Toivo toivottomalle

Rakas Lähimmäiseni, Isä herättää rukoilemaan, kun olen nukkunut neljä tuntia. Ystävän lohduton soitto on mielessäni. Lääkäri oli kertonut hänelle, että nyt on aloitettava solumyrkky-hoidot. "Mitkä solumyrkyt, mitä, kuinka? Onko se kuolema?"
Sinä rakas ystävä olit yksin ja toivoton.

Kiirehdin halaaman Sinua; Sinä elät, ystäväni! Sinä tunnet, että puristan Sinua tässä omassa kodissasi. Jeesus elää Sinussa, Hän rukoilee puolestasi tälläkin hetkellä. Isä on läsnä. Kaikki on hänen hallussaan, Hän pitää Sinusta huolen!

Kuivaat kyyneleesi. Puristat minua kädestä:  "Tiedän, että minun on lähdettävä jonain päivänä, se päivä näkyy jo edessäni."

Mietitäänpä mitä silloin tapahtuu: Näemme Jeesuksen silmät, näemme Hänen kirkkautensa. Kuulemme Hänen äänensä: "Tule, minun Isäni siunattu!" Turvallisesti tartumme ojennettuun käteen. Olemme saaneet nähdä Jeesuksen! Eikö se ole elämämme täyttymys, päästä Isän luo iankaikkiseen elämään, jonka Jeesus on meille valmistanut. Tänään Jeesus sanoo: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun ikinä kuole. Uskotko sen?"

Toivo silmissäsi vastaat: "Uskon, ystävä, kiitos, kun tulit!"

Tänä aamuna, 1.7.2014, rakkaudella Mummi