keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Jeesus, meidän toivomme


Rakas Lähimmäiseni, Isä on siunannut luontoa runsaalla sateella näinä päivinä. Se on satanut suoraan laariin, kuten vanha kansa sanoo. Me kaikki luonnon antimista elävät saamme kiittää, hyvää Jumalaa!

Muistatko sellaisen luonnonantimen kuin hunaja? Se on mainio eliksiiri virustappeluun! Heräsin korvasärkyisenä ja kurkku oli kuin riivinrauta. Panin reilun ruokalusikallisen hunajaa mukiin ja kiehvaa vettä päälle. Join kaksi mukillista maukasta juomaa ja menin nukkumaan. Kun heräsin, kivut olivat tipotiessään. Kannattaa kokeilla!

Tämän aamun lause on Psalmista 13. Psalmi on niin lyhyt, että liitän sen tähän kokonaan. Se on kauan kärsineen avunhuokaus, Daavidin virsi: "Kuinka kauan, Herra, minut yhä unhotat, kuinka kauan kätket minulta kasvosi? Kuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani, päivät päästään murhetta sydämessäni? Kuinka kauan saa vihollinen ylvästellä minua vastaan? Katsahda tänne, vastaa minulla, Herra, minun Jumalani. Valaise silmäni, etten nukkuisi kuolemaan, ettei minun viholliseni sanoisi: "Minä voitin hänet", etteivät ahdistajani riemuitsisi, kun minä horjun. Mutta minä turvaan sinun armoosi, riemuitkoon minun sydämeni sinun avustasi. Minä veisaan Herralle, sillä hän on tehnyt minulle hyvin."

Koettelee, vaan ei hylkää Herra! Meille annetään erämaataipaleita. Huomaamme, että ne ovat meille tarpeen. Ne antavat syvyyttä elämään. Ne kasvattavat pitkämielisyyteen  ja kärsivällisyyteen. Ja ne lisäävät luottamusta Jumalaan! Jeesus on kanssamme montun pohjallakin. Hän lohduttaa ja auttaa. Hänen ristintyönsä muistuttaa, että kärsimys kuuluu elämään. Jeesuksen voitto ristillä on meille elämä ja autuus! Se loistaa kirkkaana pimeinpänäkin päivänä. Katsotaan Kristukseen omien vaikeuksiemme keskellä. Jeesus hoitakoon Sinua ja siunatkoon Sinua, rakas Lukijani!

Tänä aamuna, 16.7.2013, rakkaudella Mummi

Ei kommentteja: