torstai 8. maaliskuuta 2012
"Että tulisi tasaus."
Rakas Lähimmäiseni, kiitos Sinulle, jos olet huokaissut Isälle puolestani, että jaksaisin kävellä. Nyt on jotain tapahtunut. Eräänä iltana ystävä lähti kanssani kävelylle. Kävelimme ulkona ja tavaratalossa, varmaan monta kilometriä. Kun tulin kotiin. Oli kauhea nälkä. Söin kaiken, mitä löysin jääkaapista ja istuin tuoliin odottamaan ohjelmaa, jossa esiintyi vaasalainen tuttu lääkäri. Pettymys oli suuri, kun heräsin kello kymmenen, ohjelma jäi näkemättä!
Kuulin, että lääkäri oli työskennellyt vaikeissa oloissa ja sanonut menettäneensä uskonsa Jumalaan, joka sallii sellaista kurjuutta. Mietipä ystävä kanssani, että eikö vika ole meissä ihmisissä, eikä Jumalassa. Siihenkin maailmankolkkaan riittäisi ruokaa, jos me antaisimme omastamme, emmekä kokoaisi aarteitamme pankkiholveihin. Eikö Jumala ole meille sanonut: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." Jos jaamme leipämme, naapurikin saa syödä! Jos välitämme hänestä, joka elää puutteessa, ja autamme häntä, hänkin saa kokea Jumalan rakkauden. Rukoillaan, että Jeesus saisi voittaa maailman rikkaat omikseen, että tulisi tasaus!
Rakas Jumala, anna maailmanlaajuinen herätys, että kaikki maailmaan ihmiset saisivat jokapäiväisen leipänsä, ja saisivat kokea lähimmäisenrakkautta, johon Sinä, Isä, meitä kehoitat. Avaa meidän sydämemme ja kukkaromme lähimmäiselle. Tätä pyydämme Sinulta, armollinen Jumala, Jeesuksen nimessä. Aamen
Tänä aamuna, 8.3.2012, rakkaudella Mummi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Tulin ylihyvälle tuulelle, kun luin blogisi ja nauroin ääneen.
:D sisko kävelee pitkän lenkin :D
syö jääkaapin tyhjäksi :D nukahtaa tärkeän ohjelman aikana televiitsionin ääreen :D
Rukous jatkuu!
Jeesus sinua ylipaljon siunatkoon!
Kaisa rakas, ajattelinkin, että Sinulla varmaan on minulle painava sana, kun söin niin paljon, mutta oli hirveä nälkä. Kävelinkö liian pitkän lenkin? Mummi
Vai auttaako rukous, ilman muita toimenpiteitä? Mummi
Miten ihanaa, että jääkaappi tuli kerralla putsattua! :D
Minä katsoin sen ohjelman ja jäin miettimään samaa, mitä sinäkin. Tulin surulliseksi siitä, mitä tämä lääkäri sanoi koskien Jumalaa. Kyllä meidän ihmisten on mentävä itseemme.
Sanon rukoukseesi "amen".
Kiitos rukouksesta johon yhdyin.
Rakas Nurkkalintu, ystävä, jolta kuulin lääkärin sanat, suri myös sitä, että lääkäri ei enää usko Jumalaan. Me olemme Jumalan jalat ja kädet, Jumala on antanut meille omaisuutta, rikkaille liikaakin yli oman tarpeen. Jumala odottaa, että me annamme niille, joilla ei ole ruokaa ja vaatteita. Kun sen teemme, kurjuudessa eläneetkin löytävät Jumalan.
Kiitos, rakas Sylvi! Mummi
Juuri rukous saa aikaan toimenpiteet. Siispä momilloita (poikamme sanoi aina lapsena MOMILLOITA, kun tarkoitti MOLEMPIA)
tarvitaan.
Lenkki on liian pitkä, kun loppumetreillä tarvitaan momilloille puolille taluttaja :D
Lähetä kommentti