sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Sittenkin toivoa

Rakas Lähimmäiseni, tänä yönä olemme siirtyneet normaaliaikaan. Saimme yhden tunnin lisää nukkuma-aikaa. Nyt, kun kello on viisi herätessäni, olen nukkunut ja seitsemän tuntia. Taivaanisälle kiitos rauhallisesta yöunesta!

Kiitollisuus sydämessäni kävin levolle eilen illalla katsottuani TV 7:sta ohjelman ”Sittenkin toivoa”. Se oli siunattu tilaisuus, ylistystä, todistuksia ja vahvaa Sanan julistusta! Vanha sydämeni sai levätä Jumalan läsnäolossa. Alussa Martti Ojares todisti, että Jumala on vastannut heille ihmeellisesti. Heidän vajeensa kahden seuraavan vuoden budjettiin oli 170000. Hetken rukoiltuaan he saivat tiedon, että eräs rouva lahjoittaa TV 7:lle huoneistonsa, jota hän ei enää tarvitse, ja siitä tuli tuo tarvittava summa. Jeesus elää ja Jumala vastaa, vaikka on postilakkokin! Nuoret todistivat, että Jeesus elää ja Jumala kutsuu ja kuulee! Rantalan pariskunta julisti ilosanomaa Jeesuksesta Pyhän Hengen voimassa niin, että ilo alkoi pulputa sydämessä ja sai voimalla yhtyä laulamaan kiitoslaulua: ”Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan.” Kiitos, tästä hyvästä hetkestä, kotikanavalla!

”Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan, jolta syyni suuret anteeks sain ja saan, jolta syyni suuret anteeks sain ja saan. Hän mun syyni suuret poisti verellään, otti synnin orjan armoon elämään, otti synnin orjan armoon, elämään. Katkoi verkot valheen, kahleet kuoleman, vangin vapautti, laps oon Jumalan, vangin vapautti, laps oon Jumalan. Lapsi oma Herran, taivaan kuninkaan, kruunun perin kerran, valtakunnan saan, kruunun perin kerran, valtakunnan saan. Pääsen asukkaaksi kultakaupunkiin, viedään vierahaksi häihin iäisiin, viedään vierahaksi häihin iäisiin.” Virsi 276

Rakas Lähimmäiseni, sittenkin on toivoa, vaikka tiedotusvälineet syytävät ristiriitaisia uutisia kirkosta. Jumala on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Isä kutsuu ja kuulee meitä, Jeesus armahtaa ja Pyhä Henki yhdistää ja avaa Sanan sydämemme ravinnoksi. Kiitetään siitä, että saamme olla Isän lapsia!

Tänä aamuna, 31.10.2010, rakkaudella Mummi

torstai 28. lokakuuta 2010

Jumala rakastaa ihmistä, mutta tuomitsee synnin

Rakas Lähimmäiseni, olen saanut monia rukouspyyntöjä ahdistuneiden nuorten ihmisten puolesta, koska he eivät tiedä mitä uskovat. Tämän päivän kirkko-keskustelu ahdistaa meitä vanhempiakin. Olemme tutkineet Raamatusta, missä kohtaa Jumala tuomitsee homouden harjoittamisen.

Herra puhui Moosekselle: ”Älä makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.” 3 Mooses 18:22. Herra puhui Moosekselle: ”Jos joku makaa miehenpuolen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät rangaistakoon kuolemalla ja he ovat verivelan alaiset.” 3 Mooses 20: 13. Uudessa Testamentissa 1Timoteus 1: 9-10: Ja tietäen, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille, haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valehtelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan.” 1 Kor. 6: 9-10: 2Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.”

Arkipäivän rukoushetkessä oli puhumassa evankelista, joka rohkaisi meitä pysymään rukouksessa ja luottamaan Jumalan Sanaan. Jumala ei tuomitse homoja, vaan Jumala tuomitsee sen synnin mitä he tekevät, aivan samoin kuin Hän tuomitsee valehtelemisen ja varkauden. Tuo evankelista sanoi, että kun Jumalan laki herättää synnintekijän, hän menee itseensä, niin kuin Tuhlaajapoika. Hän katuu syntejään ja hän saa armon Jeesukselta Kristukselta. Näin hänestä tulee Jumalan lapsi, eikä hän enää syntiä tee. Kaikki eivät tule herätykseen, vaan valitsevat toisen tien. Jumala ei pakota ketään. Hän sanoo Raamatussa mikä on oikein ja mikä väärin. Kiitetään niistä sananjulistajista, jotka puhuvat selkokielellä. Se antaa turvallisuutta. Siunausta päivääsi, Lähimmäiseni!

Tänä aamuna, 28.10.2010, rakkaudella Mummi

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Kristuksen ruumis

Rakas Lähimmäiseni, Tänä aamuna Herra johdatti käteeni Katekismuksen. Siinä on uskontunnustuksemme selitetty lause lauseelta. On turvallista lukea sitä kohta kohdalta. Se antaa rauhan, sen kaiken rauhattomuuden jälkeen, minkä tiedotusvälineet ovat korvillemme syytäneet.

