keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Isä yhdistää!

Rakas Lähimmäiseni, eilen illalla olin sisarillassa, jossa suurin osa sisarista oli täysin tunemattomia. Meitä yli kahdeksankymppisiä oli monta. Alkurukous oli vanha, lapsuudessa opittu. Lämmin, Isän läsnäolo täytti sydämen, Isä yhdisti meidät. Mitään puhetta en ollut iltaan saanut, vaikka kutsuttiin puhujaksi.  Läksin, niinkuin Isä kehottaa: "Minä annan sinulle puhuttavan." Aiheemme oli sydämentykytys. Kekseliäs juontaja luki pari otetta kirjastani "Pieniä ja suuria ihmeitä". Toisessa Jumala kuuli rukoukseni ja hetkessä paransi minut sairaalan sängyssä, eikä, toimenpidettä enää tarvittu.Ylistys Jumalalle! Minun tehtäväkseni illassa jäi lukea runo loppiaisillan "Kultapoika ottelusta", jossa jännitin niin, että sydän äityi juoksuun, (blogissani 11.1.-16).

Iloinen nauru otti loputkin jännitykset pois. Sisarpiiri jakoi kilvan kokemuksiaan ja Jeesus siunasi meidät! Kiitos, yhteydestä ystävät! Kiitos suussasulavista tarjouksista! Olette todellisia Marttoja kaupungissamme! Jalat nousivat keveämmin kotimatkalla! Kiitos, Isä, ilosta!

"Herra, hoida lastasi, yksin en voi käydä. Auta, ettei mieltäni turhat huolet jäydä. Nostit laupeudessas minut kuolemasta, lahjojasi armias, annat nyt ja vasta. Ruumiini ja sieluni olkoot hoidossasi, elämäni, voimani sainhan lahjoinasi. Kasteen armon autuaan soit, ja armopöydän, sanaa kutsut kuulemaan, niistä turvan löydän. Suojaa, Herra kotini, hoivaa rakkaitani. Siunaa arkitoimeni kutsumuksessani. Neuvo hallitusta maan. Opettajat saata oppilaitaan ohjaamaan kohti taivaan maata. Kaitse tiellä autuuden valoon kutsuuita, etsi mailta varjojen lapsiasi muita. Nosta nälkään nääntyneet, taita leipää heille. Kuivaa murheen kyyneleet, anna ilo meille. Kaiken armostasi sain, myöskin tuskat täällä. Viimeiseksi Sinä vain seisot multain päällä. Voiton seppeleeni saan kerran lahjanasi, luokses pääsen laulamaan, Herra kiitostasi." Virsi 380.

Tänä aamuna, 4.2.2016, rakkaudella Mummi.

Ei kommentteja: