Jeesuksen jäähyväispuhe, Joh. 14.

Rakas Lähimmäiseni, eilen illalla kohtasin ikätoverini raamaattupiirissä. Hänen neuvottomat, apua anovat silmänsä jäivät mieleeni. Olen rukoillut hänen puolestaan koko yön, vaikka olen nukkunutkin. Isä, auta meitä kaikkia. Pyhä Henki, kirkasta meille kaikille janoaville Ristin armo!

Kun herään kello puoli viisi, minulle avautuu Johanneksen evankeliumin neljästoista luku. Jeesus puhuu siinä meille jäähyväispuhettaan. Siinä on meille levottomille, vanhoille ja väsyneille rauhan sanoma. Lue, rakas Ystävä, luku kokonaan, niin tulet siunatuksi.

Jeesus kohdistaa sanansa meihin murheellisiin. Hän ilmoittaa meille, jotka emme jaksa paneutua enää opin kiemuroihin, että Hän on tie, totuus ja elämä. Hän menee valmistamaan meille asuinsijaa Isän luokse. Uskomalla Häneen, me löydämme Isän sydämen ja pääsemme perille Isän kotiin. Mikä ilosanoma! Mikä vapaus ja rauha, väsyneelle, murheelliselle sielulle! Meidän itsemme ei tarvitse edes uskoa itsestämme puristaa. Jeesus lupaa lähettää Pyhän Hengen, joka antaa uskon, joka avaa Jumalan Sanan ja johdattaa tiellä Jumaln lasta.

Isä Jumala, maailmankaikkeuden ja ihmisen Luoja, on lähettänyt Poikansa Jeesuksen maailmaan. Jeesuksen tehtävä on lunastaa kaikki ihmiset ristinkuolemallaan ja ylösnousemisellaan Jumalan lapsiksi ja perillisiksi. Tätä ilosanomaa Jeesus meille tässä valottaa, että "maailma ymmärtäisi minun rakastavan Isää ja tekevän, niinkuin Isä on minua käskenyt." Jeesus puhuu tässä, että Sinä ja minä ymmärtäisimme, että Jeesus on meidän Vapahtajamme. Hänessä ja Pyhässä Hengessä meillä on elämä Pyhän Jumalan yhteydessä täällä ja Isän kodissa tämän elämän jälkeen.

"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä anna teille. En minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö."

Kiitos Jeesus, että tulit ja lunastit meidät ristillä synnin orjuudesta Jumalan lapsiksi ja perillisiksi! Kiitos, Jeesus, Elämän ja rauhan antaja! Aamen.

Tänä aamuna, 30.9.2015, rakkaudella mummi.

Jeesus pelastaa.

Rakas Lähimmäiseni, herään kello puoli kuusi uuteen aamuun. Lähden heti tähyämään taivaalle sitä superkuuta, joka monia on ihmetyttänyt. Se näkyy ohuen pilviverhon takaa epämääräisenä valopallona. Eilen illalla kuvasin sen ihmeen. Silmäni näkivät sen keltaisena, mutta kameraan tuli pieni punertava pallo. Ehkä likaiset ikkunani saivat aikaan värinmuutoksen. Tuli iloinen mieli, vaikka superkuu näkyikin kovin pienenä! Minä sain sen!

Ylösnoussut Jeesus on kanssamme tänäänkin. Muistetaan, että Hänen tehtävänsä on vapauttaa meidät Vapauteen. Jos Sinä tunnet syyllisyyttä Pyhän Jumalan edessä ja olet ahdistunut, huuda avuksesi Jeesusta Kristusta, Hän päästää Sinut syntitaakastasi! Juha Vähäsarja kertoo, kuinka kärsivä Kristus, ristilläkin armahti ryövärin. Jeesus auttaa jokaista avun huutajaa kaikissa olosuhteissa. Muistetaan tämä.

"Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi". Jeesus vastasi: "Totisesti: jo tänään olet munun kanssani paratiisissa." Luuk. 23: 42-43.