Kirkosta, pyhästä yhteisestä seurakunnasta sanotaan näin: ”Pyhä Henki kokoaa kristillisen kirkon ja tekee sen pyhäksi. Kirkko, kristillinen seurakunta, on armahdettujen syntisten yhteisö, joka luottaa Jumalaan ja jossa Pyhä Henki herättää uskon ja rakkauden. Kirkkoa on sen alkuajoista lähtien kutsuttu Kristuksen ruumiiksi. Se on elävä kokonaisuus, jonka päänä on Kristus ja jonka jäseniksi tullaan kasteessa. Vaikka olemme erilaisia, meillä on yhteinen usko, joka liittää meidät Kristukseen ja toisiimme. Kirkko kuvataan myös äidiksi, joka kantaa meitä sylissään ja huolehtii meistä.
Jumalan sana, kaste ja ehtoollinen ovat kirkon näkyviä tuntomerkkejä. Niitä sanotaan myös armonvälineiksi, koska Pyhä Henki käyttää niitä välittäessään meille Jumalan armon. Kristuksen tahdon mukaisesti kirkko kutsuu ja vihkii sananpalvelijoita hoitamaan armonvälineitä. Sanallaan Jumala sekä tutkii meitä ja armahtaa meidät. Kaikkien kristittyjen yhteinen tehtävä on julistaa evankeliumia Kristuksesta koko maailmalle.”

Tänä päivänä näitä sanoja ei ole kuulunut, vaan kirkon ylin johto puhuu kukin omalla suullaan kirkon kannan ja sekoittaa kaikkien mielen. Raamattu, joka on kristityn käsikirja, on joidenkin heidän mielestään vanhanaikainen, kun kehitys on mennyt niin paljon eteenpäin. He eivät muista, että ”Kirkko, kristillinen seurakunta, on armahdettujen syntisten yhteisö, joka luottaa Jumalan sanaan.”

Meille sanotaan: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.” Markus 13.5. Rakas Lähimmäiseni, rukoillaan, että Jeesus Kristus itse pitää meitä lähellä Jumalaa ja avaa Raamatun sanan rikkaudet ravinnoksemme, että emme menetä toivoamme! Muistetaan, että Jeesus elää ja armahtaa meitä!

Tänä aamuna, 27.10.2010, rakkaudella Mummi

maanantai 25. lokakuuta 2010

Evankeliumin voima

Rakas Lähimmäiseni, herään kello kolme maanantaiaamuun. Kirkas tähtitaivas on vastassani ulko-ovella. Maassa on vähän lunta. Mittarissa – 4.9 astetta. Talven liukkaat ovat alkamassa, nyt on varottava kaatumista, Herra meitä siinä varjelkoon!

Luen Lutherin mannan Jumalan lapsille, myös eilisen. Eilinen teksti on kuin vastaus tämän päivän kysymyksiin. Olen kuullut monen sanovan, että tämä kirkon hajaannus ja eripura kuuluu Jumalan suunnitelmiin. Tämä teksti sanoo, että eripura kirkastaa evankeliumia ja sen voima tulee esille. Rukoillaan, että tämä hajaannus koituu siunaukseksi, ja herätys alkaa. Liitän tekstin tähän:

Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta. Luuk. 12:51
Näin se käy: Me saarnaamme evankeliumia, joka jakaa sydämet. Syntyy eripuraisuus: Isällä on toinen usko kuin pojalla ja poika uskoo toisin kuin isä. Kuitenkin isä ja poika pysyvät kodeissaan ja kumpikin ammatissaan, kutsumuksessaan. Herra sanookin: Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle, ei siksi, että kodit hajaantuisivat vaan että ne säilyisivät.

Saman kodin piirissä syntyy eripuraisuutta niin että samassa talossa viisi riitautuu keskenään. Kuitenkin koti säilyy. Näin se tapahtuu: lapset eivät ole vanhemmilleen tottelemattomia eivätkä alamaiset esivallalle. Toinen vain uskoo toisin kuin toinen. Me, jotka uskomme toisin, emme tapa ketään, vaan neuvomme jokaista olemaan kuuliainen kutsumuksessaan. Tästä huolimatta usko jakaa sydämet. Kädet, ruumis ja omaisuus olkoot kuuliaiset lailliselle esivallalle, mutta ihmisten sydämet me johdatamme Jumalan luo, että ne olisivat kuuliaiset hänelle. Soisin, että joka talossa olisi tällainen eripuraisuus, sillä näin evankeliumi edistyy ja saa voimaa. (Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 25.10. 2010, rakkaudella Mummi

lauantai 23. lokakuuta 2010

Pane Jeesus koetteelle

Rakas Lähimmäiseni, minulle avautuu Luukkaan evankeliumin kymmenes luku. Jeesus lähettää luvun alussa 70 opetuslasta työhön ja Hän sanoo heille: ”Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut: mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt.”

Tässä on Jeesuksen sana, joka meidän on hyvä muistaa, kun epäilemme Raamatun sanan todenperäisyyttä. Kaikki apostolit ovat Jeesuksen kutsumia ja Pyhä Henki on antanut heille sanat. Kaikki profeetat ovat Jumalan kutsumia ja Jumala itse on antanut heille sanat. Jos me hylkäämme Jumalan Sanan, me hylkäämme Jumalan ja Jeesuksen.

Jumala haluaa jokaisen luotunsa lähelleen. Sitä varten Hän lähetti Jeesuksen maailmaan. Jeesus lunasti meidät kaikki ristinkuolemallaan ja ylösnousemisellaan Jumalan lapsiksi. Jeesus tulee jokaisen elämään, joka Häntä avuksi huutaa.

”Kannattaa panna Jeesus koetteelle”, sanoi eräs entinen synnin orja, nykyinen evankelista tänä aamuna Isännän pöydässä Tv 7:ssa. Hän todisti, kuinka hän pääsi viinasta ja tupakasta, kun hänen puolestaan rukoiltiin. Pian Jumala kutsui hänet työtoverikseen ja antoi hänelle voiman julistaa evankeliumia ja nostaa toisiakin viinan orjia Jeesuksen seuraajiksi. Hän sanoi, että hän sanoi viinahöyryissään: ”Jos olet olemassa, Jeesus, niin näytä se minulle, vapauta minut tästä helvetistä.
Jeesus tuli, armahti ja antoi sydämeen ihmeellisen rauhan.” Jeesus vastasi, että Hän elää ja johdattaa Pyhän Hengen kanssa.”

