Taivastoivo

Rakas Lähimmäiseni, toivotan Sinulle virkistävää vapaapäivää! Herra olkoon kanssasi, ettet loukkaisi itseäsi, sillä luistava keli on ainakin Vaasassa. Eilen minulla oli erityinen ilo, sillä sain hoitaa kummityttöäni Elisaa. Ensin hän maalasi äidille ja isälle kaikilla kauniilla väreillä taulun. Pallot ia ilmapallot olivat päivän teema.  Sitten luimme satuja. Yhtä keskittyneesti lapsi uppoutuu satuun tänään kuin 1960 luvulla. Muistuipa mieleeni pitkät automatkat, kun luin satuja omille pojilleni. Vaikka satu oli kuinka tuttu, se kiinnosti yhtä paljon joka kerran kun se luettiin. Isäkin osasi sadut ulkoa!

Juha Vähäsarja kirjoittaa tänään taivasikävästä. Mummille se ikävä on luontaista, mutta nuorempienkin on hyvä muistaa, että meille on varattuna koti taivaassa:

"Jos me olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä." 1 Kor. 15:19.

"Onko taivastoivo pakenemista tämän elämän murheista Jumalaan? Heikkoutta? Juuri sitä se on. Emme voi koskaan paeta parempaan paikkaan kuin Jumalan luo. Sinne on jokaisen paettava ennen kuin aika päättyy, jos aikoo kerran olla taivaassa. Heikkoja me olemme jokainen, jos ei vielä niin joskus. Kyse on vain siitä, mihin me heikkoutemme kanssa menemme.
Surkeinta on panna toivonsa  tähän maailmaan. Se on vihollisen tarjoamaa ooppiumia. Jos taivaan toivo vaihtuu maailman rakastamiseksi, on se Paavalin mukaan kaikkein säälittävintä. Taivas on todellisuutta, ja sen todellisuuden tulee olla elävänä  Kristityn silmien edessä. Vain siten voimme rakastaa elämää vapaina, odottamatta silta enempää kuin odottaa sopii."

Tänä aamuna, 21.2.2015, rakkaudella Mummi