torstai 24. marraskuuta 2011

Enkelivieraita.

Rakas Lähimmäiseni. Herään kello kolme pimeään marraskuun yöhän. Mustat puut heiluvat levottomina edestakaisin ja sade soittaa peltikattoon. Kuinkahan paljon luonto tarvitsee vielä vettä, ennenkuin lumi saa tulla valaisemaan maiseman? Sen tietää yksin Jumala. Hän, taivaallinen Isämme, siunatkoon Sinunkin päiväsi, rakas lukijani!

Minulla on ollut onni pitää enkeliä vieraanani. Hän on ystäväni Salme, monien vuosikymmenten takaa. Hän on hyvä talousihminen. Ennenkuin minä ehdin ajatella, hän on laittanut jo terveyspommin eteeni, marjoja, bulgaarianjugurttia ja intiansokeria. Maku on mahtava ja terveysteho vielä mahtavampi! Hyvä, kun tulit Salme, että toivun kunnolla flunssasta.

Salmella oli toive, että löytäisi mustan pitkän takin. Siinä toivossa menimme lähikirpputorille. Ilo oli suuri, kun Herra johdatti mustan pitkän takin äärelle heti ensi käytävällä. Takki sopi kuin valettu, 85 prosenttia villaa ja kahdeksan euroa! Salme, joka oli kuunnellut ihmekirjan oikolukua, puhkesi kiittämään: "Jumala teki minullekin ihmeen! Nyt kiitetään!

Kiitos, rakas Jumala, hyvästä johdatuksestasi! Kulje kanssamme tämäkin päivä ja hoida kaikkia rakkaitamme. Siunaa Salmen kotimatka. Kiitos ystävyydestä, joka ei vuosista vanhene! Aamen

Tänä aamuna, 24.11.2011, rakkaudella Mummi

5 kommenttia:

Nurkkalintu kirjoitti...

Todelliset, aidot ystävät ovat tänä aikana oikeita ihmeitä. Taivaan Isälle kiitos heistä! Jumalan siunausta ja varjelusta heille!

Todella mukavaa, että sait pitää vieraanasi huolehtivaa ystävääsi, joka myös sai kokea konkreettisen ihmeen. Kiitetään takista!

Siunausta päivääsi, rakas Mummi!

Anonyymi kirjoitti...

Ystävät ovat todella tärkeitä. Onnellinen se ken sellaisen omistaa. On ollut ilo lukea kirjoituksiasi mummi,niistä on tullut lohdutusta ja
iloa päiviin. Siunausta ja toipumista sinulle Mummi!

mummi kirjoitti...

Rakas Nurkkalintu, minulla on onni omistaa vielä vanhoilla päivillänikin monia rakkaita ystäviä, joihin yhteys vain syvenee vuosien myötä. Yhdessä koetut asiat jossain elämän vaiheessa luovat pohjan syvälle yhteenkuuluvuudelle. Se säilyy, vaikka ei vuosiin kulla toisistaan. Se on elämisen arvoinen asia ainakin kun Jumala sen siunaa! Mummi

mummi kirjoitti...

Rakas Anonyymi, Herra on hoitanut ruumista ja sielua! Vielä vähän yskittää, mutta eiköhän se lähde yskimällä. Takin löytyminen oli ihana näyttö Jumalan läsnäolosta. Ensimmäiseltä rekiltä se löytyi. Meillä oli kiire. Ei voinut tuhlata aikaa. Ystävä huomasi, että kaikki asiat voi puhua Herralle ja Hän johdattaa! Kiitos Jumalalle! Mummi

heddi kirjoitti...

Kerrassaan ihana blogi! Kiitos tästä! :))

Pari viikkoa sitten rukoilin kotimatkalla josko Jumala vois antaa mulle peilin. Hän järkkäs uuden asunnon, mutta muuton jälkeen ei olis sellaista. Pohdin, voiko Jumalan siunauksella olla jokin määrä? Kaiken sen johdatuksen jälkeen,, olis jopa vaikee vastaanottaa sitä hyvyyttä! Viereisessä roskiksessa ennen kotiovea se sitten oli: suuri, vaikkakin likainen, peili! Ihan täydellinen. Sanatonna kykenin vaan kiittämään.

Siunausta päivääsi!