”Jeesus, sä ainoa heikkojen auttaja, anteeksiantaja uupumaton! Pyhyys ja puhtaus, rakkaus virvoitus, totuus ja armahdus sinussa on. Kun uuvun, haavoitun, huomassas Herra sun, suuren ja siunatun, levätä saan. Toiset jos hylkäävät, kasvosi lempeät puoleeni kääntyvät rohkaisemaan.” Virsi 318: 1 ja 2.

Tänä aamuna, 23.10.2010, rakkaudella Mummi

perjantai 22. lokakuuta 2010

Hoitava yhteys

Herään virkeänä uuteen päivään nukuttuani kuusi tuntia. Pieni pakkanen on kuivattanut ilman. Mittarissa on -5.5 astetta. Sinisellä taivaalla paistaa melkein täysikuu.

Rakas Lähimmäiseni, eilinen ilta seurakunnassa oli lähimmäisten ilta ja ystävien ilta. Oli helppo hengittää, oli vapaus ja ilo! Jeesus Kristus, Pyhä Henki ja rakastava Isä antoivat läsnäolollaan vapauden ja ilon. Olimme yhtä perhettä, niin kuin rakastavan Jumalan seurakunnassa pitääkin olla. Nuori urkutaiteilija Jimi Järvinen soitti meille oikean urkukonsertin, joka päättyi Finlandiaan. Kaksi kirkkoherraa oli puhumassa meille ja me lähimmäiskotilaiset kerroimme siitä, kuinka Herra on meitä siunannut ja johdattanut. Oli Lähimmäiskotiyhdistyksen 20-vuotisjuhla! Monet entiset puheenjohtajat olivat läsnä. Ensimmäinen puheenjohtajamme Heikki Hissa oli puolisoineen paikalla muistelemassa lähimmäistyön alkuaikaa. Jumala on antanut meille yhteyden lähimmäistä auttaessamme. Iloitsemme Jumalalta saamastamme tehtävästä!

Paula Kero muisteli Lähimmäiskotiaikaa, se oli aikaa, jolloin olimme yksimielisinä rukouksessa ja näimme Jumalan vastaavan ihmeellisellä tavalla. Eero Meriläinen, jo edesmennyt ystävä, hoiti kunnon vesijohdot taloon, jossa ei sitä tullessamme ollut. Eräs tuntematon mies toi 200 markkaa ja sanoi Jumalan käskeneen antaa se meille. Sillä rahalla saimme kiukaan jota juuri rukoilimme. Kerran meillä oli leikkimökin nostamistalkoon, kuin pieni rakennus oli vajota mereen. Saimme ruoan ihmeen kautta siihen päivään. Eräs asukkaistamme oli saanut leipurilta kaksi ranskanleipää ja Pekka, talon isäntä, sai kalakauppiaalta viisi kalaa. Niin Paula sai valmistaa ison keiton talkoolaisille melkein kuin Jeesuksen viidenleivän ja kahden kalan ihmeessä.

Täytekakkukahveilla joku ystävä huokasi, voi kun meillä olisi vieläkin Lähimmäiskoti, siellä oli niin ihanaa! Rakoillaan, rakkaat ystävät, Jumala antaa sen, kun on Hänen aikansa!

Tänä aamuna, 22.10.2010, rakkaudella Mummi

torstai 21. lokakuuta 2010

Syysretki

Rakas Lähimmäiseni, kun katson ulko-ovelta, täysikuu paistaa silmiini siniseltä taivaalta. Valkoiset harsoiset pilvet peittävät sen ajoittain. Näky on silmiä hivelevä! Ihailen Luojan mahdollisuuksia erilaisiin näkymiin, jotka Hän eteemme maalaa päivittäin.

Eilen seurakuntamme kutsui oman kaupunginosamme eläkeläisiä syysretkelle Lepikon leirikeskukseen. Oli sateinen aamu, joten ohjelma oli suunniteltu sisälle. Nuoret diakonitytöt olivat keksineet meille mielenkiintoista puuhaa heti rukouksen jälkeen. Jokaiseen pöytään annettiin muovitasku, jossa oli presidenttiemme ja heidän rouviensa kuvia. Meidän tehtävämme oli löytää parit. Se oli mielenkiintoista yhteistä tekemistä. Kuvat olivat mustavalkoisia ja osin epäselviä, mutta melko hyvin tehtävästä selvittiin. Saatiin muistella, mitä heistä on jäänyt mieleen. Kekkosesta löytyi tietysti eniten muistoja, hänhän oli presidenttinä monta kautta.

Ruoka oli maistuvaa kuten aina. Kaikki iloitsimme, kun saimme mennä valmiiseen ruokapöytään. Lopuksi kokoonnuimme kappeliin, jossa seurakunnan Katariina kanttori lauloi kanssamme monta rakasta virttä ja Maaria pappi puhui meille Jeesuksen vertauksesta kuninkaan pojan häistä. Yksi vieras oli tullut ilman häävaatteita. Me olemme matkalla Karitsan häihin. Jeesus itse pukee meidät vanhuskauden vaatteeseen. Lopuksi Maaria kyseli rukousaiheita ja rukoilimme yhdessä. Hetki oli siunaava. Kahvin jälkeen oli hyvä lähteä kotiin yhdessäolosta virkistyneenä. Kiitos Teille työntekijät, ja kiitos seurakunnalle!

”Kiitos suuren Kuninkaan, joka siunaa kirkkoaan lahjoin lukemattomin erilaisin antimin. Kristus itse päälle maan kaiken tuli jakamaan. Kuolemallaan antoi hän maailmalle elämän. Herran suuna, käsinä vaellamme yhdessä, että kaikki maailma voisi Isään uskoa. Yksin emme työtä tee, toinen toista tarvitsee. Tuomme vaihtopöydälle lahjamme ja puutteemme. Tässä valtakunnassa heikot ovat vahvoja, sairas terveen parantaa, saaja auttaa antajaa. Täällä tieto viisaus, kaikki taito, rakkaus kätketty on Kristukseen aarteeseemme yhteiseen. Elämän saan lahjaksi, jos sen anna alttiiksi. Siemen maahan haudataan tähkäpäiksi kasvamaan.” Virsi 428

Tänä aamuna, 21.10. 2010, rakkaudella Mummi

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Herätyksen aika

Roomalaiskirje alkaa sanoilla: ”Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia.” Jeesus kutsui kaikki opetuslapsensa ja erotti heidät tavallisen kansan keskeltä lähelleen, opetti heitä ja heistä muodostui seurakunta, johon Hän lähetti Pyhän Hengen hoitamaan seurakuntalaisia ja yhdistämään heidät. ”Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella.” Apt. 2:46. Alkuseurakunnan, kirkon, pää oli Jumala, Häneltä kyseltiin toiminnan suuntaa. Jeesuksen opetukset ja ”pyhät kirjoitukset” olivat ohjeena jokapäiväisessä elämässä.

Meidän kirkostamme vallitsee nyt kaos. On murheellista seurata uutisista jäsenpakoa päivä toisensa jälkeen. Kirkon päättäjätkään eivät tiedä mitä pitää tehdä. Raamattuun tukeutunut uskova saa syyn niskoilleen koko hajaannuksesta. Onko kukaan kysynyt Jumalalta mitä pitäisi tehdä?

”Poika kunnioittakoon isää ja palvelija herraansa. Mutta jos minä olen isä, missä on minun kunnioitukseni? Jos minä olen Herra, missä on minun pelkoni? sanoo Herra Sebaot teille te papit, jotka pidätte halpana minun nimeni.” Malakia 1: 6. ”Jospa teidän joukossanne olisi joku, joka sulkisi ovat, ettette pitäisi tulta minun alttarillani turhaan.” Malakia 1: 10.

Tänään nämä Malakian sanat ovat osoitetut meille. Nyt on pelastuksen päivä! Nyt on otollinen hetki tehdä parannus! Kun me jokainen, kirkon päättäjistä tavalliseen seurakuntalaiseen saakka, kadumme laiminlyöntejämme ja syntejämme Jumalan edessä, me näemme Jumalan tulien syttyvän ja näemme sen kauan rukoillun herätyksen. ”Kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat”! Kiitetään Kolmiyhteistä Jumalaa, Hänelle mikään ei ole mahdotonta!

Tänä aamuna, 20.10.2010, rakkaudella Mummi

tiistai 19. lokakuuta 2010

Rippivirsi

Rakas Lähimmäiseni, nyt on alkanut se petollinen syyssää, joka tuo flunssan koteihin. Mekin olemme sen nähneet. Mies yskii niin kovasti, että pakenin nukkumaan toiseen päähän taloa säästyäkseni tartunnalta. Vielä on lämpöasteita, mutta tuuli on niin jäätävää, että se menee läpi luiden ja ytimien, jos ei ulkona ole riittävästi vaatteita päällä.

Eilen aamulla laulettiin aamuhartaudessa vanha rippivirteni. Olen luullut, ettei sitä ole enää virsikirjassa, kun sen sanat on muutettu virsikirjan uudistuksessa. Tuntui ihan siltä, kuin olisin löytänyt vanhan ystäväni, niin iloiseksi tulin! Rippikoulussa tunsin Jumalan kutsun. Virret puhuttelivat ja erityisesti tämä virsi jäi rakkaana mieleen.

Haluan esitellä sen Sinullekin. Jumalalle on mahdollista saada erämaakin kukkimaan. Hän on voimallinen rakkaudestaan antamaan meillekin rakkautta toisiamme kohtaan. Jo silloin aavistin, että Jumala voi muuttaa itsekkään mielen, mutta kova vastustus ympäristössä, esti sen, etten silloin tarttunut Jumalan kutsuun. Jos Sinä, ystävä kuulet nyt Jumalan kutsun, kun vastustus kirkkoa ja uskovia kohtaan on huipussaan, usko Jumalaa enemmän kuin ihmisten mielipiteitä ja valitse Jeesus, kehottaa omia siipiään kokeillut mummi. Jeesus on tie, totuus ja ELÄMÄ, Kolmiyhteinen Jumala on ainut ELÄMÄN ylläpitäjä ja tulevaisuuden turva!

Virsi 424: ”Maan ääriin asti, Herra, vie valtakuntasi, sytytä Hengen liekki kansoille valoksi. Työvoimaa uutta kutsu viljaasi korjaamaan ja kaikki kansat voita sinua seuraamaan. Kun kaikkiin maihin kannat näin ristinlippusi, paineitten alla siunaa todistajiasi. Oi Jeesus, auta heitä veresi voimalla, suo heidän rohkeasti sinua tunnustaa. Tee suureks myöskin meille sun rakkautesi, niin että itsellemme me emme eläisi. Luo pyhää uhrimeiltä myös meihin, Jumala, suo kestävinä aina valvoa, rukoilla. Sen lupauksen annoit, myös että erämaa saa kerran kevään kauniin ja kukkiin puhkeaa. Riemuiten odotamme me täyttymystä sen. Jo kohta koittaa anna sen suven suloisen.”

Tänä aamun, 19.10.2010, rakkaudella Mummi

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Rukousyhteys

Rakas Lähimmäiseni, herään kello viisi rauhallisen yön jälkeen. Kiitos nousee sydämestä. Saan nousta terveenä tähän sunnuntaiaamuun. Herra on päättänyt lähettää meille talven. Lunta on nähty jo varjopaikoissa ja tänään on pakkasta 5,5 astetta, että maa jäätyisi ja lumi pysyisi lasten ilona. Meille mummoille lumikeli voi olla vaarallinen, mutta pyydetään varjelusta Taivaalliselta Isältä, että Hän varjelee kaatumisilta. Turvallista matkaa lumikeleillä, Sinulle ystäväni!

Eilen olin uskovien yhteisessä rukoustapahtumassa Vaasan Kirkossa. Näin monia sisaria niiltä ajoilta kun me eri seurakuntien naiset kokoonnuimme yhteisiin rukouksiin maailman rukouspäivän tiimoilta. Pyhä Henki yhdisti meidät, kun ylistimme Jumalaa, tuli ilo siunata vierustovereita kesken laulun! Herra hoiti meitä yhteisessä rukouksessa ja sanakuulossa.

Päivän evankeliumiteksti on Matteus 22: 1-14. Jeesus puhuu vertauksen kuninkaan pojan häistä. Kuningas lähetti palvelijansa kutsumaan vieraita häihin, muta nämä eivät tahtoneet tulla, vaan menivät kiireisiin töihinsä kuka minnekin ja vainosivat, jopa tappoivat kuninkaan palvelijat. ”Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.”
”Kuningas käski palvelijoidensa kutsua väkeä teiltä ja aitovieriltä hääaterialle. Vieraiden joukossa kuningas näki miehen, jolla ei ollut häävaatteita: Ja hän sanoi hänelle: ”Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?” Mutta hän jäi sanattomaksi. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: ”Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.”

Tämä hääjuhla on ”Karitsan häät”, joihin meitä eläviä kutsutaan. Monet kuulevat kutsun, mutta eivät ota sitä vastaan, ”kell´ esteenä on emäntänsä, kuka syöttää härkiänsä”. Monet pilkkaavat Herran sanansaattajia, ja heidän ei käy hyvin. Mutta teiden ja aitovierien asukkaat, joilla on kuulevat korvat, ottavat vastaan evankeliumin. Heille Jeesus sanoo: Tulkaa, minun Isäni siunatut!”

Tänä aamuna, 17. 10. 2010, rakkaudella Mummi

torstai 14. lokakuuta 2010

Pietarin puhe

Rakas Lähimmäiseni, herään kosteaan syysaamuun. Sade rapisee somasti kohdatessaan pihan lehtikerroksen. Keltainen on aamun väri. Lämpöasteita on 2,2. On ennustettu, että tänä päivänä saamme kovan lumimyrskyn. Tällä hetkellä on tyyntä ja rauhallista.

Aamun tekstiksi saan Apostolin tekojen kolmannen luvun, jossa Pietari parantaa ramman miehen. Luku estellään näin: ”Pietari, mennessään Johanneksen kanssa pyhäkköön, parantaa ramman 1-8, mitä kansa ihmettelee, 9-11; hän osoittaa sen ihmeen tapahtuneen kaikkien profeettain ennustaman Kristuksen voimasta ja kehottaa parannukseen, että saisivat syntinsä anteeksi ja sen siunauksen, jonka Kristus tulemuksessaan on antava.”

Pietarin puhe on voimakas: ”Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut poikansa Jeesuksen, jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun tämä oli päättänyt hänet päästää. Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte, että teille annettaisiin murhamies, mutta elämän ruhtinaan te tapoitte; hänet Jumala on herättänyt kuolleista, ja me olemme sen todistajat. Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne. Ja nyt veljet, minä tiedän, että olette tietämättömyydestä sen tehneet, te niin kuin hallitusmiehetkin. Mutta Jumala on näin täyttänyt sen, minkä hän on edeltä ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta, että nimittäin hänen voideltunsa piti kärsimän. Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista, ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen.”

Pietari puhui meillekin tänä aamuna, rukoillaan yhdessä: Herra, armahda meitä, anna syntimme anteeksi, ja anna siunauksesi ja rauhasi. Anna usko ylösnousseeseen Vapahtajaamme. Amen.

Tänä aamuna, 14.10.2010, rakkaudella Mummi

tiistai 12. lokakuuta 2010

Seurakunta, kotimme

Rakas Lähimmäiseni, Sinä ja minä tiedämme, ettei täydellistä seurakuntaa ole olemassa. Parhaiten sen tiesi varmaan se mies, jonka tapasin sairaalassa. Hän sanoi, että hänet on kastettu viisi kertaa, koska hän on etsinyt sitä täydellistä. Kysyin, oletko tyytyväinen siihen seurakuntaan, missä nyt olet, hän vastasi, että ei ole. Jeesus sanoo: ”Älkää juosko perässä. On yksi kaste ja yksi usko.”

Seurakunta olemme me, Jumalan lapset, jotka elämme todeksi uskoamme. Kun me annamme kunnian Jumalalle, kuuntelemme Pyhän Hengen johdatusta ja elämme Jeesuksen armosta käsin, meillä on mahdollisuus kokea keskinäistä rakkautta ja seurakuntayhteyttä, johon Jeesus meitä kehottaa. Vastuu on meillä jokaisella itsellämme. Jeesus sanoo, että meidän on tultava lasten kaltaisiksi; rehellisiksi aidoiksi ihmisiksi, jotka emme harrasta takapuheita, vaan puhumme edessä, jos meillä on asiaa, ja kunnioitamme toisiamme. Jumalan Sana sanoo, että Jumalan valtakunta, Jumalan läsnäolo, on rakkautta iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Jokaisen on valvottava itseään, ettei riko yhteyttä seurakunnassa. Pyhä Henki, seurakunnan kokoaja, on rauhan ja rakkauden henki! Kun olemme vajaita ihmisiä, yksi väärä sana voi saada aikaan suuren riidan ja yhteys on poissa. Jeesus on ihmeellinen neuvonantaja. Kun Hänen läsnä ollessaan avoimesti keskustellaan, pyydetään ja saadaan anteeksi, riidat selviävät ja rauha palaa seurakuntaan. Rukous on ihmeellinen Jumalan lahja seurakunnalle, sen tiedämme.

