Rakas Lähimmäiseni, mitä meidän on ajateltava tästä helteestä, jota on kestänyt jo yli viikon? Uutiset kertovat, että tällaista ei ole nähty seitsemäänkymmeneen vuoteen. On se raskasta ainakin mummille, että koko ajan on hiki pinnassa. Kun käy suihkussa, raikas olo on hetkessä tipotiessään. Herätessäni aamulla kello puoli kuusi, lämpötila ulkona oli 20 ja sisällä 28. Mihin ehtiikään kivuta päivän mittaan? Rukoillaan voimia kaikille voimattomille, että kestäisimme tämän paahteen. Ja Herralta voimme kysellä, kuinka kauan tämä helle on meille tarpeen. Aamuhartaudessa kehotettiin tyytymään siihen mitä meillä on!
Katsoin raamattusanakirjasta helle sanaa. Se esiintyy Uudessa testamentissa kuusi kertaa. Kirjaan tähän niistä pari. 1 Pietari 4: 12 - 14 kuuluu näin: ”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikään kuin teille tapahtuisi jotain outoa, vaan iloitkaa sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.” Toisen kohdan otan Ilmestyskirjasta 16: 8 -9. ”Ja neljäs enkeli vuodatti maljansa aurinkoon, ja sille annettiin valta paahtaa ihmisiä tulella. Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä, hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset; mutta he eivät tehneet parannusta, niin että olisivat antaneet hänelle kunnian.”
Onko Jumala antanut meille nämä helteiset päivät, että kääntyisimme Hänen puoleensa, joka säät ja ilmat säätää. Herätteleekö Jumala ihmisiä huutamaan Hänen puoleensa näissä koetuksissa?
Rukoillaan, että ihmiset tässä rakkaassa maassamme heräisivät kulutuksen ja synnin unesta ja alkaisivat koota aarteita taivasta varten. Kuuntele lähimmäiseni, kuinka Jeesus huutaen tarjoaa sinulle apuaan: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” Joh. 7: 37 -38.
Tänä aamuna, 14.7.2010, rakkaudella Mummi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Aamen! Totisesti tuo Raamatun paikka
Joh.7:38. Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan."
Minä kuuntelin ruotsinkielisen aamuhartauden, kun miehelläni oli TV.auki.. ihme, ihme hän myös kuunteli.. Mutta eipä virkannut mitään.. Tosi hyvä olikin..
Siunattua tätäpäivää sinulle mummi
Kyllä Herra kaikki säärukouksetkin kuulee :)
Eilen rukoilin, että lähestyvä ukonilma ei tulisikkaan ihan meille asti.
Voi kuulostaa itsekkäältä, mutta en ole tavannut vielä toista itseni kaltaista, joka pelkää niin HIRVEESTI, kun minä :(
Ei tullut :)
Helle ei minulle ole niin paha koittelemus, kun ei ole sydäntautia, tai semmosta. Myötätunnolla ja rukouksella muistin (ja muistan) heitä, kutka sairauksiensakin takia kärsivät helteestä.
Kiitos Mummi rakas kirjoituksistasi, ne osuvat aina naulankantaan. Voi hyvin ja ole siunattu!
Eeva (pian mummi)
Eeva, rakas ystävä! Olet ollut rukouksissani ja olen ihmetellyt missä piileksit. Onnea Sinulle mummiksitulon johdosta ja runsasta siunausta tulevalle ja kaikille sukupolville! Mummi
Rakas rukousystävä! Sinulle myös ja miehellesi siunausrikikasta suvipäivää. Jeesus puhuu tosia! mummi
Kaisa rakas, mikä saa Sinut pelkäämään ukkosta? Se on ihmeellistä luonnonvoimaa, kun salamoi ja jyrisee! Jumala on silloinkin kanssamme. Jeesus pitää kädestä kiinni ja Pyhä Henki sanoo, että, Älä kaisa pelkää, sähkön purkaukset raikastavat ilmaa, kun tulee liian kuuma! Mummi
Jaa, jaa, mutta missä NAPPI, jota painaa, että pelkääminen loppuu? ;)
Nämä tämmöttiset pelot (vrt. lentopelko, ahtaanpaikankammo, avaranpaikankammo jne jne) ei lähde KULUMALLAKAAN, tai tietysti jos käy terapiassa koko elämänsä :0
Jos istun ikkunattomassa tilassa, niin ettei KAAMEITA salamoita näy, en pelkää pätkääkään :)
Jylistä voi mun puolesta, niin että morkoolit soi, mutta salamoita EI SAA NÄKYÄ!!!
Kaisa ystäväni, anna anteeksi, jos ahdistin sinua kertomalla omia mielteitäni ukonilmasta. Tänäänkin trombi, joka kai kuuluu myös ukonilmaan, teki aikamoisia tuhoja. Tiedän, että paha pelko ei lähde koko elinaikana. Etsi Sinä Kaisa omat keinosi, kun pelottaa. Rukoilen, että joskus voit jättää pelon. Mummi
Heh, heh :)
Ei minua ahdistanut olleskaan.(Varsinkaan, kun ukkonen ei ole jytistänyt tänä päivänä).
Tuntui kivalta, kun sanoit rukolevasi pelkopöpön puolesta.
Itsekkin aina rukoilen, kun oikein superpelottaa. Se, jos jokin, auttaa.
Siinä se nappi on!
Rukous on avunhuutomme ja Isä rakkaudessaan sen kuulee ja auttaa, näin todistamme, Kaisa yhdessä!
Lähetä kommentti