torstai 9. tammikuuta 2014

Kun Jeesus tuli elämään.

Rakas Lähimmäiseni, meidät useimmat on kastettu lapsena. Ensi sunnuntaina kirkoissamme puhutaan kasteen lahjasta. Minun vanhempani veivät minut kasteelle lapsena, mutta minulle ei opetettu, että kaste liittää minut Jeesukseen. En tuntenut Jeesusta, kun Lahja tätä tärkeätä asiaa minulta tiedusteli. Kerroin 9.11.-13 päivästä, jolloin Jeesus kutsui minut armoihinsa.

Se päivä oli käänttentekevä elämässäni. Elin kotiäitinä, minulla oli hyvä mies ja kolme ihanaa tervettä poikaa. Kaiken piti olla hyvin, mutta mieleni murensi väsymys, ja lapsuuden perintö: "Sinusta ei ole mihinkään." Itsetuntoni oli tipotiessään. Pelkäsin kohdata ihmisiä. Sairastin vuosia paniikkihäiriötä. Lopen uupuneena itkin linja-autossa, kun Jumalan lähettämä evankelista, Lahja, tuli viereeni ja kertoi minulle Jeesuksesta.

Kun Jeesus tuli sydämeeni, sinne tuli heti rauha, jollaista en ollut ennen kokenut. Uskoin Lahjan sanat, että Jeesus on kuollut minun syntieni tähden. Hän otti syntini pois! Ihmeellinen Jeesus, rakasti minua, katkeraa naista niin paljon, että kuoli minun puolestani! Kotona luin Raamattua. Aloitin Johanneksen evankeliumista. Jeesuksen sanat kertoivat rakkaudesta, joka hoiti luku luvulta. Ihmetykseni oli suuri, kun kuulin sanat: "Ilosanoma Jeesuksesta. On jo aika!" Jumala puhui minulle! Isä, Poika ja Pyhä Henki yhdessä hoitivat minua, tavallista kotiäitiä! Joulukirkossa kuulimme ilosanoman Jeesuksesta. Tutustuin siellä vierustoveriin. Jeesus johdatti ja Hän selvästi eli minussa! Opin rukoilemaan. Erityisesti iloitsin polvirukouksista, ostin polvipenkin!

Jumalan sanasta sain vahvistusta siihen, että minulla on oikeus olla se ihminen joksi Jumala on minut luonut. Hän on ottanut minun syntini ja vienyt ne unohduksen mereen. Jeesus rakastaa minua, vaikka olenkin heikkolahjainen. Tein kotityötäni iloiten ja jaksoin paremmin raskaat pyykkitupayötkin. Paniikkihäiriö jäi taka-alalle ja loppui vähitellen kokonaan. Mieheni osti minulle värit ja aloin maalata. Löysin taideleirille ja tutustuin uusiin ihmisiin. Jeesuksen kanssa löysin uuden harrastuksen ja ystäväpiirin. Oma perhe-elämä rikastui. Opin hyväksymään itseäni ja Jeesuksen rakkaus vaikutti arkielämäänkin. Kiitos, Jeesus, että tulit!

Tänä aamuna, 9.1.2014, rakkaudella Mummi.

3 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Kiitos mummi taas jälleen rohkaisevasta kirjoituksesta. Kärsin itse paniikkihäiriöstä ja yleisestä ahdistuneisuus häiriöstä. Elämä on välillä todella rankkaa. Mutta yritän kaikilla voimillani riippua kiinni Jeesuksessa. Hän pitää meistä huolen ja hän on ainoa turvani. Kiitos jeesus ja siunausta päivääsi mummi.

Nimetön kirjoitti...

Kiitos Jumalalle kaikesta mitä Hän on Jeesuksessa tehnyt. Mummin kohdalla. Saman hän tahtoo tehdä itse kullekin, joka Jeesusta huutaa avuksensa. Tähän saan minäkin ahdistettu vaeltaja luottaa.
Jeesus, kosketa tänä päivänä kaikkia ahdistettuja lapsiasi! Sitä pyydän sydämeni pohjasta. Eheytä särkyneet sielut, Jeesus!
Anna Mummille edelleenkin rohkaisun sanoja, eläviä sanoja sinun sydämeltäsi, Herra.
t. yx waari

mummi kirjoitti...

Rakkaat anonyymit, ihanaa, kun tuotte oman näkökulmanne asiaan. Tässä on kolme todistusta Jeesuksen voimasta yhden asemesta! Kiitos rakkaat ystävät! Mummi