Meillä monilla on seurakunnassa piiri, jossa tunnemme toisemme vuosien takaa. Me olemme oppineet sietämään toisiamme, kun tunnemme toistemme heikkoudet. Jumala rakastaa meitä sellaisina kuin me olemme. Mekin rakastamme toisiamme sellaisina kuin olemme, se yhdistää! Omassa porsliinipiirissämme sen näimme viime kesänä. Me kutsuimme ryhmän kokoon monta kertaa kesässä, vain ollaksemme yhdessä ja tavataksemme toisiamme, kun oli niin ikävä.

Jumalanpalvelus on koko seurakuntaa siunaava kokoontuminen. Sana ruokkii, kun sitä oikein julistetaan. Pyhä henki yhdistää läsnäolijat ja ehtoollisessa saamme syntimme anteeksi Jeesuksen ruumiin ja veren kautta. On turvallista lähteä arkeen tietäen, että Kolmiyhteinen Jumala on turva ja tuki. Häntä voimme huutaa avuksi, kun omat voimat eivät riitä. Iloitaan Jumalan rakkaudesta ja opetellaan rakastamaan toisiamme, sitä Jeesus meiltä odottaa!

Tänä aamuna, 12.10.2010, rakkaudella Mummi

maanantai 11. lokakuuta 2010

Uskovien yhteys

Rakas Lähimmäiseni, eilen matkasin Seinäjoelle, Luukas -yhteisön jumalanpalvelukseen. Pienen adventtikirkon seinät pullistelivat, sillä 97 henkeä oli tullut sanankuuloon. Markus Pöyry, yhteisön pappi, kutsui minut yhteyteen! Ilolla ja rukouksin odotin tuota tapaamista. Hymyilevän Markuksen ojennettu käsi otti minut vastaan, niin kuin kaikki muutkin tulijat. Eräs sisar kutsui minut viereensä ja hoiti minua kuin omaa ystäväänsä koko tilaisuuden ajan. Olin tervetullut!

Jumalanpalveluksessa Pyhä henki hoiti meitä. Jumalan kunnioitus näkyi ja tuntui Markuksen hoitaessa tehtäväänsä. Rauhallisuus, joka vallitsi, tuntui ihmeelliseltä. Kun lapset lähtivät pyhäkouluun, isäntä sytytti kynttilän erään tytön käteen ja lapset lähtivät ääneti kulkueena salista.

Saarnansa Markus aloitti mielenkiintoisesti. Hän sanoi, että tässä saarnatekstissä nousee kolme ruumiinosaa: kädet, jalat ja selät. Kun auttavat kädet yrittivät viedä Jeesuksen luo miestä, jonka jalat olivat halvaantuneet, heidän tiensä päättyi niiden ihmisten selkiin, jotka olivat jo varanneet paikkansa Jeesuksen kodista ja kuuntelivat hänen puhettaan. Selät eivät kääntyneet antamaan tilaa auttajille. Markus pohti, kuinka meidänkin selkämme voi olla esteenä lähimmäisen pääsylle Jeesuksen luo. Puhe oli hyvä ja ajatuksia nostattava. Haluan kuunnella sen uudelleen Luther-säätiön sivuilta.

Koko ehtoollisen ajan lauloimme ehtoollisvirsiä. Vierustoverini ohjasi minut ehtoollispöytään. Jonoja ei ollut. Kaikki tapahtui rauhan vallitessa. Jumalanpalveluksen jälkeen oli ruokailu. Jokainen oli tuonut hyvää kotiruokaa yhteyspöytään. Uusi ystäväni huolehti siitä, että sain paikan hänen viereensä ruokapöytään. Keskustelu oli vilkasta. Sain kokea uskovien yhteyttä. Pyhä Henki oli läsnä. Sydän lauloi kiitosta kotimatkalla. Mietin tänä aamuna, kenen selkä on esteenä, ettei Markuksen kaltainen nuori, uskova pappi, saa pappisoikeuksia meidän kirkossamme.

Tänä aamuna, 11.10.2010, rakkaudella Mummi

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Rukous tuo turvallisuuden

Rakas Lähimmäiseni, psalmi 139 nousee mieleeni, kun avaan silmäni tähän lepopäivään. ”Herra on kaikkinäkevä ja kaikkialla läsnä oleva.” Kuinka turvallista onkaan vanhan, väsyneen ihmisen levätä tällaisen turvallisen, rakastavan, Isän sylissä.

”Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istuinpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.”

Daavid oli runoilija Jumalan armosta. Hän on kirjoittanut monia ihania psalmeja runokielellä. Hän, joka sai paljon anteeksi, löysi Isän sylin ja turvallisen Auttajan. Sinä ja minä saamme Daavidin tavoin jättää päivämme ja elämämme Isän käteen ja pyytää Hänen ohjaustaan ja läsnäoloaan, rukoillen: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso, jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.”

Minulle rukous on yhtä tärkeä asia kuin hengittäminen. Uskonelämän alussa kuulin viisaat sanat, ”muuta elämäsi rukoukseksi, niin rukous muuttaa sinut”. Tämä on totta. Kun tietää, että kaikki on Jumalan, minä olen Hänen lapsensa, Häneltä on elämä, Hän ohjaa työni ja elämäni, Hän johdattaa Pyhän Henkensä kautta kulkuani, keskustelu Isän kanssa tuo Isän lähelle ja turvallisuuden elämään.

