Tekemisen iloa!

Rakas Lähimmäiseni, etpä arvaa, minkä ilon tuo mummin elämään kaksivuotias kummilapsi Elisa! Eilen hän lennähti luokseni, kuin enkeli! Olin odottanut häntä liimattavien kuvien kanssa, koska tiedän, että hänen kaksivuotiaan sormensa ovat näppärät siinä hommassa. Mutta en osannut kuvitellakaan, kuinka hän paneutuu asiaansa pitkäjänteisesti ja ilolla.

Lapsi aloitti innolla joulukorttien teon. Tuli isälle oma kortti ja äidille! Mummaa ja mummi-kummiakaan ei unohdettu. Siinä olivat raketit ja kukot samassa kuvassa. Silmät loistaen lapsi esitteli korttejaan.

Mummin mielestä kortti jäi kovin ulkopuoliseksi, kun liimattiin vain valmiita kuvia. Niin haettiin vesivärit. Siitäkös ilo alkoi! Elisa koki ison ilon, kun omat kädet tekivät uusia ja ihmeellisiä kuvia paperille. Posket hehkuen lapsi maalasi kaksin käsin yhä uusia kortteja ja sanoi sitten: "kuivumaan!" Sitten liimattiin vielä valmiita kuvia maalausten päälle. Hienoja kortteja tuli!

Kaksi tuntia meni joutuisasti. Äiti tuli, ja onnellisena lapsi esitteli korttejaan! Kummi-mummi sai jouluiloa sydämen täydeltä!

Isä, siunaa kaikkia lapsia! Anna heidän luovuutensa puhjata kukkaan, kun he jouluun valmistautuvat. Sinä, Isä, olet istuttanut heihin tekemisen ilon ja antamisen ilon. Anna sen kasvaa ja vahvistua heissä, että he oikeaa joulumieltä luovat ja iloa perheisiinsä tuovat! Aamen.

Tänä aamuna, 10.12.2013, rakkaudella Mummi.