lauantai 31. lokakuuta 2009

Turva Jumalassa

Rakas lähimmäiseni. Tänään on pyhäinpäivä. Muistamme kaikkia niitä rakkaitamme, jotka ovat päässeet jo Taivaan kotiin. On hyvä, että on tällainen muistopäivä. Kaikkein kiireisimmätkin käyvät kävelemässä hautausmaalla ja sytyttävät kynttilän omaistensa muistolle. Meidän on hyvä hiljentyä tänään kiittämään Jumalaa siitä, että Hän pitää huolen heistä ja meistä, jotka vielä elämme täällä maailmassa.

Näinä päivinä olemme kuulleet uutisissa kerrottavan sikainfluenssan leviämisestä uusille ja uusille paikkakunnille. Monet ihmiset pelkäävät tuota flunssaa sen tähden, että siihen saattaa kuolla. Saatammehan me kuolla ilman tätä tartuntaakin. Huomaatko, Lähimmäiseni, että elämämme on Jumalan kädessä myös sinä päivänä, jos ja kun saamme tartunnan. Meidän Taivaallinen Isämme sanoo meille: ”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä”. (Jesaja 41: 10). Meillä on kolmiyhteisen Jumalan turva ja suoja joka päivä. Jeesus, Vapahtajamme, pitää huolen, että sydän on vapaa. Ei tarvitse murehtia eikä pitää painolasteja. Pyhä Henki muistuttaa, että nyt on levättävä. Taivaallinen Isä vahvistaa meitä niin terveinä kuin sairasvuoteellakin. Olemme Hänen kädessään elimmepä tai kuolimme. Hän tietää päiviemme määrän. Me saamme turvata Häneen tänään ja joka päivä.

Me voimme itse tehdä paljon tartunnan ehkäisemiseksi niin kuin Sinäkin hyvin tiedät. Voimme rukoilla, että flunssa ei tarttuisi. Me voimme pestä kätemme aina kun tulemme kotiin ja ennen syöntiä. Marjat ja hedelmät lisäävät vastustuskykyämme, syödään niitä runsaasti. liikutaan paljon ulkona ja vältetään suuria yleisömääriä. Ennen kaikkea, Lähimmäiseni, luotetaan Jumalaan ja Hänen huolenpitoonsa joka päivä!

”Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa, kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla”. Virsi 397: 1 säkeistö.

Tänä aamuna ,31.10.2009, ilolla Mummi

perjantai 30. lokakuuta 2009

Sakkeuksen muutos

Lähimmäiseni, tiedätkö, että Luukas, joka kirjoitti yhden evankeliumeista, oli lääkäri. Hän kirjoitti ylös lääkärin tarkkuudella näkemiään tapahtumia Jeesuksen kolmevuotisen toiminnan aikana. Eräänä päivänä Jeesus kulki Jerikon kaupungin läpi. Kadun varret täyttyivät pian ihmisistä, jotka halusivat nähdä Jeesuksen. Olihan Hän tehnyt monia ihmetekoja! Kansan joukossa oli rikas publikaanien päämies, josta Luukas mainitsee, että hän oli ”varreltansa vähäinen”. Koska hän ei olisi nähnyt Jeesusta, hän kiipesi metsäviikunapuuhun ja tähysti siltä lehvien lomasta, kun Jeesus lähestyi häntä. Mies säikähti varmaan pahanpäiväisesti, kun Jeesus puhutteli häntä: ”Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää olla sinun huoneessasi”. Alas kavutessaan Sakkeus varmaan ihmetteli, mistä Jeesus tiesi hänen nimensä, mutta iloiten hän otti Jeesuksen kotiinsa. Kansa napisi, että syntisen miehen luo hän menee kylään, sillä kaikki tiesivät hänet veronkiskuriksi. Pelkällä läsnäolollaan Jeesus muutti Sakkeuksen ahneen sydämen: ”Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: ”Katso puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin”. Niin Jeesus sanoi hänestä: ”Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika; sillä Ihmisen Poika on tullut pelastamaan sitä, mikä kadonnut on”. Luukas: 19: jakeet 1-10.

Lähimmäiseni, Jeesus tuntee meidätkin kaikki nimeltä. Hän voi ilmestyä meidänkin elämäämme yhtä yllättäen kuin Hän huomasi Sakkeuksen metsäviikunapuusta. Kun Jeesus puhuttelee meitä, meidän kannattaa kuunnella tarkkaan ja odottaa ilolla, mitä Hän meille sanoo, sillä Hän etsii kadonneita ja eksyneitä. Haluaako Jeesus tulla tänään Sinun sydämesi Herraksi, vai toivooko Hän Sinulta suunnanmuutosta? Monesti me luulemme olevamme ihan ok, mutta Jeesuksella voi olla tärkeää asiaa meidän parhaaksemme. Minua puhutteli tässä Sakkeuksen sydämen muutos hyvin vahvasti. Minä annan joka kuukausi pienestä eläkkeestäni rovon lähimmäisilleni. Jeesus kysyy nyt: ”Miksi et tulevassa kuussa ja joulukuussa voisi antaa sitä nelinkertaisena, koska niin moni lähimmäisesi elää puutteessa?” Voisitko paastota omista tarpeistasi? Jeesus lupaa antaa iloisen mielen sille, joka jakaa omastaan niin, että tuntuu! Haastan Sinutkin Lähimmäiseni kuuntelijaksi ja lahjoittajaksi Radio Vaasasta tulevaan Hengellisen musiikin toivekonserttiin 31.10. -09 klo 10-12.

Tänä aamuna, 30.10.2009, ilolla Mummi

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Kalansaalis

Lähimmäiseni, Luukkaan evankeliumin viidennen luvun alussa on hieno kuvaus siitä, kuinka raavas kalastaja, Pietari, kohtaa oman Vapahtajansa. Miehet olivat kalastaneet koko yön saamatta saalista. Jeesus puhui kansalle, joka oli kokoontunut rannalle. Lopetettuaan puheensa, hän sanoi Pietarille: ”Vie vene syvälle ja heittäkää verkkonne apajalle”. Niin Simon vastasi ja sanoi hänelle: ”Mestari, koko yön me olemme tehneet työtä emmekä ole mitään saaneet; mutta sinun käskystäsi minä heitän verkot”. Sen tehtyään he saivat kierretyksi suuren joukon kaloja, ja heidän verkkonsa repeilivät. niin he viittasivat toisessa venheessä oleville tovereilleen, että nämä tulisivat auttamaan heitä; ja he tulivat. Ja täyttivät molemmat venheet, niin että ne olivat uppoamaisillaan. Kun Simon Pietari sen näki, lankesi hän Jeesuksen polvien eteen ja sanoi: ”Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen” Sillä kalansaaliin tähden, jonka he olivat saaneet, oli hämmästys vallannut hänet ja kaikki ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja samoin myös Simonin kalastuskumppanit, Jaakobin ja Johanneksen, Sebedeuksen pojat. Mutta Jeesus sanoi Simonille: ”Älä pelkää, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä” Ja he veivät veneet maihin, jättivät kaikki ja seurasivat Jeesusta.”

