sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Kiitos elämästä, Jeesus!

Rakas Lähimmäiseni, villasukat, pitkät unet! Kiitos, rakas Isä, yön levosta! Rakas ystäväni, saamme tänään viettää lepopäivää. Saamme kohdata Vapahtajamme ehtoollisella ja tulemme tietämään, että Hän ei meitä jätä! Jeesus Kristus on kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan valmistanut meille elämän Isän lapsena täällä ja iankaikkisen elämän Jumalan luona taivaassa. Tästä lahjasta sydän kiittää joka päivä, kun on rauha sydämessä! Opitaan Lutherin mannasta:

Matt. 6:7

Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka
luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Tästä
opimme, että kuta suurempi hartaus hengessä on, sitä vähemmän käytetään
sanoja. Tiedämmehän, että on täysin mahdotonta ilmaista ajatuksiaan niin
kuin mielellään tahtoisi. Tällaiset harvat sanat ovatkin sisällykseltään
aina niin suuria ja syviä, että niitä ei voi ymmärtää se, jolla ei ole
edes osaksi samaa henkeä. Lihallisten ihmisten mielestä tällaiset sanat
ovat aina halpoja, aivan mehuttomia ja mauttomia, he kun itse
toimittavat tehtävänsä monisanaisesti ja suuriäänisesti. He näet
luulevat, että heitä kuullaan heidän paljon puheensa tähden. Salomo
sanoo: Joka siunaa ystäväänsä isoäänisesti aamulla varhain, sille se
luetaan kiroukseksi (Sananl. 27:14). Hän näet tekee asian
epäilyksenalaiseksi. Jokainen luulee hänen tahtovan antaa huonolle
asialle kauniin leiman, koska hän on niin kiivaasti sen puolesta, mutta
siten hän vain pahentaa asian.

Samoin jos luullaan, että Jumalaa on ylistettävä monisanaisesti,
huudolla ja pauhinalla, käyttäydytään aivan kuin hän olisi kuuro eikä
tietäisi mitään ja aivan kuin me pyrkisimme herättämään hänet ja
neuvomaan häntä. Tällainen väärä usko koituu pikemminkin Jumalan
pilkaksi kuin ylistykseksi.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 2.3.2014, rakkaudella Mummi

Ei kommentteja: