Mannaa!

Rakas Lähimmäiseni, tänä helle-lauantaina lähetän Sinulle mannaa itseltään Lutherilta. Hyvää tekstiä Sinulle ja minulle. Ole siunattu!

Ps. 32:5

Minä sanoin: Minä tunnustan Herralle rikokseni. Jumalan edessä kukaan ei
voi kestää, ellei puhkea tunnustamaan: Herra, ellet ole laupias, olen
hukassa kaikkine hurskauksineni. Näin kaikkien pyhien täytyy tunnustaa
ja rukoilla aikana, jolloin hänet voidaan löytää. Näistä sanoista me
siis opimme olevamme kaikki yhtä suuria syntisiä. Jos jollakulla on
jokin erityinen armo, hän kiittäköön siitä Jumalaa, älköönkä kerskatko
itsestään.

Se, että joku lankeaa syntiin johtuu hänen lihastaan ja verestään.
Kukaan ei ole langennut niin syvälle, ettei toinen, joka nyt seisoo, voi
langeta vielä syvemmälle. Meissä ei näet omantuntomme puolesta ole
mitään erotusta. Jumalan armo yksin tekee sen eron. Siksi syntien
tunnustaminen on varsin välttämätön. Sitä ei saa laiminlyödä
silmänräpäykseksikään, vaan kestäköön kristityn koko elämän. Ylistäköön
hän lakkaamatta Jumalan armoa ja tunnustautukoon syylliseksi syntiseen
elämäänsä Jumalan edessä. Jos taas alan mieltyä johonkin hyvään tekooni
tai elämääni, Jumala ei jätä sitä rankaisematta, sillä hän ei sellaista
siedä. Ei kukaan siis kestä hänen edessään. Tässä synnintunnustuksessa
tuomitset itsesi helvetin ansainneeksi. Tällä tuomitsemisella sinä
ennätät Jumalan edelle ja niin hän ei voi tuomita eikä kadottaa sinua,
vaan hänen on oltava sinulle armollinen.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä iltapäivänä,30.7.2011, rakkaudella Mummi