Iso kalansaalis, jonka miehet saivat, herätti Pietarin tajuamaan, että Hän on Pyhän kanssa tekemisissä. Hän tajusi oman pienuutensa. Hän näki syntinsä ja mahdottomuutensa. Hän häpesi omaa epäluuloaan saaliin suhteen. Hän näki, ettei Jumalalle mikään ole mahdotonta. Pyhän Mestarinsa edessä hän polvistui ja tunnusti syntinsä. Hän sai armon ja Jeesus kutsui hänet työhönsä: ”Älä pelkää, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä”.

Kun Jeesus kutsuu Sinua ja minua, Hän sanoo meillekin: ”Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi”. Meidänkin on hyvä polvistua Pyhän Mestarimme edessä ja tunnustaa syntimme. Silloin olemme omalla paikallamme. Armon saatuamme, kiitos ja ylistys nousevat huuliltamme käskemättä. Ja me saamme aterioida Jeesuksen kanssa. Kun Jeesus kehottaa meitä työhön, meidän on hyvä tehdä se, ettei ihme jää näkemättä. Näitä miettien,

tänä aamuna, 28.10.2009, ilolla Mummi

maanantai 26. lokakuuta 2009

"Kohti kotia"

Lähimmäiseni. tuon Sinulle terveisiä Kirkko-oopperasta ”Kohti kotia”, jonka on säveltänyt Ilkka Kuusisto ja libreton on tehnyt Pia Perkiö. Oopperassa oli vaikuttava kuvaus lapsista, jotka elivät koti-ikäväänsä vieraalla maalla kaukana. Sisarusten äänet soivat hyvin yhteen, kun he kertasivat: ”Minä muistan! Isä kantoi minua. Äiti lauloi minulle. Minä muistan!” Koskettava oli myös kohtaus, jossa pappi lohdutti lapsiaan surevaa äitiä: ”Tuskansa kantaa silmiltä piilossa jokainen. alttarille voisi jo jättää sen. Onhan armon Istuin kodin ovena nyt, sisään kutsuvat kädet nuo lävistetyt.” Tähän kuoro jatkaa: ”Kaikki kadonneet ja menetetyt, kaikki eksyneet ja unohtuneet, kaikki maahan poljetut ja suojaa vailla olevat opasta turvaan, johdata kotiin, nosta syliisi armon Herra, Kaikkivaltias Jumala!” Loppunousuna oli kuoron pitkä ja mahtava Jumalan ylistys, joka päättyi sanoihin: ” Ylistäkää Herran nimeä, ylistäkää, te Herran palvelijat! Hallelujaa!” Saimme pyyhkiä kyyneliä ja saimme yhtyä kolmeen iki-ihanaan virteen yhdessä kuoron kanssa! Kiitos teille, oopperan tekijät ja esiintyjät, kiitos soittajat, Vaasan oopperan kuoro ja pienet opastajalinnut! Annoitte meille hyvän taide-elämyksen!

Jumalan läsnäolo ja Hänen ylistyksensä kaikui runsaana koko esityksen ajan. Ooppera perustui Topeliuksen tarinaan ”Koivu ja tähti”, jonka me vanhemmat ainakin muistamme. Aika 1700-luvulla oli ihan toinen kuin nykyään, lasten kotiinpaluussa tarvittiin todella paljon Jumalan siunausta ja johdatusta. Monet palasivat onnellisesti kotiinsa jopa Siperiasta asti hyvän Jumalan johdattamina, kertoo perimätieto.

Tulin hyvin kiitollisena kotiin Kotikirkostamme. Jumala on hyvä! Hän antaa ilon nauttia musiikista. Hän antaa kyvyn eläytyä hyvään esitykseen niin, että saa itkeä sydämestään ryöstettyjen lasten kohtaloa. Hän antaa toisessa hetkessä iloita kuoron sointuvasta ja mahtavasta laulusta, niin, että kylmät väreet kulkevat selässä edestakaisin. Kiitos, Herra, kokemuksesta! Jumala, Isämme, on rikas antaja! Lähimmäiseni, kaikilla meillä on tänäänkin aihetta kiittää hyvää Jumalaa Hänen siunauksestaan ja johdatuksestaan matkallamme kohti Kotia!

Tänä aamuna, 26.10.2009, ilolla Mummi

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Uusi liitto

Toivotan Sinulle hyvää sunnuntaita, Lähimmäiseni! Tänä aamuna saimmekin nukkua yhden tunnin pidempään, kun olemme siirtyneet normaaliaikaan. Raamattu avautuu minulle Jeremian kirjan luvusta 31, jossa profeetta ennustaa Jeesuksen toteuttaman uuden liiton, jonka Jumala tulee tekemään Israelin kansan kanssa. Se kerrotaan, niin kuin se on tapahtunut: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ”Tunne Herra”. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.”

Kun Jumalan aika tuli, Hän lähetti Jeesuksen maailmaan tekemään tämän uuden liiton mahdolliseksi. Me kaikki tiedämme, että Jeesus kuoli ristillä ja nousi kuolleista. Näin Hän pelasti kaikki ihmiset synnin ja kuoleman vallasta ja lunasti heidät Jumalan lapsiksi Pyhän verensä hinnalla. Hän tuli Vapahtajaksi. Hän lähetti Pyhän Hengen jokaisen seuraajansa sydämeen armotyötä kirkastamaan. Kaikki, pienimmästä suurimpaan, jotka ovat kohdanneet Vapahtajansa, tietävät sen, että Isä rakastaa lastaan ja Jeesus antaa armoa armon päälle. Paavalille, jonka Jeesus kohtasi Damaskoksen tiellä, Jumala antoi tehtäväksi pakanoiden evankelioimisen. Näin mekin saamme lukea Raamatusta ilosanomaa Jeesuksesta. Meillekin Jeesus tulee Vapahtajaksi ja lähettää Pyhän Hengen oppaaksi. Näin mekin saamme tiedon suoraan sydämeemme ja olemme uuden liiton kansalaisia. Me olemme uusi Israel.

"Kiitos nyt Herran, kun nimeensä luottaa me saamme, eläissä, kuollessa turvata Vapahtajaamme. Jeesus hän on, hänelle kaikukohon kiitos ja kunnia! Amen." Virsi 329:5.

