lauantai 18. helmikuuta 2012
Lapsi keskellämme.
Rakas Lähimmäiseni, kun herään kuudelta, ja lähden katsomaan millaiseen päivään herään, mieleni täyttää kiitollisuus kodistani. Olen iloinen, että saan asua tässä kodissa, johon perheemme muutti 42 vuotta sitten. Olen ilonen, että koti on suursiivottu. Toipilaan on helppo hengittää, kun pölyt ovat poissa. Kiitos Isä, että olet kanssani täällä ja pidät minusta huolen!
Isä on nähnyt hyväksi antaa meille lämpimän päivän. Kun avaan ulko-oven keväinen tuulahdus tuntuu jo. Pakkasta on vielä pari astetta, mutta eilinen nuoskalumi tuoksuu vielä. Talvupupu on loikkinut pihamme poikki yön hiljaisuudessa. Kevät on tulossa!
Eilen sain pitää vieraanani kummityttöäni Elisaa ja hänen äitiään. Elisan vielä nukkuessa teimme hyvän kävelylenkin kevätsäässä. Kun pieni kahdeksankuinen Elisa heräsi, hän sai sydämeni kokonaan. Iloitsin hänen hymystään, jonka hän mummi-kummille lahjoitti lukemattomia kertoja. Ihmettelin hänen nopeuttaan, kun hän veti itseään paikasta toiseen pienilla käsillään lattiaa pitkin. Ja ihmettelin pienen ihmisen kärsivällisyyttä, kun hän tutki kaapin ovenkahvaa, ja voi sitä iloa, kun ovi vihdoin avautui!
Kiitos Taivaallinen Isä Sinulle kaikista elämän pienistä ilonaiheista, joita annat meille päivittäin. Kiitos ystävistä, kiitos pienistä lapsista! Jeesus, lasten ystävä, ota Sinä syliisi kaikki lapset ja hoida heitä rakkaudellasi. Anna kaikille lapsille hyvä elämä! Aamen.
Tänä aamuna, 18.2.2012, rakkaudella Mummi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kiitos tämän aamun lämpimistä sanoista, Mummi!
Kiitos, rakas Runoystävä myötäelämisestä. Herra kanssasi! Mummi
Lähetä kommentti