lauantai 12. syyskuuta 2009

Joka aamu on armo uus

Lauantaiaamuna herään viisi yli kahdeksan. Siinä meni aamuhartaus ja siinä meni kohtaaminen Isän kanssa kaikessa hiljaisuudessa. Lyhyen rukouksen jälkeen aloitan aamutoimet, siivouksen ja muut päivän tehtävät. Iltapäivällä käymme vielä onnittelukäynnillä ystävän luona. Niin ehdin vasta iltakuudelta tietokoneen ääreen. Sinulle, Lähimmäiseni, haluan viestittää, että Jumala on ollut kanssani. Hän on johdattanut parissakin asiassa niin, että olen saanut ihmetellä. Me emme saa olla tapojen orjia, vaikka on kysymys Jumalan kohtaamisesta. Yhteys Hänen kanssaan on syvä ja pysyvä. Jeesus on sydämessämme Pyhän Hengen kanssa joka päivä lupauksensa mukaan, siihen saamme uskoa, vaikka aamuhetki jäisi väliin. Mutta ei anneta sen tapahtua usein. Kohtaaminen Isän kanssa päivän alkaessa, on siunaava ja tärkeä, vaikka Hän onkin läsnä koko päivän.

Tänä aamuna Pohjalaisessa oli uutinen, että oppiminen heikkenee yli 9 tuntia nukkuvilla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on asian todennut tutkimuksessaan. Sama vaikutus on alle 6 tunnin unilla. Aivot toimivat parhaiten, kun ihminen nukkuu seitsemän kahdeksan tuntia. Lopussa sanotaan, että tutkimus ei pystynyt selittämään, miksi unen pituus vaikuttaa toimintakykyyn.
Tämän aamun pitkä uni oli minulle poikkeus. Tavallisesti unta riittää viisi, korkeintaan kuusi tuntia. Oppimisen kannalta se lienee yhdentekevää tässä iässä. Jokaisesta nukutusta yöstä olen kiitollinen Jumalalle. Jos herään yöllä, menen rukouspaikalleni keskustelemaan Isän kanssa ja lukemaan Sanaa. Sitten saan jälleen unen päästä kiinni. Toivotan Sinullekin hyviä unia ensi yönä.

”Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa! Varjot väistyy ja vajavuus, Jeesus voimansa antaa. Kiitos Herran, hän auttaa tiellä, meidän kanssamme nyt ja aina on, täällä suo Isän suosion, rauhan luonansa siellä. Joka aamu on armo uus, huolet voimme siis heittää. Rangaistuksenkaan ankaruus ei voi armoa peittää. Herran hoidosta kiittäkäämme, kun hän taivasta varten kasvattaa, murheen allakin armahtaa, hänen turviinsa jäämme”. Virsi 547.

Tänä iltana, 12.9.2009, ilolla Mummi