Tänä aamuna, 25.10. 2009, ilolla Mummi

lauantai 24. lokakuuta 2009

Ensirakkaus

Lähimmäiseni, silloin kun Jeesus saa vapauttaa syntisen ihmisen syntitaakasta, hänestä tulee uusi luomus. Jeesus uudesti synnyttää hänet Jumalan lapseksi, elämään Pyhän Hengen johdossa ja Jeesuksen seurassa elämäänsä eteenpäin. Jeesus pelastaa hänet synnin ja kuoleman vallasta ja osoittaa näin ääretöntä rakkautta pelastamaansa ihmistä kohtaan. Pelastettu saa turvallisuuden, ilon ja rauhan, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi. Hän saa uskon Vapahtajaansa. Jeesus tulee rakkaaksi ystäväksi. On ihmeellistä levätä rakastavan Isän sylissä! Jumalan lapsi haluaa kertoa toisillekin minkä ihmeellisen lahjan hän on saanut! Hän lukee Raamattua ja kaipaa lisää tietoa Jeesuksesta ja Taivaallisesta Isästä. Hän etsii toisia, jotka ovat kokeneet saman ja etsii kodin, jossa saa kokea seurakuntayhteyttä. Hän oppii rakastamaan itseään ja lähimmäisiään ja hän saa ilon auttaa ja hoitaa kaikkia lähellään, niin kuin Jumalan tahto on. Jumalan lapsi elää ensi ajan rakkautta! Jumala tahtoisi, että tuo uskon palo jatkuisi läpi elämän, mutta usein käy niin, että meille tuleekin vastaan kiusaus tai erämaataival, joka viilentää Jumala-yhteyden.

Ilmestyskirjan toisessa luvussa jakeissa neljä ja viisi moititaan Efesoksen seurakuntalaisia näin: ”Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja. Ellet tee parannusta, minä tulen luoksesi ja siirrän lamppusi paikaltaan.” Tänäkin päivänä meitä kehotetaan elämään uskoamme todeksi ja elämään lähellä Jeesusta. Kasvammeko viinipuun oksana, vai onko meillä parannuksen paikka? Jumalan tahto on, että elämme lähellä Jumalaa, ja että jokainen hoitaa sen tehtävän, jonka Jumala on itse kullekin uskonut, että kaikki tarpeellinen tulee tehdyksi, lähimmäiset tulevat autetuiksi. Rukoillaan sitä, että Herra pitää meistä kiinni ja antaa meille voimia ja alttiutta auttamistyöhön. Apua tarvitsevia ihmisiä on enemmän kuin aavistammekaan.

”Sä kuolit kaikkein puolesta, oi Jeesus ristin päällä, suo meidän nähdä rakkaina myös vihamiehet täällä. Ja alttiina suo palvella niin omia kuin vieraita mielellä lämpimällä. Suo kovuuteni anteeksi, oi rakas Jeesukseni, ja armollasi uudeksi luo kylmä sydämeni. Se lämmitä ja pehmitä, niin avoin se taas kaikille on lähimmäisilleni.” Virsi 431, säkeistöt 3 ja 5.

Tänä aamuna, 24.10.2009, ilolla Mummi

perjantai 23. lokakuuta 2009

Uusi luomus

Hyvää huomenta, Lähimmäiseni! Kun herään, kuulen sanat: ”Uusi luomus”. Ilo tulvii sisälleni ja nousen heti kirjoittamaan Sinulle tästä tärkeästä asiasta. Jeesus sen tekee! Jokaisesta, joka kohtaa Jeesuksen omana Vapahtajanaan tulee uusi luomus. Sen olemme kaikki kokeneet. Minun elämässäni se tuntui ensin sisäisenä rauhana ja ilona, kun Jeesus otti syntien taakan pois ja vapautti peloista, jotka piinasivat joka päivä. Vähitellen huomasin, kuinka Jeesus muutti kaiken. Hänen rakkautensa minua kohtaan oli ihmeellistä! Hän ei syyttänyt, vaan armahti aina kun sitä tarvitsin. Raamattu tuli rakkaaksi. Piti lukea enemmän ja enemmän tietoa Jumalan ihmeellisestä pelastustyöstä minuakin, kurjaa kotiäitiä, kohtaan. Ihmettelin sitä, että Jumala välitti minusta niin paljon, että lähetti ihmisen viereeni linja-autoon, kertomaan Jeesuksesta, joka on minutkin lunastanut! Nyt kirjaan tähän, mitä Paavali kirjoittaa toisen Korinttilaiskirjeen viidennessä luvussa uudesta luomuksesta:

”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden”.

Uusina luomuksina saamme elää Pyhän Hengen johdatuksessa Kristuksen todistajina tässä maailmassa, joka ei aina Jeesusta tarvitse. Onneksi kuitenkin joku, oman sisäisen ihmisensä kurjuuteen ja tyhjyyteen väsynyt, huutaa avuksi Vapahtajaansa päästäkseen pahasta. Jeesus voi hänet vapauteen vapauttaa! Jeesus teki pelastustyönsä täysin valmiiksi jo yli 2000 vuotta sitten jokaista ihmistä varten. Kirjaan tähän vielä Paavalin sanoja 2 Kor. 6: 1: ”Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Hänhän sanoo: - Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.”

Tänä aamuna, 23.10.2009, ilolla Mummi

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Lepo Herrassa

Pirteätä huomenta Sinulle, Lähimmäiseni! Menin eilen illalla nukkumaan kello 18 ja herään kello neljä. Herra on hyvä! Hän antaa väsyneelle unta silloin kun hän sitä tarvitsee. Minä tarvitsin sitä viimeöisen rukousyön jälkeen. Vanhan jokainen solu on saanut levätä kymmenen tuntia. Herra on hyvä! Mies vieressä nukkuu onnellista miehenunta. Kun pistän pääni ulos ulko-ovesta, hengityshöyryt täyttävät oviaukon. Taivas on täynnä tähtiä. Ne ovat tuikkineet koko yön. Ne ovat pitäneet vartiota yhdessä Taivaanisän kanssa. Lunta ei vielä ole. Pakkasta on kolme astetta.

Kun menen rukouspaikalleni, sydän riemuitsee! Kuinka hyvä on ihmisen levätä, kun Herra siunaa levon. Hän Pitää huolen, että sydän lyö. Hän ottaa kolotukset pois ja vapauttaa koko ruumiin ja sielun kaikesta omasta huolehtimisesta. Saa vain levätä Isän sylissä. Pitkästä aikaa sain tämän täyden turvallisuuden kokea. Kiitos Jumalalle! Raamattu avautuu psalmin 139 kohdalta. Se on hyvä Sinun ja minun lukea. Liitän tähän alkujakeita. Kuulehan kuinka Daavid ylistää: ”Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen. Minne voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta Sinun kasvojesi edestä? Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, Sinä olet siellä. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Jos minä sanoisin: ”Peittäköön minut pimeys ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi”, niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niin kuin päivä, pimeys olisi niin kuin valkeus”.

Iloitsen Daavidin runokielestä! Siinä puhuu mies, joka tuntee Jumalansa ja on saanut armoa armon päälle! Lue, rakas Lähimmäiseni, koko Psalmi tämän aamun evääksi!