Joskus kauan sitten näin elokuvan Isä Gamillosta. Tuo pappi ajatteli ääneen ja puhui Isän kanssa kaikki asiansa. Se tuntui hassulta, mutta Gamillo oli oikeassa. Rukous tuo turvallisuuden!

Tänä aamuna, 10.10.2010, rakkaudella Mummi

lauantai 9. lokakuuta 2010

Pietarin todistus

Rakas Lähimmäiseni, kostea syysaamu on vastassani ulko-ovella. Lämmin tuuli heiluttaa pihapuita. Lämpöä on 8 astetta. Jumala on antanut meille kauniita syyspäiviä. On ollut ilo kulkea luonnossa, kun puiden lehdet loistavat väreissä ennen putoamistaan. Rakas Ystävä, ruska on keskellämme, iloitaan siitä, ei tarvitse lähteä Lappiin!

Minulle avautuu toisen Pietarin kirjeen ensimmäinen luku aamuevääksi. Otsikot: ”Uskonelämä ja pelastus” ja, ”Sana on luotettava”, takaavat Sinullekin rukihista leipää, kun luet luvun läpi. Kirjaan tähän muutamia kultajyviä: ” Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa. Hänen Jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan. Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osalliseksi jumalallisesta luonnosta.”…”Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun te näin teette, te ette koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.”…”Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovet puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.” Pietari kulki lähellä Jeesusta. Hänellä on silminnäkijän todistus meille. Herra kehottaa meitä sitä usein lukemaan!

Eilen sain painosta kauan odotetun runokirjani. Se on todellakin ”Mummin runokirja”, saa nähdä kuinka se pärjää tässä tehokkaiden maailmassa. Herran haltuun sen jätän, mitään kiirettä ei ole sen myymisessä. Lukijan piristykseksi olen piilottanut runojen väliin viisi värikuvaa tauluistani. En tiennyt, että kuvan taaksekin olisi saanut laittaa runon. Nyt on kirjassa viisi tyhjää sivua, omaa tyhmyyttäni. Sinäkin saat sen kymmenellä eurolla, jos uskallat ostaa ”sian säkissä”.

Tänä aamuna, 9.10.2010, rakkaudella Mummi

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Parantumisihme

Eilen sydän lauloi kiitosta, kun palasin avoimesta esirukousillasta. Siellä todisti nöyrä mies Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta. Tämä veli, Olavi nimeltään, oli ollut vaikeassa sydän-leikkauksessa, jossa lääkärit olivat jo nostaneet kädet pystyyn, mitään ei ollut enää tehtävissä. Mutta Olavia hoiti elävä Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, joihin hän oli oppinut turvaamaan elämässään.

Olavi kertoi tuosta kärsimyksensä ajasta sellaisella nöyryydellä, että se satutti. Hän oli täysin Jumalan armoilla, lepäsi ja odotti, mitä Isä oli hänelle varannut. Hän kertoi olleensa niin väsynyt, että lusikkakin oli hänelle liian raskas.

Olavi kiitteli vaimoaan, lapsiaan ja ystäviään rukouksista. Hän tiesi, että kaikki uskovat Vaasassa rukoilivat hänen puolestaan ja seurasivat kamppailua elämän ja kuoleman välillä. Jumalan ihme tapahtui! Mies parani Jumalan voimassa ja seisoi eilen illalla terveenä ja elinvoimaisena edessämme kertomassa kokemaansa. Yhteinen kamppailu oli lähentänyt perheenjäsenet toisiinsa ja Jumalaan.

Jumala oli sanonut Olaville, että Hänellä on tehtävä Olavia varten. Eilen näimme, kuinka Jumala antaa voiman todistaa Hänen rakkaudestaan ja huolenpidostaan. Kiitos Olavi, olet elävä todiste Jumalan voimasta! Toteuta rohkeasti Pyhässä Hengessä tätä todistajan tehtävääsi, sillä Sinä olet kokenut Jumalan voiman!

”Kun Herra hoitaa, paimentaa, ei silloin mitään puutu. Hän kaitsemasta minua, ei väsy, ei hän suutu. Hän ruokkii taivaan leivällä ja elämän myös vedellä virvoittaa sieluani. Ja pimeässä laaksossa jos yksin vaeltaisin, ja tuhansissa vaaroissa jos tuskaa maistaa saisin, niin pelkäisi en kuitenkaan, kun vitsallaan ja sauvallaan minua Herra johtaa. Hän sielulleni valmistaa runsaimman armopöydän. Hän hengellänsä vahvistaa, niin että riemun löydän. Minua seuraa laupeus ja Herran hyvyys, rakkaus päivieni loppuun asti.” Virsi 375: 1,2 ja 4.

Tänä aamuna, 6.10.2010, rakkaudella Mummi

tiistai 5. lokakuuta 2010

Vapauteen Kristus vapautti

Kun herään vähän yli neljä, Pyhä Henki nostaa mieleeni sanat: ”Vapauteen Kristus vapautti meidät.” Yritän jatkaa unta, mutta on pakko lähteä katsomaan, missä tuo ihana lupaus on kirjoitettuna. Galatalaiskirje 5:1, Paavali puhuu kristittyjen vapaudesta. Luen koko luvun ja haluan ottaa siitä muutamia jakeita Sinullekin Lähimmäiseni. Luku on hyvää opetusta meille.