Jeesuksen molemmilla puolilla oli ristiinnaulittu ryöväri. Toinen pilkkasi Jeesusta, toinen näki hänessä suurempaa. "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi", hän pyysi tuskiensa keskellä.
Ristiinnaulitut kädet eivät voineet tehdä mitään ansaitakseen armon. Mihinkään hän ei voinut lähteä etsimään pelastusta ristiinnaulituin jaloin. Hän pyysi Jeesusta vain muistamaan häntä. Muistamaan, vaikka tie ei taivaaseen aukeaaisikaan. Jeesus näki ryövärin sydämessä pelastavan uskon.: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."
Kukaan ei huuda Jeesusta avuksi tulematta kuulluksi."

Rakas Luojamme ja Jumalamme, kiitos, että lähetit rakkaan Poikasi maailmaan pelastamaan meidät synnin orjuudesta Sinun lapsiksesi ja perillisiksesi! Kiitos ylösnoussut Vapahtajamme, että tänäänkin kuulet avunhuutomme ja autat! Aamen.

Tänä aamuna, 29.9.2015, rakkaudella Mummi.

Mannaa.

Rakas Lähimmäiseni, herään puoli viideltä ja tarkistan heti, näkyykö kuu taivaalla. Pikkuisen pilkotti pilviverhon takaa. Tänä aamuna pitäisi näkyä punainen kuu. Ilmiö, joka mummiakin kummastuttaa, Voisipa sen kuvata! Ihmetellä pitää ihmisen viisautta, kun hän on tämänkin ilmiön näkymisen laskenut! Ihmetellä ja kunnioittaa saa Kaikkivaltiasta Luojaa, joka on koko maailmankaikkeuden luonut ja järjestänyt. Siinä vasta laskutaitoa on tarvittu!

Martti Luther tarjoaa meille mannaa maanantaina: Opitaan siitä.

Gal. 5:13
Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden
olla yllykkeeksi lihalle. Kristitty on sellainen ihminen, joka tekee
aivan samoja tekoja kuin muutkin, paitsi että hänen omantuntonsa tila on
toinen. On kahdenlaista saarnaa, lakia ja evankeliumia. Omalletunnolle
ei saa saarnata mitään lakia eikä käsille mitään evankeliumia.

Omalletunnolle on saarnattava, että ihminen tulee vanhurskaaksi ja
pelastuu ainoastaan uskon kautta Jeesukseen, ei minkään teon kautta.
Ulkonaisen elämän, vanhan ihmisen, tehtäväksi sen sijaan on pantava
kaikki lain vaatimukset. Näin laki pysyy ulkopuolella, mutta evankeliumi
sisäpuolella. Laki ei tee mitään muuta kuin vaatii, pakottaa ja pitää
kansaa kurissa. Paavali sanoo käyttäneensä sitä näin: Minä kuritan
ruumistani ja masennan sitä.  Koko laki pidetään, mutta kuitenkin
sanotaan: Ei tämä auta sydäntä eikä omaatuntoa.

Jos käännämme asian päinvastaiseksi antamalla lain vallita omaatuntoa ja
sallimalla lihalle vapauden, olemme kääntäneet asian nurin. Niin
muutamat tekevät sanoessaan: Koska hyvät teot eivät auta pelastukseen,
elän vapaasti.

Opi siis tekemään oikein ero: omantunnon pidät vapaana ja ruumiille
panet lain, etkä tee päinvastoin sitomalla kummankin tai jättämällä
kummankin vapaaksi.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 28.9.2015, rakkaudella Mummi

Ps. H-hetkellä kuu oli paaksun pilven takana. En saanut kuvaa.

Kristityn vapaus.

Rakas Lähimmäiseni, rukoilen, että Jeesus Kristus vapauttaa meidät kaikesta synnistä ja syyllisyydestä tänä sunnuntaina, sillä päivän aihe on Kristityn vapaus. Isä, anna meidän sydämeemme rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi. Anna meidän tuntea, mitä on rauha Sinun kanssasi, Pyhä Jumala, ja rauha lähimmäisten kanssa. Pyyhi pois kaikki syntimme Jeesuksen täytetyn työn tähden ja anna meille Sinun rauhasi, Pyhän Hengen rauha! Aamen.

Sanan aika johdatti minut lukemaan Galatalaiskirjeen viidennen luvun. Paavali opettaa siinä meitä. Hän huudahtaa heti aluksi: "Vapauteen Kristus vapautti meidät! Pysykää siis lujina, älkää antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." ....Te olette kutsutut vapauteen, veljet; älkää siis salliko vapauden olla yllykkeenä lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: Rakasta lähimmäistäsi, niinkuin itseäsi."....
"Mutta  jos te olette Hengen kuljetettavina, niin te ette ole lain alla. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalveluss, noituus, vihamielisyys, riita kateellisuus, vihat, juonet,eriseurat, lahkot, kateus,juomingit, mässäykset ja senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
Mutta hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys,uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme."

Rakas, Jeesus. pidä meidät lähelläsi, että kuljemme Sinun tahtosi tietä! Aamen.
Herra siunatkoon lepopäiväsi!

Tänä aamuna, 27.9.2015, rakkaudella Mummi

Vanhurskauttamisesta

Rakas Lähimmäiseni, kirkas syysaamu on edessäni, kun avaan ulko-oven puoli yhdeksältä. Isä on kirjonut keskitaivaan suloisilla lampaanpilvillä. Tulee hyvä ulkoiluilma! Sinulle, rakas Lähimmäiseni rukoilen turvallista ulkoilupäivää! Herra kanssasi!

Eilen illalla raamattupiirissä tutkimme vanhurskauttamista. Yhteinen Herran siunaus siivitti mummin pitkiin rauhallisiin uniin. Martti Luther valottaa meille vielä vanhurskautta. Nautitaan tänään siis mannaa, rakas ystävä:

Gal. 2:20
Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa. Ellei Paavali olisi
ensin käyttänyt tätä puhetapaa ja sitä sananmukaisesti määrännyt meidän
käytettäväksemme, kukaan pyhistäkään ei olisi uskaltanut käyttää sitä.
Onhan peräti tavatonta ja aivan kuulumatonta sanoa: Minä elän - minä en
elä, minä olen kuollut - minä en ole kuollut, minä olen syntinen - minä
en ole syntinen, minulla on laki - minulla ei ole lakia. Tämä puhetapa
on tosi Kristuksessa ja Kristuksen kautta. Sikäli kuin pyhät katsovat
itseään, heillä on lakia ja syntiä, sikäli kuin katsovat Kristusta, he
ovat laille kuolleita, heillä ei ole syntiä.

Jos siis vanhurskauttamisen asiassa erotat Kristuksen ja oman persoonasi
toisistaan, niin olet laissa, jäät lain piiriin ja elät itsessäsi etkä
Kristuksessa, ja se on kuolleena olemista Jumalan edessä. Uskosta on
opetettava oikein. Uskomalla sinä yhdyt Kristukseen niin, että sinusta
ja hänestä tulee ikään kuin yksi persoona, jota ei käy jakaminen.
Alituisesti häneen kiintyneenä rohkeasti sanot: Olen niin kuin Kristus,
toisin sanoen Kristuksen vanhurskaus, voitto, elämä ja kaikki on minun,
ja toisaalta Kristus vuorostaan sanoo: Olen kuin tuo syntinen, toisin
sanoen hänen syntinsä, kuolemansa ja kaikkensa on minun, koska hän
riippuu minussa ja minä hänessä. Uskon kautta näet me olemme yhtyneet
yhdeksi lihaksi ja luuksi (Ef. 5:30). Tämä usko liittää yhteen
Kristuksen ja minut paljon lujemmin kuin aviomies on liittyneenä
vaimoonsa.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 26.9.2015, rakkaudella Mummi

"Kaikki koituu parhaaksemme."

Rakas Lähimmäiseni, syyskuu on lopullaan. Alkaa lokaluu ja lumen odotus. Rukousystävä lähetti kuvan marjametsästä. Kiitos, Erik! Marjat ovat jo säilössä. Mummilla on mustikoita neljä ämpäriä pakasteessa. Onpa silmille eliksiiriä - ja koko keholle! Tiedän, että marjoja kannattaa syödä!

Tiedän myös, että  "Kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa  mukaisesti kutsunut omikseen." Room.8:28. Tästä puhuu Juha Vähäsarja tänään:

"Jumala on kutsunut meidät omikseen oman suunnitelmansa mukaisesti. Mikä autuas totuus. Me emme siis valinneet Jeesusta tai päättäneet tiukan harkintamme jälkeen suostus seuraamaan kuningastamme, vaan hän oli jo ennen aikojen alkua suunnitellut ja päättänyt, että meidät tultaisiin kutsumaan hänen omikseen. Tämän tiedon varassa on hyvä levätä. Kaikki on hänen käsissään.
Ja kun me uskomme Jumalan kutsuneen meidät oman ajatuksensa mukaisesti, me voimme myös aavistaa, että elämämme tulee kulkemaan hänen suunnitelmansa mukaisesti. Ne ovet suljetaan, joista ei pidä kulkea ja ne ovet aukeavat, joista on mentävä. Kaikki se, mikä meitä avatuista ovista tulee vastaan, koituu lopulta parhaaksemme. Myös ne pimeät hetket ja surulliset tapahtumat, joiden tuloa emme olisi koskaan toivoneet. Älkäämme pelätkö, jokainen kulkemamme tie on reititetty juuri meitä varten. Sattumia ei tällä matkalla tunneta."

Rakas lukijani, jatketaan rukousta! Käsillä ovat merkitykselliset päivät. Rukoillaan, että neuvottelijat löytävät parhaan tien mamme parhaaksi! Rukoillaan myös turvapaikanhakijoiden puolesta. He tarvitsevat apuamme! Sinulle, Lähimmäiseni rukoilen Isän läsnsäolos ja hyvää ulkoilusäätä!

Tänä aamuna, 25.9.2015, rakkaudella Mummi.

Isä yhdistää meidät!

Rakas Lähimmäiseni, olen ollut lomamatkalla ystävän luona kolme päivää. Ilo ja kiitollisuus sydämessäni herään omasta sängystäni tänä aamuna. Ystäväni Rauha soitti yllättäin; "Tule luokseni, niin saamme muistella menneitä ja kiittää Jumalaa! Lähdin heti. Iloitsen siitä, että lähdin. Kohtasin rakkaan ystävän ja Herra hoiti meitä!

Ystäväni Rauha menetti miehensä samana vuonna kuin minäkin. Miehemme olivat kurssitoverita. Miestemme kesätapaamisessa tapasimme mekin. Olemme nähneet vain pari kertaa, mutta Jumala yhdisti meidät. Olemme rukoilleet toistemme puolesta ensi tapaamisesta lähtien.

Ruokaillessamme Rauha kertoi, että hänen korvansa huutaa koko ajan. Hän on tuskastunut, eikä tahdo kestää enää. Illalla metsätietä kulkiessamme kysyin Rauhalta: "Uskotko, että Jumala voi ottaa huudon pois?" "En minä sellaista usko." sanoi Rauha. "Mutta minä uskon, saanko rukoilla sitä?" "No rukoile."
Muutamalla sanalla pyysin, että Jumala ottaisi huudon pois, kun ystävä ei enää jaksa.

Yöllä heräsin siihen, että joku mainitsi nimeni, Airi. Sanoin: "Puhu, Herra, palveliasi kuulee!" Puhetta ei kuulunut, mutta alkoi kuulua kaunista , ennenkuulematonta musiikkia. Oli taivashetki. Tiesin, että Jumala paransi korvan!

Kaikki matkalaiset olivat jo autossa. Viimeisenä tulivat Rauha ja hänen miehensä. Juoksin heitä vastaan. "Mitä Sinulle kuuluu, Rauha?" "Ei ole kuulunut mitään koko aamuna!" Matkasimme koko päivän. Erotessamme Rauha kysyi minulta: "Voiko Jumala minuakin käyttää?" Nyt tavattuamme tiedän, että Rauha on ollut kaikki nämä vuodet Jumalan turvallisessa koulussa ja Jumala on käyttänyt häntä runsaasti lähimmäisten auttamiseen.

Kiitos, rakas Jumala, että Sinä yhdistit meidät! Kiitos, rakas Jumala, että Sinä paransit Rauhan korvan! Kiitos,uskollinen Jumala, että Sinä pidät meistä leskistäkin huolen ja parannat surunhaavatkin lupauksesi mukaan! Aamen.

Tänä aamuna, 24.9.2015, raakkaudella Mummi.