Tänä aamuna 21.10.2009, ilolla Mummi

tiistai 20. lokakuuta 2009

Herran pelko

Lähimmäiseni, oletko ajatellut mitä on Herran pelko? Psalmissa 111 puhutaan Herran pelosta, jae 10 kuuluu näin: ”Herran pelko on viisauden alku, viisas se, joka hänen tahtonsa täyttää”. Sananlaskujen kirjassa luvussa 9, jae 10 puhuu samasta asiasta: ”Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta”. Katekismuksessa puhutaan Herran pelosta jokaisen käskyn selityksessä. Esimerkiksi kolmannen käskyn kohdalla näin: ”Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy Jumalan sanaa ja sen saarnaa, vaan pidämme sen pyhänä, kuuntelemme ja opimme sitä mielellämme”. Neljäs käsky: ”Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy emmekä vihastuta vanhempiamme emmekä esimiehiämme, vaan kunnioitamme, palvelemme, tottelemme, rakastamme ja arvostamme heitä”

Uskon, että Jumalan pelko lähtee Pyhän Jumalan ja Jumalan luoman ihmisen välisen eron ymmärtämisestä. Meidän tulee muistaa, että: ”Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella”. Jes 55:9. Kun ymmärrämme asemamme Jumalan luomina ja armahtamina ihmisinä, kunnioitus Jumalaa ja Hänen säädöksiään kohtaan, tulee sydämiimme Jumalan lahjana. Meidän tulee rukoilla, että oppisimme kuulemaan Pyhän Hengen äänen ja oppisimme tuntemaan Jumalan tahdon elämässämme. Rukoillaan, että Jumalan Sana tulisi meille rakkaaksi. Herra, opeta Sinä meitä kunnioittamaan tahtoasi ja rakastamaan Sinua ja lähimmäisiämme, niin, että meidät tunnetaan Sinun lapsiksesi. Me kiitämme ja ylistämme Sinua Pyhä Jumala siitä, että elät ja toimit keskellämme. Kiitos siitä, että lähetit meille Poikasi Vapahtajaksi ja tulit meille rakastavaksi Isäksi. Kiitos, että lähetit Pyhän Hengen oppaaksemme ja tien näyttäjäksi. Ole ylistetty, Taivaallinen Isämme!

”Kun luova tahto kaikkeuden Herran turmellun maailmamme kohtaa kerran, on päivä tuomion. Nyt polvillemme! Jumala, Luoja saakoon kiitoksemme”. Maailman ääriin kaikuu huuto Herran, se elävät ja kuolleet kohtaa kerran. Nyt armon aika on. Nyt polvillemme! Ja Vapahtaja saakoon kiitoksemme”. Virsi160, säkeistöt 1 ja 5.

Tänä aamun, 20.10.2009, ilolla Mummi

maanantai 19. lokakuuta 2009

Jumalan lapsen turvallisuus

Lähimmäiseni, oletko ajatellut, mistä syntyy Jumalan lapsen turvallisuus? Jeesus toivotti usein turvallisuutta kohtaamilleen ihmisille. Näin hän sanoi halvaantuneelle miehelle: ”Poikani, ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi”. Matteus 9:2. Eräälle naiselle, joka halusi koskettaa Jeesuksen viitan lievettä parantuakseen, Jeesus sanoi: ”Tyttäreni, ole turvallisella mielellä; sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi”. Ja sillä hetkellä nainen tuli terveeksi". Matteus 9:22.

Jeesus sanoo tänään Sinulle ja minulle: ”Ole turvallisella mielellä. Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut. Sinä olet minun. Vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä rauhanliittoni horju”. Jeesus on meidän Ystävämme, Vapahtajamme ja Pelastajamme. Tieto siitä, että Hän on valinnut meidät ja että Hän asuu sydämissämme joka päivä Pyhän Hengen kanssa, antaa meille täyden turvallisuuden. Meidän sydämemme riemuitsee siitä, että Jeesus on rakastanut meitä ristinkuolemaan asti, että me saamme elää Jumalan lapsina. Iloitsemme siitä, että Jumala johdattaa meitä, kun me kuljemme rukoillen, ja siitä, että saamme kulkea edeltä valmistetuissa askelissa. Jeesuksen armo antaa sisäisen rauhan. Isän lapseus takaa meille iankaikkisen elämän tämän elämän jälkeen. Jumalan sanan lupaukset ja Pyhän Hengen siunaava läsnäolo vahvistavat uskoamme kotona ja seurakunnassa. Kiitetään hyvää Jumalaa turvallisuudesta, jonka Hän meille antaa tässä turvattomassa maailmassa!

”Nyt Herran hyvyydestä me saamme riemuita ja armon kyllyydestä kiitosta veisata. Päivinä myötäisinä ja vaivan täyteisinä iloitkaa Herrassa! Hän ruoan ruumiillemme suo päivä päivältä ja ruokkii sieluamme elämän leivällä, Hengellään hoivaa, kantaa, anteeksi synnit antaa. Iloitkaa Herrassa! Hän holhoaa, ja muistaa orpoja, leskiä. Hän tietää ketä painaa raskaasti elämä. Hän avun sille tuottaa, ken häneen turvaa, luottaa. Iloitkaa Herrassa! Jos sairastut tai työstä joutuisit luopumaan, ei epätoivoon syöstä saa päivä vaikeinkaan. Laupias Isän käsi on avoin hädässäsi. Iloitkaa Herrassa! Suo, Herra, lohdutusta, suo leipää sanasta, jaa meille virvoitusta armosi virrasta sinussa elääksemme, toivossa kestääksemme. Iloitkaa Herrassa! Näin auta, Herra, meitä uskossa elämään, vie pyhiesi teitä luoksesi kiittämään. Kasvosi kirkkaat näytä, riemulla meidät täytä. Iloitkaa Herrassa!” Virsi 330

Tänä aamuna, 19.10.2009, ilolla Mummi

lauantai 17. lokakuuta 2009

Yhdessä, mutta yksin

”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän”. Lähimmäiseni, nämä Jeesuksen sanat ovat Ilmestyskirjassa, kolmas luku jae 20. Jeesus seisoo sydämen ovella ja kutsuu jokaista näin läheiseen, jokapäiväiseen, ateriayhteyteen kanssaan. Onnellinen hän, joka kuulee kutsun, sillä Jeesus tulee hänelle ystäväksi, armahtajaksi ja pelastajaksi. Jeesus tulee Pyhän Hengen kanssa sydämeen asumaan. Hän tuo sisäisen rauhan, josta Raamattu sanoo, että se on kaikkea ymmärrystä ylempi. Se on rauha Jumalan kanssa.

Eräs ystäväni oli ottanut Jeesuksen sydämeensä asumaan jo nuorena. Kun hänen uskovainen äitinsä kuoli, hän luotti jälleennäkemiseen. Hän luki Raamattua ja kävi kirkossa sunnuntaisin. Puhuimme usein puhelimessa ja hän iloitsi uskostaan. Sitten hän menetti liikuntakykynsä ja joutui vanhainkotiin. Hän sanoi, että sinne en voi hänelle soittaa. Noin vuosi meni, ennen kuin hän soitti minulle. Tulin hyvin surulliseksi, kun hän sanoi: ”Ei Jeesus voi minua enää auttaa! Minä olin laiska, enkä kuntouttanut jalkojani silloin, kun olisi vielä voitu jotain tehdä. Nyt en näe lukea, eikä ole ystäviä, jotka auttaisivat. Elämäni on valunut hukkaan.”

Tämäkö on kohtalomme? Kun jäämme yksin vanhainkotiin, jossa kukaan ei ehdi avata radiota jumalanpalveluksen ja aamu- ja iltahartauksien aikana. Eikä kukaan ehdi lukea meille Raamattua, jossa Jeesus puhuu armostaan ja rakkaudestaan meitä kohtaan, me menetämme uskomme Vapahtajaamme. Nyt ymmärrän niiden asukkaiden kiitollisuuden, jotka tulivat kiittämään lauluistamme, kun vierailimme vanhainkodeissa. Nyt ymmärrän, kuinka tärkeää oli käydä katsomassa vanhainkotiystävää ja lukea hänelle Raamattua ennen hänen poislähtöään joukostamme. Löytyykö tänä päivänä vielä niitä, jotka ottavat vastuuta uskovien sisarien ja veljien sieluntilasta, niitä, jotka käyvät heitä katsomassa heidän yksinäisyydessään. Ystäväni asuu toisella puolella Suomea. Voin rukoilla hänen puolestaan, että Herra lähettää hänen vierelleen ystävän.

”Herran ristin kantajiksi meidät kaikki kastettiin, lähimmäisten auttajiksi arkipäivän askeliin. Auta meitä, Kristuksemme, rakastamaan kaikkia, anna rististäsi voimaa kutsuasi seurata.” Virsi442: 1 ja 5 säkeistö.

Tänä aamuna, 17.10.2009, murhemielellä Mummi

perjantai 16. lokakuuta 2009

"Rukouksen voima"

Lähimmäiseni, Jeesus on kehottanut monta kertaa rukoilemaan Isää Hänen nimessään. Hän tietää, että Isä Jumala on Kaikkivaltias ja rikas antamaan. Hän on lapsiaan rakastava Isä, jolla on meitä kohtaan hyvä tahto. Minua on eniten ihmetyttänyt se, että Jumalalta voi pyytää viisauttakin. Olen luullut, että aivojemme kapasiteetti on se, mikä meille syntymässä on annettu. Jaakobin kirjeessä 1: 5-7. ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puutuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti ketään soimaamatta. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne. Älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään”. Olen rukoillut viisautta uuteen työtehtävään ryhtyessäni ja olen aina saanut avun. Kun Jumala on kanssamme, saamme olla turvallisella mielellä.

Jaakobin kirjeen viidennen luvun lopussa on otsikko: ”Rukouksen voima”. Siinä Jaakob opettaa seurakuntaa näin: ”Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan”.

Meidän tulisi muistaa seurakunnassa tämä rukouksen voima. Me saamme käydä uskalluksella Jumalan eteen ja rukoilla pelkäämättä. Jumala vastaa rukouksiin omalla tavallaan. Joskus rukousvastaus tulee niin yllättäen, että me saamme ihmetellä. Vastauksen saatuamme sydän kiittää Jumalaa ja usko siihen on vahvistunut, että Herra elää ja Hän on hyvä!

”Herraa hyvää kiittäkää, iloiten ylistäkää, luodut kaikki laulakaa, Luojan suurta kunniaa!”
virsi 332, 1 säkeistö.

Tänä aamuna 16.10.2009, ilolla Mummi

torstai 15. lokakuuta 2009

Auttavat kädet

Lähimmäiseni, me kaikki tiedämme, että tässä maassa on paljon ihmisiä, joilla ei ole riittävästi rahaa jokapäiväisiin tarpeisiin, eikä edes ruokaan. Rukous heidän puolestaan on tullut sydämelleni uudestaan ja uudestaan. Herra, anna karttuisan kätesi etsiä ihmisiä, jotka tulevat mukaan rukoilemaan sitä, että jokaiseen kaupunkiin Suomessa saataisi kristittyjen yhteinen lähimmäisen kohtaamisen paikka. Olen tavannut jo muutamia, jotka rukoilevat tämän asian puolesta. Laman aika on meneillään. Puutteessa eläviä tulee lisää joka päivä. Auttavia käsiä tarvitaan paljon, että kaikki saavat apua ahdinkoonsa.

Jaakobin kirjeen viidennessä luvussa on otsikko rikkaiden tuomio: ”Kuulkaa, te rikkaat! Itkekää ja valittakaa kurjuutta, joka tulee osaksenne. Teidän rikkautenne on lahonnut ja teidän vaatteenne ovat koin syömiä. Teidän kultanne ja hopeanne ovat ruosteessa. Niiden ruoste on todistava teitä vastaan ja se syö teidän lihaanne kuin tuli. Te olette koonneet rikkauksia näinä lopun aikoina. Te olette riistäneet palkan työmiehiltä, jotka ovat leikanneet teidän peltonne. Kuulkaa: se palkka huutaa, ja korjuuväen valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin. Te olette maan päällä eläneet yltäkylläisyydessä ja mässäilyissä, te olette lihottaneet sydäntänne teurastuspäivänä. Te olette tuominneet ja surmanneet viattoman; ei hän asetu teitä vastaan."

Tämä on rankka syytös maailman rikkaille. Avaa Herra kaikkien rikkaiden silmät näkemään ja korvat kuulemaan kärsivien hätä. Olemmeko me ahnehtineet liikaa, kun jotkut ovat jääneet ilman? Meidän on aika mennä Herran eteen ja kysellä, mitä me voimme tehdä, että puutteessa elävät saavat elantonsa. Mitä me voimme tehdä, että tapahtuisi tasaus? Monet tahot jakavat ruokaa ja avustuksia, mutta lisää auttavia käsiä tarvitaan, sillä puutteessa eläviä on paljon. Heille meidän on kerrottava ilosanomaa Jeesuksesta, Hänestä, joka auttaa sydämen hädässä ja armahtaa jokaisen, joka Häntä avuksi huutaa, Hänestä, joka voi kärsivää auttaa! Rukoillaan lisää ihmisiä auttamaan lähimmäisiä, sillä: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän”, sanoo meidän Vapahtajamme Jeesus Kristus. (Matteus 9:37)

Tänä aamuna, 15.10.2009, ilolla Mummi

tiistai 13. lokakuuta 2009

"Kantakaa toistenne kuormia"

Paavali opettaa Jeesuksen seuraajia elämään kristillisesti. Hän kehottaa huomioimaan lähimmäiset ja kunnioittamaan Jumalaa yli kaiken. Galatalaiskirjeen kuudennen luvun toisessa jakeessa hän huudahtaa kesken kaiken: ”Kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain”.