Laki ja evankeliumi ovat toistensa vastakohtia. Laki on tiukkaa sääntöjen noudattamista. Evankeliumi on vapautta Kristuksessa Jeesuksessa. Jos Jeesus ei ole saanut vapauttaa ihmistä armon osallisuuteen, ihminen elää lain alla ja yrittää omilla teoillaan saada rauhan Jumalan kanssa, saada omantuntonsa puhtaaksi. Mutta se ei onnistu. Jumalan luo on vain yksi tie, Jeesus Kristus, jolla on valta antaa synnit anteeksi. Hän vapauttaa ihmisen armon kautta vapauteen ja rauhaan.

Paavalin aikana ympärileikkaus oli yksi lain teko. Ihminen antoi ympärileikkauttaa itsensä kelvatakseen Jumalalle, mutta Paavali sanoo: ”Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.” Edelleen Paavali sanoo: ” Te olette kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeenä lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. ”Minä sanon; vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette te sitä, mitä tahdotte. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin te ette ole lain alla.” Sitten Paavali osoittaa paljon pahoja asioita, mitä lihan teot saavat aikaan ja ilmoittaa Hengen hedelmän, joka on Jeesuksen lahja omilleen: ”Mutta hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus. sävyisyys, itsensähillitseminen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.”

Tänä aamuna, 5.10.2010, rakkaudella Mummi

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Lapsen kaltaiseksi

Rakas Lähimmäiseni, tänään on Mikkelinpäivä, lasten ja enkelien päivä. Oletko Sinä nähnyt enkelin? Minä olen nähnyt unessa enkeleitä. Aina enkeliuni on ollut puhutteleva ja pelottava. Jumalan pyhyys on voimallisesti läsnä. Enkelit ovat Jumalan sanansaattajia. Jumala puhuu meille unienkin kautta. Yksi päivän teksteistä on 1 Mooses 28: 10-17. Siinä Jakobin unessa enkelit ilmaisevat Jumalan läsnäolon ja Jumala itse antaa Jaakobille siunauslupauksensa, niin kuin Hän oli antanut aiemmin Abrahamille ja Iisakille. Pelko valtasi Jaakobin ja hän sanoi: ”Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti.” Jumala antoi Jaakobille ja hänen jälkeläisilleen valtavan lupauksen, mutta ensimmäinen reaktio häneltä oli pelko. Jumalan pyhyys saa pienen ihmisen polvilleen.

Evankeliumiteksti on Matteuksesta 18: 1-6 ja 10. ”Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti, ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”

Viattoman, ehdoitta uskovan lapsen Jeesus asettaa esikuvaksemme. Taivaallinen Isämme, anna meille se armo, että tulemme eteesi joka aamu lapsen lailla ja uskomme itsemme ja rakkaamme luottamuksella Sinun armohoitoosi. Pidä meitä Jeesus- tiellä Pyhän Hengen kanssa. Amen

Tänä aamuna, 3.10.2010, rakkaudella Mummi

perjantai 1. lokakuuta 2010

Jeesusvalo

Rakas Lähimmäiseni, lokakuu alkaa. Tässä kuussa lapset saavat riemuita, kun sataa ensilumen. Kylmyys ja lämpö taistelevat luonnossa, sillä maisema lepää paksussa sumussa. Tänään lämpö on voitolla. Mittarissa lukema 5,3. Nyt kopioin Sinulle suoraan yhden tekstin, jonka olen lukenut seurakunnan ”Päivän Sana” puhelimeen vuosia sitten. Se on tallennettu koosteeseen ”Sanoja Sinulle”, jota olen jakanut ilmaiseksi päivähetkeen tuleville kirkon ovella.

Rakas ystävä. Syksy riipii lehtiä puista ja valmistaa luontoa talvilepoon. Luonto ympärillämme elää voimakasta murrosta. Valo vähenee. Tiedotusvälineet viestittävät, että raskaat ajat ovat edessä. Ei ole ihme, jos meidän sisimpämme täyttää levottomuus ja pelko. Ensin menevät yöunet. Levon puute lisää taakkaamme ja kohta alkaa tulla fyysisiä oireita, niska- ja päänsärkyä, selkäsärky ja mahaoireet. Tätä taakkaa kannetaan pitkäänkin, kunnes tulee väsymys ja pakollinen lepo.
Meidän pimenevässä maailmassamme vaikuttaa valo, joka kirkastaa sysimustankin päivän. Se valo paistaa suoraan sydämeen. Hän on Jeesus, meidän Vapahtajamme. Hän tuntee ihmismielen. Hän kutsuu väsynyttä lepoon. Tänään Hän sanoo meille: ” Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiitäen Jumalan tietoon.” Jos tämä tuntuu Sinusta hullulta, niin pane sana koetteelle. Kerro omin sanoin asiasi Jumalalle. Hän kuulee Sinua ja Sinä helpotut, kun olet saanut jakaa taakkasi. Jumala vastaa ajallaan.
Yksi suurimmista syistä jokapäiväiseen taakkaamme on meidän syyllisyytemme. Me kannamme sisällämme syyllisyyttä tekemistämme synneistä, virheistä, toisten sanomisista, emmekä muista, että taakat saa jättää Jeesukselle. Kerrotaan hänelle omin sanoin asiat, jotka painavat, ja apu tulee. Olo kevenee. Kun syyllisyys otetaan pois, tulee rauha. Jeesus sanoo: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille.” Hän antaa levon. Saamme levätä rakastavan Taivaallisen Isän sylissä. Pystymmekö ottamaan vastaan ilmaisen armon tässä kauppaa käyvässä maailmassa? Rukoillaan yhdessä, että Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesuksen armotyön: Rakas Jeesus, Sinä olet sydämiemme valo. Valaise ymmärryksemme, että saamme omistaa armon, Sinun rakkaudenlahjasi. Amen.

Tänä aamuna, 1.10.2010, rakkaudella Mummi