meillä on yhteinen historia. Meillä on yhteiset kokemukset. Meillä on itsenäinen kaunis maa, joka ei ole tullut ilmaiseksi. Suomen miehet ovat antaneet kaikkensa. Minunkin nuori veljeni jäi rintamalle!

Istuessamme Itsenäisyyspäivän juhlassa Vaasan kaupungintalossa, nousi muistot sota-ajasta. Kulki kuvat oman elämäni kulusta ja kansamme eri vaiheista tähän päivään. Kiitollisuus hyvää, voimallista, Jumalaa kohtaan täytti sydämeni. Hän voi kärsivää autta! Hänen siunauksensa auttoi Suomen miehiä rintamalla. He tunnustavat kaikki rukoilleensa siellä. Jumala vastasi. Hän on ollut kanssamme, kun olemme säilyneet itsenäisenä kansana ja olemme nousseet tähän kukoistukseen, josta juhlassa lauloimme Maamme-laulussa.

Rakas Jumala, kiitos siitä, että olet varjellut maamme rajat. Ole kanssamme nyt näinä Euroopan kohtalonpäivinä. Kiitos, että Sinä annat viisautta päättäjille ja puolustat kansaamme tässä Euroopan ahdingossa. Yhdistä meidät. Nosta meidät kaikki nyt huutamaan Sinun puoleesi. Kuule huutomme ja siunaa meitä, Suomen kansaa, täällä kylmässä Pohjolassa! Tätä pyydämme Jeesuksen nimessä. Aamen.

Tänä aamuna, 7.12.2011, rakkaudella Mummi.

2 kommenttia:

sylvi kirjoitti...

Kiitos rukouksessta.
Jumala kyllä kuulee ja tekeen niinkuin parhaaksi näkee.

mummi kirjoitti...

Kiitos, rakas Sylvi, kun yhdyt rukoukseen! Mummi