Esirukous on suuri rikkaus uskovan elämässä. Me saamme kantaa toistemme kuormia.Me saamme rukoilla lähimmäistemme puolesta, oman perheen puolesta ja jokaisen puolesta, jolla on murhetta ja taakkoja kannettavanaan. Seurakunnassa rukoilemme yhteisten asioiden puolesta. Esirukous yhdistää meidät toisiimme ja kaikki tulemme siunatuiksi Jumalan kasvojen edessä.

Silloin, kun maassamme tapahtuu jokin onnettomuus tai katastrofi, rukoillaan kaikissa kirkoissa ja kodeissa uhrien ja omaisten puolesta. Silloin järjestetään suruliputus koko maassa tai sillä paikkakunnalla, missä onnettomuus on tapahtunut. On maan suru.

Muutama päivä sitten moni nuori menetti henkensä tulipalossa ja moni sai vammoja pelastautuessaan palavasta talosta. Pääministeri esitti suruvalittelunsa turmasta kärsiville. Kaikissa kodeissa rukoiltiin tuona päivänä. Kirkkojen jumanpalveluksissa muistettiin tulipalossa menehtyneitä ja kaikkia surevia omaisia. Pyydettiin apua, että Jumala hoitaa vammat ja haavat, että kaikki nuoret saavat parantua. Meidän on syytä muistaa kaikkia Suomen nuoria, sillä nuorten onnettomuudet voivat aiheuttaa heissä pelkoja ja ahdistusta. Jumala on läsnä ja yhdistää meidät tukemaan toinen toistamme. Näin me kannamme toistemme kuormia.

”Herran ristin kantajiksi meidät kaikki kastettiin, lähimmäisten auttajiksi arkipäivän askeliin. Auta meitä Kristuksemme rakastamaan kaikkia. Anna rististäsi voimaa kutsuasi seurata”. Virsi 442:1,5

Tänä aamuna, 13.10.2009, ilolla Mummi

maanantai 12. lokakuuta 2009

Jesajan ennustus

Lähimmäiseni, kävitkö katsomassa Jeesuksen kärsimyksestä kertovan elokuvan? Minä istuin ne raskaat tunnit elokuvateatterissa. Siinä kuvattiin Jeesuksen piina ja raipat niin todenmukaisesti, että silmät piti sulkea monessa kohtaa. Sitä ei jaksanut katsoa.

Jeesuksen todellista kärsimystä meidän syntiemme tähden, me emme pysty edes kuvittelemaan. Kaikki maailman synnit olivat Hänen päällänsä. Jumala antoi Poikansa kuolemaan meidän rikkomustemme tähden, että meilläkin olisi mahdollisuus olla Isän lapsia. Jeesus pelasti meidät synnin ja kuoleman orjuudesta. Hän osti meidät vapaiksi oman verensä hinnalla. Ristillä Jeesus hikoili verta. Hän koki Isän hylkäämisen, kun Hän huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Kuolinhetkellään Jeesus sanoi: ”Se on täytetty”. Isän Hänelle antama pelastustehtävä oli loppuun suoritettu. Jeesuksen, Vapahtajamme, voitto on lahja meille. Saamme ottaa Jeesuksen vastaan ja elää Pyhän Jumalan, Taivaallisen Isämme, lapsina iankaikkisesti. Mittaamattoman suuri on Jeesuksen rakkaus meitä kohtaan. Vaikka Jeesus nousi taivaaseen ja istuu Isän oikealla puolella, Hän elää tänäänkin sydämissämme Pyhän Hengen voimassa. Jeesus pelastaa jokaisen, joka Häntä avuksi huutaa. Armo ja rauha ovat Jeesuksen lahjat meille. Jeesuksen rakkaus ei koskaan häviä!

Jesaja, Jumalan profeetta ennusti 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää, Jeesuksen pelastustehtävän ja kärsimyksen niin tarkasti kuin silminnäkijä. Jumala ilmoitti sen hänelle: ”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut”.( Jes. 53: 3-7 )

Jeesus, minunkin tähteni kuolit ristillä! Kuinka voisin sinua kyllin kiittää.

Tänä aamuna, 12.10.2009, ilolla Mummi

lauantai 10. lokakuuta 2009

Jeesus lasten ystävä

Jeesus on lasten ystävä. Hän kunnioitti lapsia ja asetti lapsen aikuisille esimerkiksi. Matteuksen evankeliumin kahdeksannentoista luvun alussa Hän toimii tällä tavalla: ”Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän eteensä ja sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut. Mutta joka viettelee yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen”.

Tässä on Jeesuksen voimakas viesti meille aikuisille. Lapsi, joka on rehellinen ja aito kaikessa, on esikuva meille laskelmoiville aikuisille. Lapsen kaltaiset ovat Jeesukselle otolliset. Lapsi tarvitsee huolenpitoa ja rakkautta. Jeesus siunaa sen, joka siunaa lasta mutta, joka vahingoittaa lasta, sen Jeesus tuomitsee ankarasti. Näinä päivinä me aikuiset teemme vääriä ratkaisuja, jos lapsilta riistetään oikeus uskonnonopetukseen koulussa ja jopa ruokarukoustakin pidetään niin pelottavana, että sitäkään ei saisi lausua ruokapöydässä. Minä tiedän, että näin lapselta viedään turva, jonka Jeesuksen läsnäolo hänelle antaa. Itse olin pelokas ja turvaton lapsi. Mummon ja koulun antama tieto lapsia rakastavasta Jeesuksesta, oli minulle äärettömän tärkeä asia. Jos minulla ei olisi ollut lapsenuskoa ja rukousyhteyttä Jeesuksen ja Taivaan Isän kanssa, en olisi jaksanut elää. Kun uskoon tultuani ymmärsin ruokarukouksen merkityksen, minulta loppuivat mahakivut. Jeesus todella siunaa ruokamme! Sitä on hyvä jokaisen kokeilla.

”Jeesus, lasten auttaja, varjele mua vaaroissa. Sinä tunnet elämäni, kuljet aina vierelläni, parhain ystäväni. Rukoilen nyt sinua, auta, Jeesus, minua, lasta pientä avutonta, jolla vaaraa on niin monta, turvaa turvatonta.” Virsi 493, säkeistöt 1 ja 2

Tänä aamuna, 10.10.2009, ilolla Mummi

perjantai 9. lokakuuta 2009

Ystävän lahja

Lähimmäiseni, onko kukaan koskaan soittanut Sinulle ja kysynyt: ”Minä olen tehnyt reilusti ruokaa, tulisitteko jakamaan sen kanssamme?” Minä sain tällaisen soiton eräänä sateisena päivänä. Aurinko ilmestyi sateen sijaan ja niskakipu hellitti puolella, kun kuulin tuon kutsun. Minulle uusavuttomalle mummille se oli piristysruiske. Pöytä oli kauniisti katettu ja ruoka oli hyvää. Ystävä oli valmistanut meille juhlahetken! Kuinka iloiseksi tulinkaan tuosta yhteisestä hetkestä. Kunpa terästäytyisin sen verran, että kutsuisin heidät vastavierailulle ja jonkun toisenkin ystävän, jotta ilo leviää. Meidän pitäisi muistaa, että ilon tuo myös ystävällinen hymy vastaantulijalle, ystävän puhelu yksinasuvalle tai käsinkirjoitettu kirje harvoin nähdylle lähimmäiselle. Voisimme kylvää iloa ympäristöömme.

