Rakas Lähimmäiseni, eilen illalla olin pitkästä aikaa Tuomasmessussa. Yhdessä tekemisen ilo yhtyi iloon Jumalan läsnäolosta. Jeesus itse ruokki ja siunasi meidät läsnäoljat. Minulla oli kiitosmieli. Siitäkin kiitin Jumalaa, että kaulakoruni löytyi.
Mieheni kuoleman jälkeen halusin kantaa hänen sormustaan kaulallani. Sen sisään liitettiin risti, jota olin kantanut kaulallani. Sanoin niille, jotka kysyivät, että siinä on minun kahdet kihlani. Lauantai-iltana tuo koru oli poissa. Etsin sitä kaikkialta, turhaan. Sunnuntaina jatkoin etsimistä. Imuroin joka nurkan. Sängyn alta joku kolahti imuriin. Tuli toivonkipinä, mutta se oli vain kelloni patteri. Itku tuli, olin epätoivoinen. Soitin ystävälle, että minulla on maan suru. Hän lohdutti ja sanoi, rukoillaan vielä, soita huomenna sinne missä viimeksi kävit. Otin päivyrin käteeni nähdäkseni, missä olin käynyt. Silloin koru paljastui päivyrin alta! Valtava helpotus ja onnen tunne täytti sydämeni! Iloitsin ystävän kanssa korun löytymisestä! Muistin Jeesuksen vertauksen, jossa hän kertoo, kuinka taivaassa riemuitaan, kun joku syntinen kääntyy ja löytää Vapahtajansa:
"Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää? ja nöydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: "Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut". Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen. Luuk. 15: 8-10.
Tänä aamuna, 5.3.2012, rakkaudella Mummi
2 kommenttia:
Hyvä kun korusi löytyi.
Kallisarvoisen aarteen löytämisestä kannattaa iloita ja kiittää.
Rakas Sylvi, suruni oli suuri,kun mieheni sormus oli kateissa. ilo oli tosi suuri, kun se löytyi. Jeesuksen vertaus tuli lähelle! Mummi
Lähetä kommentti