Jeesus oli lähimmäisen ystävä. Hän huomioi jokaisen kohtaamansa ihmisen. Hänen rakkautensa loi yhteyden. Hän pyrki jättämään sisäisen rauhan jokaiselle. Raamatussa kehotetaan vieraanvaraisuuteen. 1 Piet.4: 7-11. ”Kaiken loppu on lähellä. Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla. Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä ”rakkaus peittää paljotkin synnit”. Olkaa nurkumatta vieraanvaraisia toinen toisillenne. Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina.”

Meidän Vapahtajamme, Jeesus, sai myös kutsuja valmiiseen ruokapöytään. Kerran Hän vieraili Martan ja Marian kodissa. Jeesus istui puhumaan ja Maria istuutui hänen jalkojensa juureen kuuntelemaan Jeesuksen sanoja. Martta valmisteli tarjottavaa. Hän toivoi, että Maria olisi auttanut häntä. Hän kysyi Jeesukselta: ”Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi. Herra vastasi ja sanoi hänelle: ”Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois”.

Jeesus arvosti Martan palvelutyötä, mutta Hän korosti sitä, että sisäinen yhteys on tärkeämpi kuin touhuaminen keittiössä. Maria iloitsi jokaisesta Jeesuksen sanasta. Hän talletti ne kaikki aarteekseen sydämeensä. Sen vuoksi Jeesus sanoi, että Maria on valinnut hyvän osan. Mekin voimme kertoa Jeesuksesta kohtaamillemme lähimmäisille. Jeesus yhdistää meidät: ”Oksia on paljon, runko on yksi, hän on Jeesus Kristus. Oksia on paljon, runko on yksi, hän yhdistää meidät”. Virsi 454, toinen säkeistö.

Tänä aamuna, 9.10.2009, ilolla Mummi

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Jumala loi

Näinä päivinä on käyty paljon keskustelua siitä, kuinka kaikki on saanut alkunsa. Ihmisviisaat ovat puolustaneet evoluutiota ja Jeesukseen uskovat ihmiset luottavat Raamatun luomiskertomukseen. Jokaisella on oma käsityksensä tästä asiasta. Minulle Jumala on antanut täyden varmuuden siitä, että Hän on antanut minulle elämän, ihmeellisen elämän! Hän on kutsunut minut omaksi lapsekseen Vapahtajani Jeesuksen Kristuksen armon kautta, elämään Pyhän Hengen johdatuksessa tavallisena mummina tavallista uskovan mummin elämää Suomessa, Vaasan kaupungissa.

Olen täysin varma siitä, että Jumala on minut luonut, niin kuin Sinutkin, Lähimmäiseni. Jo ennen uskoontuloani sain olla läsnä ruumiinavauksessa, kun vastasyntynyt lapsi oli kuollut. Patologi kertoi minulle sydämen ja keuhkojen yhteistyöstä, samalla kun hän tarkasti ne elimet. Hän selitti ruoansulatuksen kokonaisuuden, kun hän tarkasti mahalaukun, suolet, maksan ja haiman. Lapsen kaikki elimet olivat normaalit ja hormoonitoiminta oli mahdollinen, mutta hän kuoli sen vuoksi, että häneltä puuttuivat aivot. Tuo tapahtuma puhutteli minua voimakkaasti. Vain ääretön viisaus, Kaikkitietävä Jumala, voi rakentaa sellaisen Jumalan tahdosta toimivan ”koneiston” kuin ihmisruumis on. Kaikella on tarkoituksensa. Kaikki toimii täydellisesti, kun ihminen syntyy terveenä. Meillä on syytä kiittää Luojaamme siitä, että Hän on antanut meille elämän. Hän on antanut tämän päivän ja antaa aurinkonsa paistaa jokaiselle erottelematta. Onpa Hän vielä valmistanut meille kaikille pelastuksen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa niin, että jos kuulemme Häntä, emme huku täällä synteihimme, vaan pääsemme Isän luokse Taivaaseen tämän elämän jälkeen. Niin paljon Kolmiyhteinen Jumala meitä ihmisiään rakastaa! Jumalan lapsina meillä on yhteys Isään. Voimme Todistaa elävän Jumalan läsnäolosta ja Hänen teoistaan. Uskotaan ja kiitetään!

”Jumala loi auringon, kuun ja järvet ja puut, ihmiset myös. Jumalan on taivas ja maa. Herraa me tahdomme kiittää. Herralle riemulla laulamme kiitosta. Herra, me kiitämme nimeäsi. Jeesukselle virtemme soi, hän kuolemallaan elämän toi. Luonamme hän täällä nyt on, Herraa me tahdomme kiittää. Herralle riemulla laulamme kiitosta. Herra, me kiitämme nimeäsi. Henkensä hän heikoille suo ja keskellemme lämpöä luo.Taivas jo on luonamme näin. Herraa me tahdomme kiittää. Herralle riemulla laulamme kiitosta. Herra, me kiitämme nimeäsi”. Virsi 135

Tänä aamuna, 7.10.2009, ilolla Mummi

maanantai 5. lokakuuta 2009

Jeesus on toivomme

Lähimmäiseni, haluan kertoa sinulle, kuinka voimallisesti Pyhä Henki toimii tavallisten ihmisten elämässä tavallisena arkipäivänä. Olin työstä palaamassa, kun Herra kehotti minua poikkeamaan sädeosastolle katsomaan erästä ystävääni. Uskova sisar oli sairastanut syöpää jo vuosia. Kun menin ovesta sisään, hän oli levoton ja kivulias ja huusi tuskaisena: ”Airi, minä kuolen!” Silloin Pyhä Henki antoi minulle sanat: ”Etkö Sinä muista, että Jeesus lupaa, ettei kukaan, joka elää ja uskoo Häneen ikinä kuole!”Silloin minä näin Pyhän Hengen voiman! Ystävän ilme muuttui ja hän sanoi: ”Nyt minä muistan!” Hän kääntyi kyljelleen ja nukahti rauhalliseen uneen. Hän pääsi taivaan kotiin pian sen jälkeen, eikä tarvinnut enää kivun lievitystä. Jeesuksen armo kirkastui hänelle lähdön hetkellä!

Jumalalla on ylösnousemusvoima! Hän voi ottaa kivut pois. Hän voi parantaa ja Hän ottaa luokseen jokaisen, joka pysyy uskossa loppuun asti. Tiedän, että Sisar uskoi Vapahtajaansa, mutta sairauden aiheuttama tuska ja kipu veivät hänet epätoivoon. Huomasin, että sairas ihminen tarvitsee lähelleen lähimmäisen muistuttamaan siitä, että meillä on toivo Jeesuksessa Kristuksessa! Kun omat voimat ovat lopussa, on todella tärkeää vahvistaa sairaan uskoa Jeesukseen.

Kuka hyvänsä voi langeta pois uskosta kiusauksen hetkellä. Pietari muistuttaa lähellään olevia uskovia pysymään lujana uskossa: ”Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, ette koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. Tämän vuoksi haluan alati muistuttaa teitä näistä asioista, vaikka te ne tunnettekin ja pysytte horjumatta siinä totuudessa, joka teille on annettu. Mielestäni on paikallaan, että muistutan ja herättelen teitä niin kauan kuin vielä elän tässä maallisessa majassani”.

Uskon, että me kaikki Jeesuksen todistajat teemme hyvin, kun pidämme esillä ilosanomaa Jeesuksesta. Me haluamme todistaa lähimmäisillemme, että Jeesus, Vapahtajamme, on valmistanut meille iankaikkisen elämän. Hänessä meillä on tulevaisuus ja toivo!

Tänä aamuna, 5.10.2009, ilolla Mummi

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Lapseuden Henki

Hyvää sunnuntaiaamua Sinulle, Lähimmäiseni. Vaikka ulkona sataa ja myrskyää, asukoon sydämissämme Kristuksen rauha tänä lepopäivänä. Minulle avautuu Roomalaiskirjeen kahdeksas luku, jossa Paavali opettaa meille vahvasti mitä Pyhä Henki merkitsee. Pyydän Sinua lukemaan koko luvun. Se siunaa Sinua, niin kuin se on aina minuakin siunannut.

Edellisenä yönä valvoin kolmeen. Joskus tulee öitä, jolloin uni ei tule. Silloin on aikaa rukoilla kaikkien niiden puolesta, jotka Herra sydämelle laskee. Rukousyöt ovat minulle tarpeellisia, sillä silloin saa olla hyvässä Herran hoidossa. Room. 8: 26-28 : ”Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutki sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta. Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen”. Valvominenkin koituu siunauksesksi!

Jakeet 14-17 : ”Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden Henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: ”Abba! Isä!” Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän”.

Luvun lopussa Paavali vakuuttaa meille, kuinka luja side meillä on Jeesuksessa Jumalan kanssa. Iloitaan ja kiitetään siitä! Jakeet 38-39: ”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”.

Tänä aamuna, 4.10.2009, ilolla Mummi

lauantai 3. lokakuuta 2009

"Minä olen viinipuu"

Rakas Lähimmäiseni. Olen tutkinut syksyn kirkkaita lehtiä entistä tarkemmin, kun tiedän, että pakkanen pudottaa ne lähipäivinä ja ne lakaistaan pois. Olen yrittänyt painaa mieleeni koko ruskan väriloiston, iloksi niihin päiviin, jotka ovat talvenharmaita ja raskaita elää. Nyt on aika varastoida iloa ruskasta, sillä syksyn kylmä myrskytuulikin saattaa masentaa mielen.

Tiedätkö, Lähimmäiseni, että Jeesus vertaa itseään viinipuuhun, jonka oksina me saamme kasvaa ja tuottaa hedelmää. Isäänsä Hän sanoo viinitarhuriksi. Niin kuin oksa kuolee, jos se irtoaa puusta, niin meikin kuolemme, jos irtoamme Jeesuksen yhteydestä. Elävä usko toimii vain Vapahtajan ja Pyhän Hengen yhteydessä. Jeesus sanoo: ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä”. Viinipuun oksina ja Isän lapsina me saamme iloita kasvun ihmeestä!

Tämän Jeesus itse kertoo meille Johanneksen evankeliumin viidennessätoista luvussa: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kovettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni. Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi”. ( jakeet 5-11)

Jakeet 16-17 liitän vielä tähän: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi. Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne”. Kristuksen rakkaus vaatii meiltä, mutta se myös lupaa ylenpalttisesti. Me saamme rukoilla rakkautta ja alttiutta hoitaa ja rakastaa toisiamme, ja me saamme sen.

Tänä aamuna, 3.10.2009, ilolla mummi

torstai 1. lokakuuta 2009

"Iloitkaa aina Herrassa!"

Herään kello viisi hyvin nukkuneena. Avaan ulko-oven. Tähtitaivas avautuu ensi kertaa tänä syksynä ja ruskakoivujen latvat piirtyvät taivaalle sähkölamppujen valossa epäselvinä niin kuin olisivat huurteessa. Hengitysilma lähtee paksuna höyrynä omille teilleen. Siilikin on nukkunut jo viikon, kaksi, heinäturpeensa alla. Viimeiset orvokit ovat menettäneet värinsä. Väritön talvi hiipii ruskan ylle. Kun katson mittarista, pakkasta on kolme astetta!

Tänä aamuna Herra antaa minulle Filippiläiskirjeen kolmannen luvun, sitä sanotaan ilon kirjeeksi.Siinä Paavali muistuttaa meitä kaikesta siitä, mitä Vapahtajamme Jeesus Kristus meille merkitsee ja kehottaa meitä pyhään huolettomuuteen Herrassa näin sanoen: ”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon, iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” Lue, Rakas Lähimmäiseni, kaikki neljä Filippiläiskirjeen lukua, Paavali tarjoaa niissä meille kultajyviä sydämeen talletettavaksi!

Meillä Jeesuksen seuraajilla on ilo sydämessä senvuoksi,että saamme olla Jumalan lapsina sellaisia kuin olemme. Jumalan rakkaus on sallivaa rakkautta. Jumala haluaa, että voimme elää täyttä elämää omilta jalansijoiltemme sen jälkeen, kun Hän on ottanut meidät omiksi lapsiksensa ja Jeesus Vapahtajamme on Pyhän Hengen kanssa joka päivä kanssamme. Minäkin vanha mummi saan maalata aina kun tulee inspiraatio tai kirjoittaa runon silloin kun siltä tuntuu. Liitän Sinulle oman runoni ilosta: ”Vanhuudessa ilo tulee vähästä, ilo valaisee päivän kun mummi saa lapsenlapsen lähelleen, ilo tulee yhdessä tekemisestä, ilo on ystävän soitto, ilo nähdä puoliso herätessä vielä yhdessä tämä aamu, ilo kun mistään ei kolota, ilo on talitintti lintulaudalla tai tuoreessa lumessa jäniksenjäljet”. Kirjoita Sinäkin oma runosi ilosta!

Tänä aamuna, 1.10.2009, ilolla Mummi